Itsensä(ja muiden) telominen..?

Viime viikonloppuna onnistuin tulehduttamaan jalkani toimintakyvyttömäksi. En pystynyt kolmeen päivään kävelemään, enkä vieläkään ku linkuttamaan...Ou jee! Yritin eilen kehitellä erilaisia tanssityylejä Unitya varten, joissa ei tarvitsis astua toiselle jalalle ollenkaan.

Mulle ei oo koskaan mitään kovin pahaa sattunut mut joskus alle ala-asten ikäisenä kattelin yhtä isoa puukkoa ja sit laitin sen tuppiin väärinpäin ja se tietenkin sit leikkas mun keskisormen läshes koko pituudeltaan auki, verta tuli aika pikkasen

kersana juossu lasipöydän kulmaa päin -> kuus tikkiä otsikkoon, ajanu leikkimopolla puuarkun kulmaa päin -> neljä tikkiä päähän, TJ risteilyllä pieni teknoloikka alas portaita -> neljä tikkii päähän ja selkä paskaks.. Hmm, umpiluupää tjtn ku aina siihen napsahtaa *heiii*

-M

[muokattu 7.8.2003 14:28]

Olin 4-v. ja ajoin polkupyörällä ja tietty suoraan isoon ojaan. Kauhea huuto ja parku. Äiti vei sairaalaan ja lääkäri sano et koipi on murtunu. Laitettiin koko jalka kipsiin, jota pidettiin 6 vkoa. Porukat otti mut jopa mustikkametsään mukaan; mua kannettiin isossa pyykkikorissa pitkin metsää. Ja passuutin äitiä niin hemmetisti kotona. Sit kun mentiin ottaa kipsiä pois, niin lääkäri tsekkas vielä vanhat rtg-kuvat ja sanoi ettei jalka mitään murtunu ollu. Joku urpo lääkäri oli kattonu väärin. Ja äitiä suututti kun oli joutunu passaa mua kuus pitkää viikkoa. Ja mua vaan nauratti!

mä telon itteäni jatkuvasti, en tiiä puuttuuko syvyysnäkö tai mahdollisesti joitain ratkasevia komponentteja mun päästä mutt mun polvet on todellisessa vaarassa koko ajan, samoin pää koska kolauttelen niitä kummasti joka paikkaan. Onneksi rakkaani tietää tän ja esim himassa kun teen keittiössä jotain ja vaik kaapin ovi on auki niin muru sitten pitää kättä mun pään eessä etten lyö sitä siihen <-- esimerkkitapaus.
Jalat mulla on aina mustelmilla vaikka en suoranaisesti kaatuile, hirveästi ei oikein viittis kesäsin olla lyhyissä hameissa mutta oon silti koska paskanks väliä miltä mun rotusääret näyttää, imo
eräskin tapaus menneisyydestäni voidaa kai laskea itsensä telomiseksi koska suomen lain mukaan minä syyllistyin liikenteen vaarantamiseen oli sellanen että olin ajamassa tosi kovaa pyörällä suojatien yli, otin oikein vauhtia mäen päältä ajatuksena etten salee jarruta ees (very smart...! ) ja kuinka ollakaan sitten vallan bussi tuli ja ajoi päin auts. siitä sitten sairaalaan pariks viikoks suhteellisen paskana: aivokallonmurtuma, ruhjeita JA en haista enkä maista mitään, vieläkään. hmph piti sekin sitten näin selvittää että kun lyöt pääsi tarpeeksi kovaa (mun tapauksessa lennät vähän ilmassa laskeutuen päälleen asvalttiin), sieltä katkeaa jonkinlaisia hermosäikeitä ja näin ollen voipi menettää aisteistaan pari, just.

