Joskus pentuna saatiin veljeni kanssa universumin fiksuin idea ja ruvettiin leikkimään kivisotaa (tosi fiksuu juu). Noh, juuri kun homma alkoi muodostua mielenkiintoiseksi sain puolennyrkin kokoisesta teräväkulmaisesta kivestä päähäni. -> tikattavaksi.
Taas joskus pentuna tuli kiipeiltyä harkko-aidalla keppi kädessä ja tottakai minä sieltä horjahdan alas. Tulos päähän taas tikkejä.
Myöskin joskus aikoinaan näin kuinka faija pilkkoi kirveellä halkoja. (sillee hienosti, että eka pitää toisella kädellä halkoo pystys ja sit vetää käden nopee pois halon halkaisevan terän alta.) No, minä taas nokkelana poikana kokeilen samaa silläseuraamuksella, että peukalon pää melkein irtosi. -> tikattavaksi / liimattavaksi
Tulin joskus naapurini kanssa uimasta ja päätimme ottaa hieman kilpaa pyörillä. Naapurini takarengas sitten tönäisi hieman eturengastani ohituksen yhteydessä. Siitä sitten lensin komeasti asfaltille. Tulos, polvessa nyrkin kokoinen asfaltti-ihottuma ja 3 kiven uurtamaa syvää haavaa + kämmenet auki. Kiva muisto vieläkin polvessa.
Tulin kaverilta kotia päin rullalaudalla ja kuinkaollakkaan juuri renkaan uralle sattuu pieni kivi. Tähän varautumattomana lauta tökkää kuin seinään ja lennän kaaressa pääedellä asfalttiin. Toinen poski sai siitä hyvästä hienon intiaanimaalauksen by: asfaltti. + ylähuulesta meni hampaat läpi.
Olinpa kerran talvella lautailemassa hieman kuumeisena ja ajattelin että vois vetää jonkun kivan tempun isosta boxista. Hyppyriin tultaessa menetän tasapainoni ja sen tuloksena landaan suoraan selkä edellä jäiseen alastulon reunaan. Siinä ei sitten hetkeen saanutkaan happea.
Tapahtuman jälkeen en pystynyt periaatteessa pariinpäivään kävelemään. Linkutti niin pirusti ja otti jokapaikasta käsillä tukea jos vain mahdollista. Se sattu oikeesti.
Auton allekkin olen pyörällä jäänyt, mutta mitään ei onneksi käynyt. Myös bumerangista olen saanyt päihini ja siitähyvästä huulessa on vieläkin arpi. Leipäveitselläkin on etusormi tullut telottua ja tikkejä tuli.
Kaikkee on sattunut ja tapahtunut. Onneksi ei enää ihan yhtäpaljon kun pikkuisena, mutta kyllä niitä haavereita aina sillointällöin vieläkin sattuu.
[muokattu 7.8.2003 16:32]