Mikä on elämän tarkotus?

Mila:
Mitenhän sen nyt ottaisi. Se ettei ihmisen olemassaolon aikana ei ole tapahtunut todistusta yliluonnollisen tms. olemassaolosta, ei välttämättä tarkoita että se tekisi yliluonnollisen olemassaolon epätodennäköiseksi.

Itse asiassa yliluonnollinen on terminä paradoksi. Jos sitä esiintyy luonnossa, ei se voi olla yliluonnollinen. Yliluonnollinen on siis looginen mahdottomuus ja siten sen esiintymistodennäköisyys on nolla.

Mitä henkimaailmaan tulee, niin
maailmankaikkeus saattaa olla täynnä vaikka mitä ihmeellisyyksiä, mutta niin kauan kuin me emme niihin törmää, ei ole mitään syytä olettaa niiden olemassaoloa. Ihminen on kuitenkin sen verran laaja-alaisesti ehtinyt tässä lyhyessäkin ajassa tutkia eri asioita, joissa henkimaailmankin väitetään vaikuttavan, että voidaan sanoa tieteen todennäköisesti osuvan lähemmäksi totuuden suhteen. Etenkin kun jotkut mallit pitävät varsin hyvin kutinsa.

Parantamisen varaa nykyisissäkin malleissa toki on, mutta on erittäin epätodennäköistä, että kaikki löydöksemme olisivat täysin vääriä.

Ihminen, ainakin Terra Lunalla, on varsin tuore ilmiö. Itse kyllä uskon että mitään henkimaailmaa ei ole, mutta se onkin lähinnä uskon asioita.

On kyllä ja periaatteessa kaikki mikä on ajateltavissa, on mahdollista - mutta ei kuitenkaan todennäköistä.

OT kysymys. Mitä hyötyä on/on ikinä ollut filosofian opiskelusta. Psykologia auttaa ihmistä ymmärtämään toisia ihmisiä ja näin ollen kenties parantamaan elämästä selviämistä. Matematiikka on välttämätön apuväline monille keksinnöille ja sovelluksille. Avaruuden tutkimus antaa(tai antanee) kohtuullisen konkreettista tietoa maailmamme historiasta. Maaperän tutkimus antaa tietoa maapallon/avaruuden historiasta. Mitä filosofia antaa. Miksi helvetissä filosofiaa tulisi lukea ja tutkia. On se niin jännää ajatella että ehkä ne platonin luola-varjot ovat sittenkin totta, tietämättä ikinä totuutta.

Filosofia opettaa ajattelemaan, kyseenalaistamaan ja kritisoimaan perustellusti. Se saattaa tarjota näkökulmia, joita ei muuten tulisi edes ajatelleeksi; se antaa asioihin vähän perspektiiviä ja se saattaa aiheuttaa eksistentiaalisen kriisin. Ennen kaikkea filosofia on parhaimmillaan erittäin hauskaa.

Sitä paitsi: filosofia on kaikkien tieteiden äiti. Se on kyselyn jalo taito, jota ilman emme etenisi mihinkään suuntaan.

sapeli:
En minä mitään yritäkään todistella, enkä myöskään yritä keskustella näistä asioista minkään ”sääntöjen” mukaan - joten tuo todistustaakan käsite on minulle tässä yhteydessä merkityksetön.

Todistustaakka on asia, joka on parempi sisäistää. Kyseessä ei nimittäin ole mistään muusta kuin perusteiden kyselystä. Jos joku tulee sinulle väittämään, että vihreät menninkäiset ovat kaapanneet äiteesi ja vaatii sinulta heidän puolestaan 50 000e lunnaaksi, niin et kai sinä hyvä ihminen oleta todistustaakan olevan sinulla? ”Todista etteivät ole vieneet!”, hän sanoisi ja sinä pulittaisit rahat iloisesti?

(Ja pyydän anteeksi jos annoin sellaisen vaikutelman että olisin pitänyt sinua väärässä, haluan vain pitää ihmisten mielet avoimina mahdollisuuksille - yritän karttaa absoluutteja.)

