SINKKULUUKKU

19,912 posts, 996 pages, 8,093,579 views

Hitchhiker

Posts: 1,754

#13503 • • • Edited Hitchhiker
Tällä hetkellä tää ei ainakaan tunnu väärältä, kesä, lyhyet kuteet ja kauniit neitokaiset kävelevät ympäriinsä niin mikä voisi olla parempaa vapaana ollessa *sydän* kuin katsoa jotakin yhtä ja tiettyä (anteeksi tuo vaikeasti muotoiltu lause, mutta toivottavasti jokainen ymmärtää sen oikein).
stimox

Posts: 47

#13504 • • stimox Wanha stara
No ois tää sinkkuilu ihan kiva lopettaakin. Mut en lopeta, ellei rakkaus runttaa tätä miestä polvilleen.
anniharha

Posts: 1,937

#13506 • • anniharha

Lyylikki, 16.8.2007 14:04:
---
sapeli, 16.8.2007 13:59:
---
Lyylikki, 15.8.2007 17:56:
Silloin kun parisuhteessa on 1+1 ja tulos on enemmän kuin 2, se on toimivaa. Jos parisuhdetta taas ajattelee kaavalla ½ + ½, niin joku mielestäni mättää.

---
Uu, harvinaisen hyvin sanottu. Saako quotata toisaalle? *hymy*

---
Aivan vapaasi. Hyvähän se vaan on, jos joku muukin on samaa mieltä *iloinen*



Lisää samaa mieltä olevia o/

½ + ½ -ajattelumallista tulee mulle mieleen lähinnä lapsena luetut sadut. Sammakosta tulee prinssi vasta prinsessan suudelman myötä, prinsessa herää unestaan vain prinssin suudellessa häntä... Joo morjens, siihen on syynsä miks ne jutut lukevat juuri satukirjoissa *justjoo*

Jos ihminen ei pärjää omillaan tai arvosta itseään yksilönä, kuinka se pystyisi tasapainoiseen ja tasa-arvoiseen suhteeseen toisen kanssa? Liian usein olen katsonut vierestä, kuinka suhteet kaatuvat toisen palvoessa rakastaan pelastajana ja täydellisyyden tuojana. Tilanne on väistämättä johtanut joko hyväksikäyttöön (hahaa, toi hölmö tekee mitä vaan mun vuokseni ja antaa kaiken anteeksi, mähän voin myös tehdä mitä vaan eikä se silti jätä mua yksin) tai palvonnan kohteena olevan karkuunlähtöön (apua, se ei rakasta mua jos en ole täydellinen, mä en jaksa olla täydellinen, mä tahdon olla ihminen enkä jumalolento).

Masennuksen ja muutaman muun kriisin läpikäyneenä olen toki itsekin usein sortunut hetkellisiin haavekuviin ja toivonut löytäväni neliraajaisen prozac-pillerin, joka pysyvästi muuttaisi pilvet hattaroiksi ja värjäisi loskan vaaleanpunaiseksi. Nykyisin saatuani sekä elämäni että pääni vähän parempaan järjestykseen olen huomannut, etten mä tahtoisi elää sellaisessa maailmassa. Hyvät hetket tuntuvat paljon paremmilta, kun välillä on niitä neutraaleja tai huonojakin. Mielestäni se pätee niin parisuhteisiin kuin elämään ylipäätään. Mikään ei ole varmaa tai ikuista - tai jos tahtoo uskoa että oma rakkaus on, niin se siirappi voi kuitenkin joskus tauota parisuhteen ulkopuolisista syistä. Mä ainakin tahdon löytää jonkun, joka pysyy vierellä ne huonotkin hetket, sillä ne kuuluvat mun elämään siinä missä yltiöonnellisetkin. En mä tahdo hukuttautua hattaraan, tahdon mieluummin elää täysiä ja kolhujen sattuessa kirota ja itkeä tuskan pois pelkäämättä, että toinen säikähtää itkusta turvonneita kasvoja ja lähtee etsimään ikuista, horjuttamatonta onnea muualta.