Mark:
kersana juossu lasiköydän kulmaa päin -> kuus tikkiä otsikkoon, ajanu leikkimopolla puuarkun kulmaa päin -> neljä tikkiä päähän, TJ risteilyllä pieni teknoloikka alas portaita -> neljä tikkii päähän.
-M

Mä en ihmettele sua enään yhtään

Pari viimeisintä sattunu jääkiekon parissa...kiekko päähän -> 6 tikkiä, luistin päähä -> liimaa...vallan mainio urheilumuoto kylläkin.

Salla, sun ei varmaan kamalasti kannata käydä raflassa syömässä kun ei mitään maistakaan, voi yhtä hyvin vetää kaurapuuroa himas*nauru*

Kamalaa, jos ei maistaisi ruokaa

pienenä yritin ajaa isin pyöräl...noh postareit päin Töks ja pannut siit viel asfaltille. Tuloksena: polvi auki 3 tikkii. Talvel stigal päin puuta. Tuloksena naama veressä (sattui) Skeitates yritin heelflippiä rappusist alas. Tuloksena nillka paketis 3 viikkoo. Jääkiekos heittäydyin lämärin eteen. Tuloksena käsi paketis 4 viikkoo....Onko sattunut JOO sattuuko viel KYLLÄ

Mä oon ihan sairaan kömpelö ja mulla oli pienenä (ja vieläkin aina joskus) tikkejä ja siteitä jatkuvasti joka paikassa mutta silti mulle ei koskaan sattunut mitään silleen vakavaa...

Varhaisin taitaa olla kun menetin vasemman etusormen päästä puolet. Uteliaana tyttönä tutkin äitin maagista kattilakaappia ja siellä oli sellanen tehosekoitin jossa on pohjassa se terä ja minäpä fiksuna tyttönä työnsin sormeni sinne... ja eihän sitä enää kokonaisena siellä saatu. Äiti muisteli etten mä edes itkenyt...

Ja toinen on kun putosin keinusta ja hampaat meni läpi alahuulen. Silloinkin äiti taisi olla enemmän kauhuissaan kuin minä. :)

Fudiksessa pelasin maalissa ja löin takaraivoni maalitolppaan ja mulla on ikuinen kuhmu siitä muistona...

Nykyään olen joka puolelta arpinen ja ja jotkut paikat on ikuisesti tuhottu... johtunee mun hulluista harrastuksista... mulla kun idioottina on tapana pudota kiipeilyseinältä ja ONNISTUA loukkaamaan itseni... Kickboxingissa on rystyset ja nenä murtunut moneen kertaan. Ja tietty sen mopon kanssa on tullut kaaduttua lukuisat kerran...

Välillä sitä ihan tosissaan ihmettelee että miten sitä on vielä henkissä!

[muokattu 7.8.2003 14:01]

Mie joskus ~11-vuotiaana ajoin ojaan (kaverin ja miun pyörät osui yhteen vierekkäin ajaessa ja miun pyörä sit rupes ”hyppimään” tjsp). Lensin kunnon kaaressa ja otin käsillä vastaan. Ojassa oli sit leikattu sellasia nuoria koivuja (läpimitta ~3cm), ja mie viilsin ranteeni auki siihen.
Onni sinäänsä, et ei osunu valtimoon, mut verta tuli kyllä tosi paljon, ja mie olin ihan shokissa.. Pääsin sit ajelemaan piipaa-autolla sairaalaan, missä ranteeseen tuli muistaakseni yli 20 tikkiä. Nyt on sit kiva selitellä, et mistä moinen arpi..