En minä mitään absoluuttista mielipidettä tästä asiasta omaakaan. Olen valinnut sen, mikä nykytietojeni valossa on minusta järkevin.

Jos mieleni tällä hetkellä jaksaisi, olisi mielenkiintoista pohtia sitä voiko asian X olemassaolemattomuudella olla suurempaa merkitystä kuin asian Y olemassaolemattomuudella... Hmm, en tiedä edes miten pukea tuon ajatuksen sanoiksi, ne kun ovat niin vajavaisia välineitä.

Ilmoita jos joskus saat selville, niin keskustellaan asiasta.

---
Ei voida ehdotonta juuta, eikä jaata sanoa. Sen sijaan voidaan sanoa todennäköinen ei tai todennäköinen kyllä. Tässä tapauksessa tuo ensimmäinen.
---
Juu, tästä ollaan täysin samaa mieltä. En vain ole itse valmis uskomaan asiaan X vain sen vuoksi että sitä ei olla vielä pystytty kumoamaan.

Yritä nyt ymmärtää, että henkimaailman ollessa kyseessä sitä ei voida kumota. Aivan kuin et pysty kumoamaan lentävien yksisarvisten olemassaoloakaan. Mutta uskotko sitten lentäviin yksisarvisiinkin?

Epailija:
Itse asiassa yliluonnollinen on terminä paradoksi. Jos sitä esiintyy luonnossa, ei se voi olla yliluonnollinen. Yliluonnollinen on siis looginen mahdottomuus ja siten sen esiintymistodennäköisyys on nolla.

Tällä hetkellä itselläni on työn alla termien käytön mielekkyyden selvittäminen. Tuo mitä sanot pitää mielestäni myös paikkansa, mutta vain siitä syystä että yliluonnollinen on terminä paradoksi, ei imo sen suhteen mitä se minulle merkitsee - mielestäni yliluonnollinen ei ole yliluonnollista, ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Se vain tuntuu usein pienestä ihmisestä siltä, minkä vuoksi termi onkin varmaan vakiintunut.

Epailija
Filosofia opettaa ajattelemaan, kyseenalaistamaan ja kritisoimaan perustellusti. Se saattaa tarjota näkökulmia, joita ei muuten tulisi edes ajatelleeksi; se antaa asioihin vähän perspektiiviä ja se saattaa aiheuttaa eksistentiaalisen kriisin. Ennen kaikkea filosofia on parhaimmillaan erittäin hauskaa.

Sitä paitsi: filosofia on kaikkien tieteiden äiti. Se on kyselyn jalo taito, jota ilman emme etenisi mihinkään suuntaan.

Kyl - kaikkien luonnontieteilijöiden pitäs lukee muutama kurssi filosofiaa pakollisena

Muuhun en tässä välissä otakaan kantaa - Hämmentää. Mulle tulee aina syvä Jumalan olemassaoloon ja kirkkoon instituutiona liittyvä hämmennystila kun osallistun mihin tahansa oman uskontokuntani uskonnolliseen tilaisuuteen - kuten tänään pikkusiskon rippijuhlaan

Epailija:
Mutta uskotko sitten lentäviin yksisarvisiinkin?

No miksen uskoisi? Tottakai siis reaalimaailma hoidetaan järjellä ja en välttämättä sotkisi henkimaailman asioita jos äitini olisi kaapattu, mutta en usko että järjellä on loppujen lopuksi paljoakaan tekemistä elämän tarkoituksen löytämisessä, tai edes mielekkään elämän elämisessä. Hullut - ne joilla on ehkä heikoin järjellinen ote maailmaan - ovat meistä ehkä onnekkaimmassa asemassa koska heitä ei kahlitse ihmisen rajoitettu mieli samalla tavalla kuin meitä muita.

Ja onko sillä sinänsä mitään väliä mihin uskon ja miten maailmani miellän? Olen onnellinen näin, ja eikös meistä kukin elä loppujen lopuksi omassa ”epätotuudessaan”?