Viime aikoina olen kuullut aivan liian monta kertomusta, kuinka saduista omaksutut haavekuvat ovat kääntyneet karmivaksi todeksi. Varsinkin kotiseuduilla susirajan suunnassa itsemurhatilastoihin on ilmestynyt aivan liian monta tuttua tai tutun tuttua päälle parikymppistä nuortamiestä, joiden elämä on päättynyt parisuhteen loppumiseen. Niillä seuduilla kun perinteisesti ei tunteista puhuta iltasatuiän jälkeen, eikä telkkarisaippuakaan kerro tavallisten ihmisten tavallisesta arjesta, vaan dramatisoi elämän pelkäksi rakkaudeksi ja kuolemaksi. Meidän äidit ja isät pysyvät naimisissa vaikka rakkaus olisikin hiipunut, ne eivät ole eroavaa sukupolvea, siitä mahdollisuudesta ei edes keskustella. Kun oma ensirakkaus kävelee vastaan, se iskee lujempaa kuin mikään muu aiemmin, satuprinsessa tuntuu löytyneen ja elämä saa sisältöä, jota pelkkä mäskipönttö ja pilluralli eivät ole tarjonneet. Kun emäntä sitten vaihtaakin sut siihen jonka korolla on tuunatumpi, jää jäljelle vain tiskivuori, kylmä sänky, tyhjä mäskipönttö ja helvetillinen ikävä, eikä kukaan olekaan kertomassa kuinka siitä selvitään. Ilman sua mulla ei ole mitään, ilman sua minä en ole mitään. Joillakin tilanne menee viimeiseen pisteeseen ja pelkistyy yhteen laukaukseen. Joissakin tapauksessa kahteen, kun ex on otettu mukaan hautausmaalle.

Ja kun Klubbariin kertoo mielipiteensä, on ilmeisen fiksua tarkentaa pari asiaa: kyllä, mielipiteet ovat vain minun näkemyksiäni ja perustuvat tähän asti kertyneeseen, vielä kohtuullisen lyhyeen elämänkokemukseeni. Jos olet eri mieltä niin ole vaan - voihan mun omatkin käsitykseni muuttua vielä jonain päivänä. Edellisen kappaleen esimerkki on toki karrikoitu näkökulma ja ½ + ½ -ajattelun kapea ääripää, mutta terävästi se pistää kun kuulee entisten koulukavereiden äitien itkun heidän lukiessaan poikiensa viimeisiä sanoja. Rakkaus on maailman vahvin voima, mutta voidakseen jakaa sitä eteenpäin se tulee löytää ensin itsestään, ettei tarvitse imeä toista kuiviin.

Kuulostinpa irstaalta tuon viimeisen lauseen lopussa.
*piis*

--
and though my words could save the world they never come out right

Aziz Combat Fighter

Posts: 6,592

#13507 • • Aziz Combat Fighter

anniharha, 16.8.2007 17:54:
---
Lyylikki, 16.8.2007 14:04:
---
sapeli, 16.8.2007 13:59:
---
Lyylikki, 15.8.2007 17:56:
Silloin kun parisuhteessa on 1+1 ja tulos on enemmän kuin 2, se on toimivaa. Jos parisuhdetta taas ajattelee kaavalla ½ + ½, niin joku mielestäni mättää.

---
Uu, harvinaisen hyvin sanottu. Saako quotata toisaalle? *hymy*

---
Aivan vapaasi. Hyvähän se vaan on, jos joku muukin on samaa mieltä *iloinen*

---


Lisää samaa mieltä olevia o/

½ + ½ -ajattelumallista tulee mulle mieleen lähinnä lapsena luetut sadut. Sammakosta tulee prinssi vasta prinsessan suudelman myötä, prinsessa herää unestaan vain prinssin suudellessa häntä... Joo morjens, siihen on syynsä miks ne jutut lukevat juuri satukirjoissa *justjoo*