Kaipa tää itsensä telominen on iha normaalia, onneks en oo vähään aikaan joutunu kokemaan, mutta tosin pienempänä oon jääny 2 kertaa auton alle, hanatullu läpi suusta ku oon demonstroinut koriksen pelu taitojani, semmosee ympyrä liukumäkee pamauttanu pääni suoraan ku jonkun nerokkaan ajatuksen jälkee päättäny juosta sitä pitkin ylös, pikkune ventti päässä tämänkin muistamiseksi sormi jäänyt sillei mukavasti hissin oven väliin että siitä saa väännettyä kitaran muotosen, polvet ollu ruvella muutaman kerran ku kokeillu bleidailla osaamatta sitäkään asiaa loistavasti, silmästä melkee menny näkö ku pienenä kokeilin pumpata sitä autopumpulla ja tietenkin taas kysymättä keltää asiaa tietävältä miten se periaatteessa toimii ja PUM silmä hajalle vähäks aikaa mutta nytten taas toimii itse asiassa kiva ku oon vielä täällä
Ja eilen kävi sitten se viimeinen ku joku mese kuski päätti törmätä meikäläise kyljestä sisään, siitä onneks selvisin pelkällä säikähdyksellä mut huhhuh et meinas tulla pissi pöksyy, popitin täysillä just Enrg uutta loistavaa biisi nr 13 pää aivan jäässä vielä viikonlopusta ku yhtäkkii kuuluu hirvee poksahdus ja tää kaveri tulee morjestamaan sivuovesta että mitä kuuluu

[muokattu 7.8.2003 14:07]

Mä jo otsikon perusteella luulin että täs
olis klubituxen virallinen itseviiltely yms. -topikki.
Eli siis tahallinen itsensä telominen syystä
tai toisesta: joko itsetarkoituksellisesti tai
ritualistisesti. Mut eipä sitten mitään

Nyt päästiin asiaan..

Ala-asteella roikuin pää alaspäin pihan korkeimmalla rekkitangolla ja tipuin naama edellä asflatin ja soran peittämälle maanpinnalle. Itku ja ehkä jotain pientä asfaltti-ihottumaa.

Ennen muovipullojen kulta-aikaa juoksin pienenä pari lasista limupulloa kädessäni kerrostalon rappuja ylös. Kompastuin ja lasipullot hajosivat portaille, ja mä pää edellä lasinsiruihin. Liimaa otsaan.
Samaisia (ja muitakin) portaita on tullu kynnettyä turpa edellä useemminkin..

Tsygän kanssa on tullu toilailtua paljon.
Joskus \”hetki\” sitten vedin lipat tsygällä asfaltille ja (maito)hammas irtosi. Hammasta ei koskaan löytynyt.
Toisella kertaa olin parkeerannut pyöräni ison kiven päälle ja nojailin siihen (..fiksua!). Tultiin rytinällä taittaen, seittemällä kierteellä alas pöpelikköön..
Vuonna 1997 ajoin hirveetä vauhtia Jopollani kohti keskustaa Manskun jalkakäytävällä. Hesperian kulmilla risteyksessä minibussi-taksi käänsi risteyksessä suoraan eteeni ja ajoin sitä päin. Kämmenet ja polvet auki. Jopo oli vähän vinksallaan, mutta pystyin onneksi jatkamaan matkaa. Oli kiire Nurmijärven bussiin...

Viime keväänä koulussa varustehuollon tunnilla ratkoin ompeleita puukolla ja onnistuin huitaisemaan peukalonjuureen hyvän syvyisen viillon. Luokan lattian poikki meni nätti verivana, kun kirmasin lavuaarin luokse. Opettaja meni jotakuinkin shokkiin.
(\”Tälle tyypille ei sitten enää anneta puukkoa...!\”)

Kuukausi sitten potkasin kiireessä varpaani niin lujaa vessanoven reunaan, että taisi jotain vähän murtua, koska varpaat on edelleen kipeet..

Ja hevosten kanssahan sattuu ja tapahtuu.. (Toisaalta loppujen lopuksi aika vähän verrattuna siihen, kuinka paljon niiden kanssa on tekemisissä..)
Joskus 1994 Esteratsastustunnilla menin hevosen kanssa nurin niin, että otettiin jokunen tunti lukua Nurmijärven arvauskeskuksessa. Pahemmanlaatuinen aivotärähdys ja murtunut pikkurillin pää.
Pari vuotta myöhemmin istuin vaihteeksi hevosen selässä. Hevonen nousi pystyyn ja kaatui selälleen. Makasin maassa, kun n. 500 kg rysähti jonkun metrin korkeudesta puoliksi päälleni. Lievä aivotärähdys ja toinen puoli kropasta taisi olla hetken aikaa jokseenkin toimintakyvytön.
Nuo rakkaat kavioeläimet myös silloin tällöin potkivat ja purevat.. Jalat aina mustelmilla. Varpaat säästyy, kiitos turvakenkien.