S-T:
Muuhun en tässä välissä otakaan kantaa - Hämmentää. Mulle tulee aina syvä Jumalan olemassaoloon ja kirkkoon instituutiona liittyvä hämmennystila kun osallistun mihin tahansa oman uskontokuntani uskonnolliseen tilaisuuteen - kuten tänään pikkusiskon rippijuhlaan

Koska olen ihmisten uskontojen suhteen ateisti (itse metafyysisten asioiden suhteen agnostikko), sallin itselleni seuraavan väitteen: Ihmisten uskonnoilla ei ole mitään tekemistä jumalan tai jumaluuksien kanssa kuin korkeintaan vahingossa. Uskonnolliset tilaisuudet ovat yhtä harhaanjohdetun kansan sirkusta, jolle ei voi kuin pudistella päätään.

Itse muuten uskon, että todennäköisin tilanne on (siis siinä tilanteessa, että on olemassa yksi ja ainoa jumala) se, että jumala on pahansuopa ja jos Raamattu on kaikessa ristiriitaisuudessaan jumalan sanaa, on se kirjoitettu vain kiusaksi. Jumala haluaa nähdä hurskaiden ilmeet, kun nämä joutuvatkin helvettiin - ja minä ymmärrän häntä.

Huumorimiehiä ollaan molemmat. *g*

Epailija:
Itse asiassa yliluonnollinen on terminä paradoksi. Jos sitä esiintyy luonnossa, ei se voi olla yliluonnollinen. Yliluonnollinen on siis looginen mahdottomuus ja siten sen esiintymistodennäköisyys on nolla.

Mitä henkimaailmaan tulee, niin
maailmankaikkeus saattaa olla täynnä vaikka mitä ihmeellisyyksiä, mutta niin kauan kuin me emme niihin törmää, ei ole mitään syytä olettaa niiden olemassaoloa. Ihminen on kuitenkin sen verran laaja-alaisesti ehtinyt tässä lyhyessäkin ajassa tutkia eri asioita, joissa henkimaailmankin väitetään vaikuttavan, että voidaan sanoa tieteen todennäköisesti osuvan lähemmäksi totuuden suhteen. Etenkin kun jotkut mallit pitävät varsin hyvin kutinsa.

Parantamisen varaa nykyisissäkin malleissa toki on, mutta on erittäin epätodennäköistä, että kaikki löydöksemme olisivat täysin vääriä.

No tiedänhän minä että yliluonnollinen ei sanatarkasti ole mahdollista. Käytin sitä lähinnä yleismääritteenä asioille joita ei ihmisen tunteman tieteen keinoin selitetä.

Jos puhutaan asioista joita ei pystytä nykytieteen keinoin selittämään, ei niitä ilmiöitä myöskään voi todistaa olemattomiksi. Mutta miten pystyy määrittämään todennäköisyyden tälläisille asioille.

En toisaalta tiedä mihin tieteen aloihin ”yliluonnollisten ilmiöiden” on väitetty vaikuttavan. Toisaalta minulle on ihan sama mihin joku on väittänyt niiden vaikuttavan.

Filosofia opettaa ajattelemaan, kyseenalaistamaan ja kritisoimaan perustellusti. Se saattaa tarjota näkökulmia, joita ei muuten tulisi edes ajatelleeksi; se antaa asioihin vähän perspektiiviä ja se saattaa aiheuttaa eksistentiaalisen kriisin. Ennen kaikkea filosofia on parhaimmillaan erittäin hauskaa.

Sitä paitsi: filosofia on kaikkien tieteiden äiti. Se on kyselyn jalo taito, jota ilman emme etenisi mihinkään suuntaan.