Jos ihminen ei pärjää omillaan tai arvosta itseään yksilönä, kuinka se pystyisi tasapainoiseen ja tasa-arvoiseen suhteeseen toisen kanssa? Liian usein olen katsonut vierestä, kuinka suhteet kaatuvat toisen palvoessa rakastaan pelastajana ja täydellisyyden tuojana. Tilanne on väistämättä johtanut joko hyväksikäyttöön (hahaa, toi hölmö tekee mitä vaan mun vuokseni ja antaa kaiken anteeksi, mähän voin myös tehdä mitä vaan eikä se silti jätä mua yksin) tai palvonnan kohteena olevan karkuunlähtöön (apua, se ei rakasta mua jos en ole täydellinen, mä en jaksa olla täydellinen, mä tahdon olla ihminen enkä jumalolento).

Masennuksen ja muutaman muun kriisin läpikäyneenä olen toki itsekin usein sortunut hetkellisiin haavekuviin ja toivonut löytäväni neliraajaisen prozac-pillerin, joka pysyvästi muuttaisi pilvet hattaroiksi ja värjäisi loskan vaaleanpunaiseksi. Nykyisin saatuani sekä elämäni että pääni vähän parempaan järjestykseen olen huomannut, etten mä tahtoisi elää sellaisessa maailmassa. Hyvät hetket tuntuvat paljon paremmilta, kun välillä on niitä neutraaleja tai huonojakin. Mielestäni se pätee niin parisuhteisiin kuin elämään ylipäätään. Mikään ei ole varmaa tai ikuista - tai jos tahtoo uskoa että oma rakkaus on, niin se siirappi voi kuitenkin joskus tauota parisuhteen ulkopuolisista syistä. Mä ainakin tahdon löytää jonkun, joka pysyy vierellä ne huonotkin hetket, sillä ne kuuluvat mun elämään siinä missä yltiöonnellisetkin. En mä tahdo hukuttautua hattaraan, tahdon mieluummin elää täysiä ja kolhujen sattuessa kirota ja itkeä tuskan pois pelkäämättä, että toinen säikähtää itkusta turvonneita kasvoja ja lähtee etsimään ikuista, horjuttamatonta onnea muualta.

Viime aikoina olen kuullut aivan liian monta kertomusta, kuinka saduista omaksutut haavekuvat ovat kääntyneet karmivaksi todeksi. Varsinkin kotiseuduilla susirajan suunnassa itsemurhatilastoihin on ilmestynyt aivan liian monta tuttua tai tutun tuttua päälle parikymppistä nuortamiestä, joiden elämä on päättynyt parisuhteen loppumiseen. Niillä seuduilla kun perinteisesti ei tunteista puhuta iltasatuiän jälkeen, eikä telkkarisaippuakaan kerro tavallisten ihmisten tavallisesta arjesta, vaan dramatisoi elämän pelkäksi rakkaudeksi ja kuolemaksi. Meidän äidit ja isät pysyvät naimisissa vaikka rakkaus olisikin hiipunut, ne eivät ole eroavaa sukupolvea, siitä mahdollisuudesta ei edes keskustella. Kun oma ensirakkaus kävelee vastaan, se iskee lujempaa kuin mikään muu aiemmin, satuprinsessa tuntuu löytyneen ja elämä saa sisältöä, jota pelkkä mäskipönttö ja pilluralli eivät ole tarjonneet. Kun emäntä sitten vaihtaakin sut siihen jonka korolla on tuunatumpi, jää jäljelle vain tiskivuori, kylmä sänky, tyhjä mäskipönttö ja helvetillinen ikävä, eikä kukaan olekaan kertomassa kuinka siitä selvitään. Ilman sua mulla ei ole mitään, ilman sua minä en ole mitään. Joillakin tilanne menee viimeiseen pisteeseen ja pelkistyy yhteen laukaukseen. Joissakin tapauksessa kahteen, kun ex on otettu mukaan hautausmaalle.