Ylivoimaisesti eniten oon saanu tällejä päähän ja vasempaan polveen. Tapaturmasaldostani huolimatta mua ei ole koskaan kipsattu tai tikattu - vain liimattu, kieritetty ideaalisiteisiin ja lastoitettu. Kylmä, Koho ja Kompressio on arkipäivää.
Pääni vetää magneetin lailla puoleensa kovia, lujaa lentäviä esineitä. Tästä syystä vihaan varsinkin pallopelejä.

Tres:
Mä jo otsikon perusteella luulin että täs
olis klubituxen virallinen itseviiltely yms. -topikki.
Eli siis tahallinen itsensä telominen syystä
tai toisesta: joko itsetarkoituksellisesti tai
ritualistisesti. Mut eipä sitten mitään

Petyitkö pahastikin? Mun pulolesta ainakin voit kertoa omat kokemuksesi näistäkin, mikäli vaan haluat ne kanssamme jakaa...

Niin ja itse topicciin kai pitää minunkin korteni kantaa kekoon. Eipä ole mitään sellaista mistä laastarilla ja kunnon itkulla ei olis selvinny.

[muokattu 7.8.2003 15:12]

Olinpa juuri sen ikäinen, että osasin kävellä ja jaksoin nostaa moskan(= vasaran tapainen, pieni leka). Silläkös sitten kun työmaalla oltiin, niin mitä isot edellä sitä pieni perässä. huitasin moskalla sormeen ja koko sormenpää siitä sitten irtos. Verta lens kaaressa. Isä huus ja äiti itki ja mentiin vauhdilla sormenpäätä paikalleen ompelemaan.

---

Jossain kotibileissä oli sellanen leuanvetotanko yhen oven suussa. Siinäkös sitten kikkailemaan parissa kaljassa ja mitä ”hienompia” temppuja. Tanko sitten päättikin irrota, ja putosin selälteni alla olevaan poikkeuksellisen korkean kynnyksen (15-20cm. vanha talo) päälle. Pariin minuuttiin (tai siltä se ainakin tuntu) en saanut haukottua henkeä kuin sisäänpäin ja luulin kuolevani siihen paikkaan. Ihme kyllä ettei selälle käynyt mitenkään, tai ainakaan ei ole ollut oireilua sen jälkeen. Saatanallinen päänsärky tuli ja bileet meni omalta osalta vituiks

---

Joskus ekalla luokalla tuli erimielisyyttä yhden kaverin kanssa. Käänsin selkäni ja lähdin kävelemään poispäin. Sekös siitä sitten pillastu ja viskas harjateräs tangonpätkän suoraan päähäni. Taju hetkeks pois ja terveyskeskukseen tikkejä ompelemaan.

---

Samoihin aikoihin tuli pyörällä kikkailtua kotipihalla. Kerrostalon piha kun oli, niin sopivasti asfaltoitu. Minä sitten pyörällä kauheet vauhdit, etupyörä nyrkin kokoseen kiveen ja hieno lento kaaressa leuka edellä asfalttiin. Ja eikun taas tikkaamaan

---

kyllähän näitä riittäisi vaikka kuinka paljon kertoa. ehkä myöhemmin lisää

---

Pyörällä kerran hiekkatietä jumalatonta alamäkeä alas. edessä T-risteys ja pyörässä juuri itse ”korjatut” jarrut. Yllättäen ne ei sitten toimineet, kun oli unohtunut kiinnittää yks pultti. Siitä sitten etupyörä ojaan, ja minä stongan yli pellolle pää edellä