Ajattelemaan oppii ilman filosofian opiskelua. Mielestäni tulisi kiinnittää huomiota sellaiseen asiaan onko jonkin ajatteleminen täysin turhaa. Edelleen niitä hippejä löytyy pilvin pimein joiden mielestä ei ole ajanhukkaa miettiä 7 päivää viikossa sitä onko elämällä tarkoitusta.
Kyseenalaistamaan oppii ilman filosofian opiskelua.
Myöskin kritisoimaan oppii hyvin ilman filosofian opiskelua.
Eksistentiaalisen kriisin olemassaolon hyödyllisyyden asetan vähintään kyseenalaiseksi.
Ja kyllä, varmasti monet saavat kiksejä siitä kun miettivät onko tuo nakki tuossa pöydällä oikeasti olemassa vai onko se vain aistiharhaa.

Myöskin kyselemään oppii ilman filosofian opiskelua. Jos filosofian tutkimus ja opiskelu lopetetaan nyt samantien, ja meidän ”eteneminen” loppuu siihen, niin minut voi lynkata samantien.

Mila:
---
Jos puhutaan asioista joita ei pystytä nykytieteen keinoin selittämään, ei niitä ilmiöitä myöskään voi todistaa olemattomiksi. Mutta miten pystyy määrittämään todennäköisyyden tälläisille asioille.

Tästä tulee mieleen yksi mahdollisesti uusi näkökanta asiaan: eikös tiedemiehillä ole kaikenlaisia teorioita mustasta materiasta ja maailmankaikkeuden synnystä ja niin edelleen mitä ei pystytä todistamaan oikeiksi (ainakaan tällä hetkellä)? Onko tämä oleellisesti erilainen tilanne? Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Mila:
Jos puhutaan asioista joita ei pystytä nykytieteen keinoin selittämään, ei niitä ilmiöitä myöskään voi todistaa olemattomiksi.

Argh. Mitään ei pysty todistamaan olemassaolemattomaksi. Ei yhtään mitään. Siitä, mitä ei ole, ei myöskään ole todisteita. Toivottavasti tämä ei ole niin vaikeata ymmärtää kuin tuntuu olevan.

Mutta miten pystyy määrittämään todennäköisyyden tälläisille asioille.

Ei mitään numeroarvollista todennäköisyyttä voidakaan määrittämään. Enemmän kyse on siitä, mitä minä koen todennäköiseksi, eikä tämä tietenkään mikään ehdoton todennäköisyyden määritelmä ole. Kysyn vain, että jos kaiken tutkimisen jälkeen ei vieläkään olla löydetty edes kohtalaista vihjettä niinkin perustavanlaatuisesta asiasta kuin sielusta, niin onko todennäköistä että sellaista enää löydetään?

Mahdollista se on, mutta itse koen sen varsin epätodennäköisenä asiana. Mikään toimiva malli ei edellytä sellaisen olemassaoloa. Enemmän kuin oivallista materiaalia occamin partaveitsen käytölle.

En toisaalta tiedä mihin tieteen aloihin ”yliluonnollisten ilmiöiden” on väitetty vaikuttavan.

Todennäköisesti kaikkiin mahdollisiin. Tieteenalat menevät kuitenkin siinä määrin ristiin keskenään.

Ajattelemaan oppii ilman filosofian opiskelua.

Kuin oppisikin. Filosofia on ajattelua ja vain ajattelemalla oppii ajattelemaan.

Analogiana voisi toimia kirjoittaminen. Kyllä melkein jokainen suomalainen osaa kirjoittaa, mutta usein parhaimmin itseään ilmaisevat ne, jotka ovat lukeneet paljon ja rikastuttaneet täten ilmaisullista työvälineistöään.

Mielestäni tulisi kiinnittää huomiota sellaiseen asiaan onko jonkin ajatteleminen täysin turhaa.

Onko ajattelu, josta ei ole konkreettista hyötyä, kuten raha tai tuote, sinusta turhaa?

Edelleen niitä hippejä löytyy pilvin pimein joiden mielestä ei ole ajanhukkaa miettiä 7 päivää viikossa sitä onko elämällä tarkoitusta.

Siellä ne hipit vain sittaa, dokaa ja röökaa...

