Posts: 1,246
Posts: 1,384
Posts: 106
Posts: 6,049
Ihan A:
Kertokaa ihmeessä. Mikä on tän jutun ideologia? Tai siis miksi se on siis muuttunut, koska sama se ei varmaankaan ole, mikä se on joskus ollut, kun levysoitin keksittiin.
Mikä ideologia? Harhaanjohtava käsite tässä
yhteydessä. Mikä on pianonsoiton ideologia?
Pianismi?
Nyt puhutaan taidemuodosta, ei ideologiasta.
Jotta voimme keskustella, meidän pitää
ensin löytää yhteinen kieli - ja mielellään
jo vakiintunut sellainen.
Ihan A:
Sillä mun ideologiassa yksittäinen kappale menettää merkityksensä sillon, jos sitä ei ajatella kovan työn tuloksena ja ainutlaatuisena esityksenä, jolla voi olla alkujaan oma merkitys. Mutta ei tietenkään kaikkien kappalaiden kohdalla, jos siis ne on tehty sitä suurempaa kokonaisuutta varten.
Pointti onkin siinä, että esimerkiksi monotrack
(sinullekin ilmeisen tuttu musiikin alalaji)
on puhtaasti käyttötaidetta: rytmejä, jotka
on alun perinkin tehty VÄHINTÄÄN
kahdella levysoittimella soitettaviksi, DJ:n
pilkottaviksi, raaputettaviksi, rakennuspalikoiksi.
Sama pätee teknoon ylipäätään: se syntyi
DJ:den rakennellessa itse varhaisilla rumpukoneilla
kappaleita DJ-settejä silmälläpitäen.
(house ja disco siis asia erikseen)
Eipä kuitenkaan takerruta pelkästään tähän,
sillä missä sanotaan, ettei olemassaolevaa
teosta voi hyödyntää osana jotakin uutta?
Lähdetään liikkeelle siitä, että muusikko
samplaa lyhyen pätkän vanhaa funk-klasaria
ja liittää tähän muita ääniä vielä lisäksi.
Onko kyseessä mielestäsi oma teoksensa
vai ei? Onko uusi kappale jotenkin
vähempiarvoinen kuin kappale, jota
on samplattu, ja miksi?
Jos et ole itse ohjelmoinut jokaisen kappaleesi
jokaista rumpusoundia, oletko oikeastaan
luonut mitään?
Minä väitän että olet, jo senkin takia että pääsen
laajentamaan näkökulmaa ja vääntämään
rautalangasta koska et halua ainakaan
myöntää ymmärtäneesi aiempia vertauksiani
tässä topikissa.
DJ:llä on visio matkasta, jatkuvasta virrasta,
joka koostuu (samalla tavalla kuin muutkin teokset)
osasista. Tällä kertaa osat ovat isompia kuin
yksittäinen sample tai siveltimenveto, mutta
se ei muuta luomisprosessia - tai sen kokemista.
Huonoja DJ-settejä on yhtä helppo tehdä kuin
maalata sormiväreillä koko paperi mustaksi,
ja huonoja settejä kuuleekin lähes joka bileissä,
mutta ei anneta tämän hämätä.
Sillä: on DJ:tä, jotka ymmärtävät antaa
musiikille tilaa. DJ:tä, jotka ymmärtävät
mitä tarkoittaa rakenne, jännitteen luominen
tai teema. Sellaisia DJ:tä kuin Indigo tai Samus
Aran, jotka saavat yksittäiset kappaleet
kuulostamaan aivan erilaisilta osana
kokonaisuutta.
Jos et ole tätä koskaan bileissä kokenut, tätä
jatkumon, tarinan katkeamatonta virtaa,
et voikaan ymmärtää. JA jos olet kokenut,
mistä luulet tämän jatkumon syntyvän?
Itsestään?
Samat kappaleeteri järjestyksessä voivat kuulostaa
loistavalta tarinalta, tai kaoottiselta kakofonialta,
ja kaikki taika on DJ:n käsissä.
Mikä tässä on sellaista, mitä et ymmärrä?
Mistä tulevat ajatukset ihmisen päähän, vai?