Ja kun Klubbariin kertoo mielipiteensä, on ilmeisen fiksua tarkentaa pari asiaa: kyllä, mielipiteet ovat vain minun näkemyksiäni ja perustuvat tähän asti kertyneeseen, vielä kohtuullisen lyhyeen elämänkokemukseeni. Jos olet eri mieltä niin ole vaan - voihan mun omatkin käsitykseni muuttua vielä jonain päivänä. Edellisen kappaleen esimerkki on toki karrikoitu näkökulma ja ½ + ½ -ajattelun kapea ääripää, mutta terävästi se pistää kun kuulee entisten koulukavereiden äitien itkun heidän lukiessaan poikiensa viimeisiä sanoja. Rakkaus on maailman vahvin voima, mutta voidakseen jakaa sitä eteenpäin se tulee löytää ensin itsestään, ettei tarvitse imeä toista kuiviin.

Kuulostinpa irstaalta tuon viimeisen lauseen lopussa.
*piis*



pannaax?
anniharha

Posts: 1,937

#13516 • • anniharha

Esa Perse 5000, 16.8.2007 19:47:


Hyvä ^__^



^___________________________________________^

onx tää niiq se äm-irc q täälki juzgaillaa tällee ettei tarvii kommaa toisen profiilii niiq?

--
and though my words could save the world they never come out right

anniharha

Posts: 1,937

#13518 • • anniharha

Esa Perse 5000, 16.8.2007 19:50:

en mä kehtaa kommaa ku pelkään junglistei



*böö*
ja hei mä oottelen tääl vieläki sitä panemispuolta, vähä evvvkta joku tällane nettizexi!

--
and though my words could save the world they never come out right

Poppana

Posts: 207

#13520 • • Poppana Tehotyttö

anniharha, [

---


½ + ½ -ajattelumallista tulee mulle mieleen lähinnä lapsena luetut sadut. Sammakosta tulee prinssi vasta prinsessan suudelman myötä, prinsessa herää unestaan vain prinssin suudellessa häntä... Joo morjens, siihen on syynsä miks ne jutut lukevat juuri satukirjoissa *justjoo*

Jos ihminen ei pärjää omillaan tai arvosta itseään yksilönä, kuinka se pystyisi tasapainoiseen ja tasa-arvoiseen suhteeseen toisen kanssa? Liian usein olen katsonut vierestä, kuinka suhteet kaatuvat toisen palvoessa rakastaan pelastajana ja täydellisyyden tuojana. Tilanne on väistämättä johtanut joko hyväksikäyttöön (hahaa, toi hölmö tekee mitä vaan mun vuokseni ja antaa kaiken anteeksi, mähän voin myös tehdä mitä vaan eikä se silti jätä mua yksin) tai palvonnan kohteena olevan karkuunlähtöön (apua, se ei rakasta mua jos en ole täydellinen, mä en jaksa olla täydellinen, mä tahdon olla ihminen enkä jumalolento).

Masennuksen ja muutaman muun kriisin läpikäyneenä olen toki itsekin usein sortunut hetkellisiin haavekuviin ja toivonut löytäväni neliraajaisen prozac-pillerin, joka pysyvästi muuttaisi pilvet hattaroiksi ja värjäisi loskan vaaleanpunaiseksi. Nykyisin saatuani sekä elämäni että pääni vähän parempaan järjestykseen olen huomannut, etten mä tahtoisi elää sellaisessa maailmassa. Hyvät hetket tuntuvat paljon paremmilta, kun välillä on niitä neutraaleja tai huonojakin. Mielestäni se pätee niin parisuhteisiin kuin elämään ylipäätään. Mikään ei ole varmaa tai ikuista - tai jos tahtoo uskoa että oma rakkaus on, niin se siirappi voi kuitenkin joskus tauota parisuhteen ulkopuolisista syistä. Mä ainakin tahdon löytää jonkun, joka pysyy vierellä ne huonotkin hetket, sillä ne kuuluvat mun elämään siinä missä yltiöonnellisetkin. En mä tahdo hukuttautua hattaraan, tahdon mieluummin elää täysiä ja kolhujen sattuessa kirota ja itkeä tuskan pois pelkäämättä, että toinen säikähtää itkusta turvonneita kasvoja ja lähtee etsimään ikuista, horjuttamatonta onnea muualta.



Veit sanat suustani!

--
*hellokitty*