Kyseenalaistamaan oppii ilman filosofian opiskelua.

Tässä toimisi taas hyvin tuo kirjoittamis-analogia.

Myöskin kritisoimaan oppii hyvin ilman filosofian opiskelua.

Että sitten pidänkin tuosta aikaisemmasta analogiastani.

Eksistentiaalisen kriisin olemassaolon hyödyllisyyden asetan vähintään kyseenalaiseksi.

Ja vitsinäkin se oli selvästi huono.

Ja kyllä, varmasti monet saavat kiksejä siitä kun miettivät onko tuo nakki tuossa pöydällä oikeasti olemassa vai onko se vain aistiharhaa.

Allekirjoitan. Moinen oli aikanaan aika hauskaa. Nykyään on aivan triviaalia, että en tosissani voi tietää, miten asianlaita oikeasti on.

Myöskin kyselemään oppii ilman filosofian opiskelua.

Ehkä filosofian avulla löytää ne parhaimmat kysymykset?

Jos filosofian tutkimus ja opiskelu lopetetaan nyt samantien, ja meidän ”eteneminen” loppuu siihen, niin minut voi lynkata samantien.

Ei eteneminen suorastaan. Tiedemiehistä saattaisi tulla yksisilmäisempiä, kaikenlainen ilmaisu ja taide kärsisivät ja monet maailman idiooteista eivät koskaan saisi edes kuulla siitä, millaista abstrakti ajattelu todella on. Olisit turvassa, mutta maailma olisi IMO kurjempi paikka elää ja kuolla.

Lyhyesti sanottuna ilmeisesti eläminen

sapeli:
Tästä tulee mieleen yksi mahdollisesti uusi näkökanta asiaan: eikös tiedemiehillä ole kaikenlaisia teorioita mustasta materiasta ja maailmankaikkeuden synnystä ja niin edelleen mitä ei pystytä todistamaan oikeiksi (ainakaan tällä hetkellä)? Onko tämä oleellisesti erilainen tilanne? Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Tuollaisissa teorioissa ratkaisevaa on se, miten ne sopivat yhteen olemassaolevien mallien kanssa. Mallit kun ovat sellaisia, joiden todenperäisyyttä voidaan jatkuvasti testata, eikä esim. pimeän materian olemassaolo ole vielä mitään metafysiikkaa. Jos teoria ei sovi yhteen tulosten kanssa, on jossain vikaa. Sitten palataan piirrustuspöydän ääreen, yritetään löytää vika ja tehdään mahdolliset korjaukset. Uskomusten suhteen tällaista ei voida tehdä.

No tiedetään, mitään ei pystytä todistamaan olemattomaksi. Eikä olevaksi. Joo, ei mennä enää mihinkään absoluuttinen totuus keskusteluun.

”Kysyn vain, että jos kaiken tutkimisen jälkeen ei vieläkään olla löydetty edes kohtalaista vihjettä niinkin perustavanlaatuisesta asiasta kuin sielusta, niin onko todennäköistä että sellaista enää löydetään? ”

Noniinno. Edelleen tiede on suhteellisen nuori ilmiö. Kun ottaa huomioon kuinka paljon on edetty viimeiden 100 vuoden aikana, voi vaan arvailla missä ollaan 100 000 vuoden päästä.

Mitä tulee analogiaan, niin en todellakaan usko että filosofian opiskelijat ovat parhaita kritisoimaan, kirjoittamaan ja kyseenalaistamaan. No, ehkä siinä viimeisessä.

”Ehkä filosofian avulla löytää ne parhaimmat kysymykset?”

Tuskinpa. No, sehän on tietty minun mielipiteeni. Mielestäni vaan on monia parempiakin voimavarojen sijoittamiskohteita kuin asioiden pohtiminen joista ei ikinä voi saada varmuutta.

[muokattu 17.7.2004 21:29]

Mila:
Ja kyllä, varmasti monet saavat kiksejä siitä kun miettivät onko tuo nakki tuossa pöydällä oikeasti olemassa vai onko se vain aistiharhaa.