---

[muokattu 7.8.2003 15:31]

mulle on käyny kyl säkä kun ei koskaan oo mikää katkennu taikka ees murtunu
kerran skidinä oli kyllä silmän lähtö lähellä kun nostin jotain hylätyn auton nokkapeltii ja sit se liusu käsistä ja se viils mun silmäluomen läpi mutta kuin ihmeen kaupalla se ei koskenu silmään..se oli 0,001cm kiinni..

niin ja kerran kun pelattii lätkää ja meitsi maalissa niin tönäsin vastustajan hyökkääjää kun se kokoajan käkky mun maalialueella..no se horjahti ja sen jääpallomaila haki vauhtia pääntakaa ja kolahti täysii mun otsaan...no en ekaks ees huomannu ku et varmaan kuhmu tuli kunnes koko kenttä pysähy vaalein naamoin ja yks tuli ett..joni sattuuks pahasti..mä siihe ei kuin niin..kunnes huomasin ette nähny enää mitää kun mustelmaan ensin pakkautunut ja sittemmin pienestä haavasta veri valui silmiin.. ja sitten olikin koko kenttä punasena...noo pari tippa liimaa..

POSER:
Petyitkö pahastikin?

Hiukan. Toisaalta aihepiiri on joillekin
hyvin arkaluontoinen, joten hiukan
ihmettelinkin ennen tarkempaa topikkiin
tutustumista miten moni on täällä
aiheesta avautunut.

POSER:
Mun pulolesta ainakin voit kertoa omat kokemuksesi näistäkin, mikäli vaan haluat ne kanssamme jakaa...

Vaikka olenkin aistivinani pienehköä
kuittailuhenkeä tekstissäsi (?), voinen
avata keskustelun tästäkin aiheesta koska
se kuitenkin topikkiin istuu ja koska itselläni
tosiaan on jonkin verran omakohtaisia
kokemuksia, ei nyt mitään kovin dramaattista
kuitenkaan.

Perinteisten verellä sinetöityjen valojen
(tiedättehän, vanhoista poikaromaaneista
ja kliseisimmistä intiaanitarinoista tuttu veriveljeys)
ja niihin liittyvien epähygieenisten verenvaihtorituaalien
variaatioita teininä kahteen otteeseen (kämmenviilto
ja sormentyviviilto). Myöhemmin lukioiässä suoritin
shamanistisessa istunnossa käsivartta viiltämällä
veriuhrini tiedonetsinnälle omistautumisen
osoituksena ja initiaationa.

Tämän lisäksi tulin pohdiskelleeksi viiltelyn
mahdollisuuksia nautinnon aiheuttajana joitakin
vuosia sitten, mutta kokeiltuani tätäkin masokismin
muotoa totesin että keräilen kiksini mieluummin
muilla keinoin. (Luonteeni ominaispiirteistä uteliaisuus
ja itsensä altistaminen erilaisille kokemuksille
lienevät tämän jälkeen ilmeisiä).

Tarkoituksellisuudestaan huolimatta en ole
pitänyt näitä tekoja mitenkään itsetuhoisina,
vaikka olenkin joutunut nuorempana
tilille näistä ja muista pikku kokeiluistani
erilaisille hassuille sedille - terveen papereissa
jo vuodesta 1993. Vanhemmilla kun oli toki
omat epäilyksensä haavojen luonteesta,
ymmärrettävää sekin ottaen huomioon että
läheisin ystäväni lukioaikoina oli vakavasta
skitsofreniasta kärsivä itseviiltelijä joka sittemmin
päätyi itsemurhaan.

Näin itsensä telominen meillä pirkkalassa.
Enkä nyt mene sen tarkemmin erilaisiin
leikkimielisiin kisailuihin (larppailua teräsmiekoilla,
puukkohippaset, piikkinuijakahakat), ne kuulunevat
kokonaan eri topikkiin koska kuin ihmeen
kaupalla selvisin ilman pintanaarmuja kummempia
vaurioita noista urheilulajeista.

[muokattu 7.8.2003 16:09]