Ihan A:
Mähän puhuin varpaille hyppimisestä ja niiden viereen hyppimisestä. Tää on vaan tyyli muiden joukossa, kuinka saada erilaisia juttuja ulos ihmisistä. Enkä tarkota, että tää olis joku mun ainoo tapa kommunikoida ihmisten kanssa. Rajojen etsimistä vain. Ihan niinku joku tuol kerto, että on eri tapoja soitella niitä levyjäkin.
Nyt soudat ja huopaat: haluatko
keskustella vai vain heitellä provokaatioita?
[muokattu 25.7.2003 00:19]
Posts: 1,195
Posts: 106
Tres:
Mikä ideologia? Harhaanjohtava käsite tässä
yhteydessä. Mikä on pianonsoiton ideologia?
Pianismi?
EI. Siis kyllä kaikesta voi löytää sen ideologia tai se pitää vain määritellä. Minulta tuli tuossa muutama viikko sitten kysymään joku humaltunut mies, että Mikä on niinku ton ideologia? Olin jongleeraamassa puistossa viidellä pallolla. Ja tää mies kysyy multa mikä on tän jongleeraamisen ideologia. Mä sit mietin hetkisen ja aloin kertomaan ja juteltiin siin sit reilu pari tuntia. Kyllä täytyy olla ideologia, että on kaikelle löytyy merkitys.
Pointti onkin siinä, että esimerkiksi monotrack,
sinullekin ilmeisen tuttu musiikin alalaji
on puhtaasti käyttötaidetta: rytmejä, jotka
on alun perinkin tehty VÄHINTÄÄN
kahdella levysoittimella soitettaviksi, DJ:n
pilkottaviksi, raaputettaviksi, rakennuspalikoiksi.
Voi olla osalla kappaleista todellakin tuo merkitys, en epäile, koska tiedän. Mutta tuo määritelmä ei kuitenkaan päde kaikkeen monotrakkiin. Kappale voi olla yksinään aivan oma luomus. Täydellisen biitin etsimistä. Biitti, jota voit kuunnella tunti toisen perään lyhyt pätkä vain looppaamassa. Sitä monotrak on minulle. Psykedeelistä jo itsessään. Jollekin dj:lle se tietysti voi olla vain elementti miksattavaski ja pilkottavaksi.
Onko uusi kappale jotenkin
vähempiarvoinen kuin kappale, jota
on samplattu, ja miksi?
Vähempi arvoinen kyllä tietyllä tapaa, mutta ei välttämättä toisella tapaa. Kummin sitä vain ajattelee. EI se välttämättä kappaleesta tee yhtään huonoa.
Jos et ole itse ohjelmoinut jokaisen kappaleesi
jokaista rumpusoundia, oletko oikeastaan
luonut mitään?
Niinhän se on, että kaikki oma pitäisi lopulta tehdä tyhjästä, eikä vain muuttaa jo olemassa olevaa. Mutta jumala (huom. jumala pienellä J:llä) maailmaa luodessaan kaikkia niitä pieniä yksityiskohtia myöten, ei aloittanut tyhjästä, vaan tämä muovailuvaha möykky oli jo olemassa, mutta ilman tämän hetkistä muotoaan. Ympäristötaidetta vain.
Siksi olenkin rakentanut puisia soittimia, jotta soundi on mahdollisimman oma. Soitin on itse rakennettu, vaikka puu olikin kasvanut luontoon ihan ilman minua. Siltä varalta, että sitten kun sähkö loppuu niin ei rummun pauke lopu siihen eikä happo basson pörinä.
Ja kyllä olen paljon hyvä dj settejä bileissä kuullut.
Posts: 14
Ihan A:n avaus populaarimusiikin tekijyydestä on valitettavasti kuorrutettu, ah niin muodikkaalla, epäkunnioittavalla sävyllä. Perimmäinen ongelmahan lienee siinä, parahin Ihan A on se, että populaarimusiikin (ja nimenomaan klubikulttuurin puolella) tekijyys on murentunut postmodernismin myötä. Jos siis verrataan nykyistä hippaamista romantiikan aikaan, jolloin musiikin esittäjät olivat yleensä myös esittämänsä musiikin säveltäjiä ja palvottuja neroja.