Tuollainen käsitys filosofiasta on usein sellaisten ihmisten käsitys filosofiasta, jotka eivät vielä kovin hyvin ymmärrä mihin kaikkeen ajattelun, kyseenalaistamisen ja kyselemisen taitoja voidaan hyödyntää - eli mihin vain

Filosofisen ajattelun ei tarvitse olla noin hörhöilyn kuuloista, se voi olla hyvinkin jokapäiväiseen elämään ja, näin kasvatustieteitä lukeneena, esimerkiksi koulutukseen liittyvää - pohdintoja vaikkapa siitä, kuka saa opettaa, mitä saa opettaa ja miten saa opettaa. Esimerkkejä, joilla on myös käytännön arvoa voisi keksiä lukemattomia.

Mila:
Noniinno. Edelleen tiede on suhteellisen nuori ilmiö. Kun ottaa huomioon kuinka paljon on edetty viimeiden 100 vuoden aikana, voi vaan arvailla missä ollaan 100 000 vuoden päästä.

Arvailuksihan se menee, mutta tekstisi antaa ymmärtää, että edistystä tapahtuisi aivan valtavasti. Voi ihan hyvin käydä niin, että inhimillisen tiedon rajat tulevat 50:n tai tuhannen vuoden päästä vastaan ja siinä sitten jökötetään koko loppuaika.

Mitä tulee analogiaan, niin en todellakaan usko että filosofian opiskelijat ovat parhaita kritisoimaan, kirjoittamaan ja kyseenalaistamaan. No, ehkä siinä viimeisessä.

Eivät ehkä aina, eivätkä ehkä koskaan parhaita. Maailma on täynnä filosofeja, jotka vain luulevat ajattelavansa fiksuja. Itse en ole edes vakuuttunut siitä, että entisajan suuret mieletkään ovat olleet ihan hereillä miettiessään teorioitaan - sen verran paljon ajatuksellisia puutteita niistä ainakin kokee löytävänsä.

Ongelma on se, että harvat tuntuvat saavan aikaan senkään vertaa mitä filosofit. Ja ainakin omakohtaisen kokemukseni mukaan ne henkilöt, jotka ovat edes hieman opiskelleet filosofiaa, omaavat paremmat edellytykset kypsälle ajattelulle, kuin ne, jotka ovat pitäneet sitä turhana paskanjauhantana.

Mielestäni vaan on monia parempiakin voimavarojen sijoittamiskohteita kuin asioiden pohtiminen joista ei ikinä voi saada varmuutta.

No siinä olet samoilla linjoilla esim. sellaisten filosofien, kuin Immanuel Kant ja Ludwig Wittgenstein, kanssa. Filosofia ei kuitenkaan ole pelkkää metafysiikkaa. Se voi koskea ihan mitä tahansa.

Niin ja mistäänhän ei ”oikeasti” voi saada mitään varmuutta. Paitsi siitä, että jotain on.

Onko kaikesta tehtävä niin hiton vaikeaa?

Totta, itse en juuri ymmärrä näistä asioista. Eikä silleen kiinostakaan.

Minun elämän tarkoitus on elellä tässä hiljakseen, maksaa verot, pitää hauska.

Joskus taivaaseen. Ok. ?

Eikös tässä tätä kysytty?

(edit)

Lisää edit hommaa. Prkl kun raukka tiennyt edes kuuluuko tuo sana tee_muki yhteen..

Muutenkin tässä olisi aika Rok. tuollainen Worldin tyylinen oikuluku
Noo, mutta veikkaanpa että tällä kommentilla kinataan seuraavat 4vk. täällä että ei muutakuin go go.


Voisin samaten huomauttaa ennen kuin joku kerkeää.

Ei, en ole opiskellut miksikään filosifiksi. (kirjoitinko oikein?)

Hassua... Niin hassua tämä koko touhu. Heh, onneksi osaa ottaa elämän suurin piirtein huumorilla. Kannustan muitakin!



