Sitä koittaa keksii tekemistä ja muita ajatuksia, jottei ajattelisi liikaa, ja varsinkaan huonoja ajatuksia. Sit sitä vaan huomaa jamittavansa ihan pirun lujaa pitkin olohuonetta kuolettavan hyvän musan tahtiin. Kropasta löytyy ihan käsittämättömiä voimia ja elämäkin tuntuu olevan toivoa ja energiaa täynnä.
Mulla oli kans jostain syystä voimat aivan loppu viikonloppuna, mutta sit kun pääs tanssimaan Zaran happy-hc-setin niin voi luoja sitä voimavirtaa Mä luulen et tää ilmiö on aika monellekin näillä forumeilla tuttu Mut sen aina kyllä unohtaa välillä...
Rakkaan ihmisen vierestä herääminen, kun se on niin harvinaista herkkua. Tuntui niin puhtaalta ja oikealta, kun juuri eilen saatiin välimme selvitettyä - ei tosin lopullisesti, mä oon menettänyt jo uskoni tohon termiin tän jutun tiimoilta. Kait me löydettiin vihdoinkin ne oikeat sanat, jotta ymmärrettiin toisiamme ja voitiin luottaa toistemme rehellisyyteen.
Lähetin herran kotiinkin hymyssä suin. Ehkä mä taas nään sen pian. Ehkä en. Tykkään - ei, rakastan sitä kuitenkin ja on kiva tietää, että on aina joku, joka rakastaa mua.
Törmäsin junassa yllättäen ystävään, joka on viettänyt viimeiset puoli vuotta Ranskassa. Riemu oli melkoinen, juttelin viereisessä penkissä istuneiden muksujen kanssa ja yhtäkkiä toiselta puolelta vaunua kuuluu huuto *sydän*ANNNIIIIII*sydän*. Tuli taas todistettua jotain mun keskimääräisestä äänenvoimakkuudesta ja toisaalta myös fyysisestä pienuudesta (korkeussuunnassa lähinnä), mua ei kuulemma nähnyt mutta kuuli sitäkin paremmin
Ihana vauvamasu! onkos jo tietoa onko maha-asukki tyttö vai poika? Vai haluatteko ees tietää? :)
Mun päivän :) on se, että HUOMENNA! HUOMENNA! HUOMENNA ON PERJANTAI ja silloin näen rakkaani ja se tuntuu ihan mah-dot-to-man hyvältä.. niiiin pitkästä aikaa. Tätä onki odotettu.