Valitettavasti tekijyyttä on tutkittu varsin vähän populaarimusiikissa, lähin vertailukohta lienee elokuvateoriassa ja sen tekijyydessä. Tässä tapauksessa tekijyys voidaan esimerkiksi jakaa ns. auteureihin, ohjaajiin joilla on oma persoonallinen tyylinsä (esim. A.Hitchcock), ja toisaalta auteurin vastakohtaan, metteur-en-scéne, näyttämöllepanijaan (esim. R.Harlin). Elokuvateoriassa tuo auteur-tason saavuttaminen johtaa eräänlaiseen tähteyden saavuttamiseen, jossa tiettyä rainaa joidaan markkinoida ohjaajan nimen perusteella. Eli siis ko. teorian tavoitteena on tehdä tietty laadullinen ero eri ohjaajien välillä.
Populaarimusiikissa esimerkiksi tämänkaltaiseen tekijyyden erottelemista vaikeuttaa se, että näyttämöllepanijasta (DJ) on monessa tapauksessa tullut samantapainen tähteyden saavuttanut auteur (laulaja-lauluntekijä). Tiettyä tapahtumaa voidaan markkinoida siis pelkästään artistin nimen perusteella, ja asiakas voi olettaa että nimi takaa tietyn laadullisen tason.
Koskettelet ihan mielenkiintoista aihetta, jota tuolla lattarilla jo taidettiin märehtiä DJ-jukepoksi tai vastaavassa topikissa. Rokrokrokmusiikin puolella teoksia (varsinkin sanoituksia) tulkitaan yleensä tekijän (laulaja-lauluntekijän) sisäisen maailman kuvaajina, ja musiikin vastaanotto on varsin passiivinen prosessi. Ongelmana sun topikissa on nimenomaan se, että klubikulttuuri korostaa musiikin vastaanottoa sen tekemisen kustannuksella ja tulkinta tapahtuu vastaanottohetkellä. Eli itse se musiikin vastaanotto (t(r)anssi) on osa esitystä ja DJ:n merkitys on lähinnä pitää tanssiyleisö tyytyväisenä. Se säveltääkö ko. musiikin esittäjä itse kappaleensa, on menettänyt merkitystään.
Kieltämättä sun jalustalle nostama klubikulttuuriin kuuluva tiskijukkapalvonta on varsin hauska ilmiö, varsinkin jos otetaan huomioon että se levyjen pyörittäjä on vain osa siitä pyhästä esittäjän (DJ:n), musiikin, ja t(r)anssijoiden muodostamasta pyhästä kolminaisuudesta.
Valitettavasti tekijyyttä on tutkittu varsin vähän populaarimusiikissa, lähin vertailukohta lienee elokuvateoriassa ja sen tekijyydessä. Tässä tapauksessa tekijyys voidaan esimerkiksi jakaa ns. auteureihin, ohjaajiin joilla on oma persoonallinen tyylinsä (esim. A.Hitchcock), ja toisaalta auteurin vastakohtaan, metteur-en-scéne, näyttämöllepanijaan (esim. R.Harlin). Elokuvateoriassa tuo auteur-tason saavuttaminen johtaa eräänlaiseen tähteyden saavuttamiseen, jossa tiettyä rainaa joidaan markkinoida ohjaajan nimen perusteella. Eli siis ko. teorian tavoitteena on tehdä tietty laadullinen ero eri ohjaajien välillä.
Populaarimusiikissa esimerkiksi tämänkaltaiseen tekijyyden erottelemista vaikeuttaa se, että näyttämöllepanijasta (DJ) on monessa tapauksessa tullut samantapainen tähteyden saavuttanut auteur (laulaja-lauluntekijä). Tiettyä tapahtumaa voidaan markkinoida siis pelkästään artistin nimen perusteella, ja asiakas voi olettaa että nimi takaa tietyn laadullisen tason.
Koskettelet ihan mielenkiintoista aihetta, jota tuolla lattarilla jo taidettiin märehtiä DJ-jukepoksi tai vastaavassa topikissa. Rokrokrokmusiikin puolella teoksia (varsinkin sanoituksia) tulkitaan yleensä tekijän (laulaja-lauluntekijän) sisäisen maailman kuvaajina, ja musiikin vastaanotto on varsin passiivinen prosessi. Ongelmana sun topikissa on nimenomaan se, että klubikulttuuri korostaa musiikin vastaanottoa sen tekemisen kustannuksella ja tulkinta tapahtuu vastaanottohetkellä. Eli itse se musiikin vastaanotto (t(r)anssi) on osa esitystä ja DJ:n merkitys on lähinnä pitää tanssiyleisö tyytyväisenä. Se säveltääkö ko. musiikin esittäjä itse kappaleensa, on menettänyt merkitystään.