Eipä ole aina herkkua, eikä varsinkaan aina!

Siirrän jo valmiiksi tuon teemukin 37cm. päähän että pääsen taas vastailemaan filosofisiin kysymyksiinne joita en edes tajua. Enkä edes halua.
Voi jeesus.

A) Minä en ymmärtänyt kysymystä.
B)Sen voi ymmärtää monella tavallla.
C)muut nussii pilkua.

Ö: Tämän voi käsittää monella tavalla.
Heh, tuntuipas hyvältä tässä kohtaa... taidan tehdä voileivän.
Mitähän se kertoo minusta ihmisenä... saati elämästäni?

[muokattu 17.7.2004 21:57]

[muokattu 17.7.2004 22:43]

MaSari:
Elämän tarkoitus on elää.

Vai onko?

Kannatan!

Epailija:
Arvailuksihan se menee, mutta tekstisi antaa ymmärtää, että edistystä tapahtuisi aivan valtavasti. Voi ihan hyvin käydä niin, että inhimillisen tiedon rajat tulevat 50:n tai tuhannen vuoden päästä vastaan ja siinä sitten jökötetään koko loppuaika.

Ongelma on se, että harvat tuntuvat saavan aikaan senkään vertaa mitä filosofit. Ja ainakin omakohtaisen kokemukseni mukaan ne henkilöt, jotka ovat edes hieman opiskelleet filosofiaa, omaavat paremmat edellytykset kypsälle ajattelulle, kuin ne, jotka ovat pitäneet sitä turhana paskanjauhantana.

No luulisin kyllä että on varsin todennäköistä ettei inhimillisen tiedon rajat tule vastaan seuraavan muutaman kymmenen tuhannen vuoden päästä, jos edes koskaan. Tämäkin on toki sellainen ”sun mielipide on väärä”-puheenaihe.

filosofitovat keskimäärin älykkämpiä kuin muut joten johtopäätöksessäsi ei ole mitään ihmeellistä. Linkkiä tähän en nyt muista.

ps. sori, 2,5 promillea

rakentaminen kai se sitten on pitää rakentaa kaikkea ihmis suhteita ja suhteita yleensä koulutusta elämää ja perhettä sit joskus kun sellanen on aiheellista ja jne jokapäivä pitää rakentaa*joo*

[muokattu 18.7.2004 00:37]

päättyä kuolemaan.

Mila:
---
Epailija:
Arvailuksihan se menee, mutta tekstisi antaa ymmärtää, että edistystä tapahtuisi aivan valtavasti. Voi ihan hyvin käydä niin, että inhimillisen tiedon rajat tulevat 50:n tai tuhannen vuoden päästä vastaan ja siinä sitten jökötetään koko loppuaika.

Ongelma on se, että harvat tuntuvat saavan aikaan senkään vertaa mitä filosofit. Ja ainakin omakohtaisen kokemukseni mukaan ne henkilöt, jotka ovat edes hieman opiskelleet filosofiaa, omaavat paremmat edellytykset kypsälle ajattelulle, kuin ne, jotka ovat pitäneet sitä turhana paskanjauhantana.


---


No luulisin kyllä että on varsin todennäköistä ettei inhimillisen tiedon rajat tule vastaan seuraavan muutaman kymmenen tuhannen vuoden päästä, jos edes koskaan. Tämäkin on toki sellainen ”sun mielipide on väärä”-puheenaihe.

filosofitovat keskimäärin älykkämpiä kuin muut joten johtopäätöksessäsi ei ole mitään ihmeellistä. Linkkiä tähän en nyt muista.

ps. sori, 2,5 promillea

Heh. No hyvä.

Ei siinä mitään. uskon ja TOIVON että täällä jossain olisi viisaanpia kuin me.

Mutta pientä kritiikkiä on henk.koht. aina selässä ennenkuin näkee/kuulee. Saati NÄKEE.

Mutta korostan. Ei meitä tyhmempiä ainakaan voi olla... eihän?