Kieltämättä sun jalustalle nostama klubikulttuuriin kuuluva tiskijukkapalvonta on varsin hauska ilmiö, varsinkin jos otetaan huomioon että se levyjen pyörittäjä on vain osa siitä pyhästä esittäjän (DJ:n), musiikin, ja t(r)anssijoiden muodostamasta pyhästä kolminaisuudesta.
:::modifying::::
Tuli mielee sillai DJ is God ja taivaissa fiilis, ja muut ollaa muurahaisii sen jalkojen alla... Ei se mua pahemmin häirinny mitenkään... mut sehän on sentään pelkkä dj... eikä jumala! Toisaalta se kyl myös performoi ku se heittelee levyii ilmaan ja sillee, ja olihan siel se show... ehkä siinä selitys. Mut osaahan ne nykyää pyytää kai iha älyttömii sullia... vähä niinq huippumallit 90`luvulla.
tossa on peraa, mutta toisaalta jotkut djt ovat sen verran äijiä että ne on statuksensa ansainnut
plus etta tyyppi on tehny ihan alytonta teknoa
samaa teknon gran ol man kastia kuin derrick may, jeff mills, kevin saunderson, juan atkins jne
dj pelkka jukeboksi? check these out!
http://casiopea.emisiondigital.com/sonar03/list.php3?tipo=v&ID=jeffmills&directo=n&entrevista=0
http://casiopea.emisiondigital.com/sonar03/list.php3?tipo=v&ID=carlcox&directo=n&entrevista=0
tsekatkaa toi millssin patka ja kertokaa sen jalkeen ettei dj tee muuta kuin soita muiden biiseja
Posts: 689
sen verran tohon modifying:in pätkään täytyy kommentoida, että on kyllä naurattanu monta kertaa ku jotku ihmiset on pomppinu vieres esim. säde weekendis kato toi on proteus!! ja sit kavereittensa kanssa pomppii siin lavan edessä yrittäen epätoivoisesti huutelemalla ja huitomalla saada yhen katseen itseään päin.... tää on vaan yks esimerkki monesta nähdystä ilmiöstä 
henkilökohtaisesti oli siel kuka tahansa mikserin takana ni ei se sen kummosempi ihmisenä oo ku mäkään, se vaan osaa soittaa / tehä musiikkia paremmin ku minä...
henkilökohtaisesti oli siel kuka tahansa mikserin takana ni ei se sen kummosempi ihmisenä oo ku mäkään, se vaan osaa soittaa / tehä musiikkia paremmin ku minä...
Posts: 7,311
insejn:
sen verran tohon modifying:in pätkään täytyy kommentoida, että on kyllä naurattanu monta kertaa ku jotku ihmiset on pomppinu vieres esim. säde weekendis kato toi on proteus!! ja sit kavereittensa kanssa pomppii siin lavan edessä yrittäen epätoivoisesti huutelemalla ja huitomalla saada yhen katseen itseään päin.... tää on vaan yks esimerkki monesta nähdystä ilmiöstä
henkilökohtaisesti oli siel kuka tahansa mikserin takana ni ei se sen kummosempi ihmisenä oo ku mäkään, se vaan osaa soittaa / tehä musiikkia paremmin ku minä...
suomessa toi proteus ihannointi menee kyl joo välil vähä vitusti yli IMO
-M
Posts: 800
insejn:
kato toi on proteus!! ja sit kavereittensa kanssa pomppii siin lavan edessä yrittäen epätoivoisesti huutelemalla ja huitomalla saada yhen katseen itseään päin.... tää on vaan yks esimerkki monesta nähdystä ilmiöstä
Ainahan löytyy näitä onnettomia ihmisä, jotka palvoo jokaista kuka vähänkin on jollain saralla jotain. Säälittävää niin säälittävää...
[muokattu 25.7.2003 11:02]
Posts: 689
:::modifying::::
en mä tyhmä oo, kylhän mä sen tiedän et dj voi olla tuottoisa ja tuottaja, ja toetuttaja, ja-ja...
niitäkin löytyy kyl joo. esim. coxhan on yksi niistä. mutta silti ei yli-jumalointi ei ole hyväksi kenellekkään, näkeehän sen mitä se tekee ihmisille. oli se sit dj, live-act, data-nörde tuottaja, tai rokkistara
en mä sitä väittänytkään hon ;)
toi ton esille kuitenkin tässä yhteydessä
imo länsimaisessa kulttuurissa on viimeisten muutaman vuoden aikana tuotu todella räikeästi esille yleisestikin tälläinen palvomiskulttuuri. luodaan kuvaa suurista tähdistä ja niiden palvomisesta. ja tätä kuvaa pönkitetään medioissa jotta saadaan vahvistettua näiden sinäkin voit olla yksi näistä -kisailujen menekkiä. tjeu popstars, american idol jnejnejne. esimerkkejä on lukuisia
[muokattu 25.7.2003 11:36]
Posts: 800
Disco Stu:
imo länsimaisessa kulttuurissa on viimeisten muutaman vuoden aikana tuotu todella räikeästi esille yleisestikin tälläinen palvomiskulttuuri. luodaan kuvaa suurista tähdistä ja niiden palvomisesta. ja tätä kuvaa pönkitetään medioissa jotta saadaan vahvistettua näiden sinäkin voit olla yksi näistä -kisailujen menekkiä. tjeu popstars, american idol jnejnejne. esimerkkejä on lukuisia
Sitä tuodaan esille vain ja ainoastaan rahan takia. PopStarat ja muut paskaformaatit on halpoja ja niistä saa erittäin hyvän tuottoprosentin. Ja niinkauan kun ne on tuottavia, voimme valitettavasti olla varmoja että niitä tulee vielä kokonainen leegio lisää...
Posts: 192
Ihan A:
Sillä mun ideologiassa yksittäinen kappale menettää merkityksensä sillon, jos sitä ei ajatella kovan työn tuloksena ja ainutlaatuisena esityksenä, jolla voi olla alkujaan oma merkitys.
Hmmm... mulle taasen on kaikista tärkeintä se minkälaisen fiiliksen kyseinen kappale mussa herättää ja mitä voimakkaampi fiilis sitä parempi kappale on mun mielestä. Yks hailee kuinka kovalla työllä kyseinen kappale on syntynyt tai kuinka ainutlaatuinen se on olevinaan. Joten en voisi olla vähempää kiinnostunut siitä onko kappale saatu aikaiseksi konemusiikin keinoin vai perinteisin keinoin
Posts: 3,929
Posts: 270
hardikaveri:
mutta toi kommentin perusteella mitä ihan a heitti tohon mun profiiliin niin täytyy vaan sanoo että kaveri tarvii ammattiapua
Ammattiapua..no jaa, kyseinen lause on Texas Faggotin Impastil-biisistä, suomisaundia parhaimmillaan
Että ei Ihan A taida kuitenkaan siltä osin flippailla...tai jotain.
Posts: 8,258
Umh, tosta bileskenessä vallitsevasta kastijärjestelmästä (...joka on bileissä kävijöiden itsensä luoma ja ylläpitämä) voisi kirjoittaa vaikka ihan oman threadinsä, on se sen verran mielenkiintoinen aihe kaikkine kieroutuneine ilmentymineen. IMO on helvetin hauskaa esim. se kuinka jalustalle tahtomattaan nostettuja skenefiguureja puhutellaan näiden etunimellä vaikka ei tuntisi näitä yhtään. Ilmeisesti tällä pyritään kehittämään jonkinasteista nostetta omaan imagoon, koska monelle näkemälleni tärkeilylle en ole ainakaan vielä muutakaan perustetta keksinyt.
Tää thread taas on alusta lähtien Ihan A:n mä oon suurempi artisti ja parempi jätkä kuin kukaan teistä-läpyskää joko ontuvin, omituisin tai väärin perustein vähän riippuen viestistä.
Tää thread taas on alusta lähtien Ihan A:n mä oon suurempi artisti ja parempi jätkä kuin kukaan teistä-läpyskää joko ontuvin, omituisin tai väärin perustein vähän riippuen viestistä.
Posts: 689
insejn:
jos kuuntelee Texas Faggottii ni ei kyl oo tervejärkinen
joo mulla ei kyl antennit vastaanota ihan kaikkii kanavii kieltamat