Posts: 152
Cera:
Seuris. Ja tytöt. Ja oravat. Ja joutsenet. Ja ja ja ja sorsat.^
Kuulostaa ja muistuttaa ihanasti Seurasaarelta*sydän*
Posts: 2,376
Posts: 32
Posts: 8,060
Posts: 1,270
Posts: 4,542
Posts: 302
viimeöinen ukkosmyrsky. heräsin klo 02.00 hirmuseen jyrinään. mietin vain, et oliko se ukkonen, kun sit jyrähti toisen kerran ja koko huone valaistui salamoista. sitten tämä tytteli vietti 15 minsaa tapittaen verhon raosta ulos. harmi et loppu niin lyhyeen.. :( ainut miinus oli se et piti herätä 05.00 töihin, ja sitä ennen oli pakko saada unta palloon. uih! ukkoset on kyl just 
Posts: 5,103
mä heräsin myös... ensimmäinen ajatus oli, että eikai vielä tartte töihin lähtee?? 
onneks ei tarttenu, kello oli vasta 1 jotain.
onneks ei tarttenu, kello oli vasta 1 jotain.
Posts: 613
Posts: 4,006
Posts: 418
Posts: 11,768
Posts: 15,721
mulle kanssa.... 
Posts: 1,186
Koin äsken suunnattoman haikeuden...
Tulin äsken kotiin pikku kruisailukierrokselta, ja jäin iskän kanssa jumittamaan vanhoja vauva/lapsivideoita, joita vanhempani ovat aikoinaan kuvanneet. Siis voi Herra Jumala, mikä olo minut valtasi:
On vuosi 1987 ja kasarimuoti on vieläkin elossa. Olen 2v., asumme vielä Kuopiossa ja pikkuveljeni ei edes vielä syntynyt. Vietämme serkkuni 5v. syntymäpäiviä ja minä ravaan tätini koiran perässä hirveää vauhtia...
Sitten näkyy kuvaa Kuopion kodistamme, josta en muista mitään. Kaikki tavarat on pakattu muuttoa varten. Ja sitten seuraavaksi näkyy kuvia Malminkartanosta, jossa parkkipaikkaamme ympäröivät puut ovat vielä taimia.
Vähän myöhemmin tulee kuvaa sairaalasta, jonne olemme juuri menneet katsomaan äitiämme, joka on juuri synnyttänyt pikkuveljeni. Ja minä hädin tuskin osaan edes sanaakaan sanoa katselen vain niin huolettomana kameraan...
Pahoittelen, mutta minun oli pakko saada purkautua.
Pitänee tässä joku viikonloppu yöllä katsella kaikki nämä monet VHS:ät ja itkeskellä kaikki pois.
Minne kaikki vuodet ovat karanneet?!?
Tulin äsken kotiin pikku kruisailukierrokselta, ja jäin iskän kanssa jumittamaan vanhoja vauva/lapsivideoita, joita vanhempani ovat aikoinaan kuvanneet. Siis voi Herra Jumala, mikä olo minut valtasi:
On vuosi 1987 ja kasarimuoti on vieläkin elossa. Olen 2v., asumme vielä Kuopiossa ja pikkuveljeni ei edes vielä syntynyt. Vietämme serkkuni 5v. syntymäpäiviä ja minä ravaan tätini koiran perässä hirveää vauhtia...
Sitten näkyy kuvaa Kuopion kodistamme, josta en muista mitään. Kaikki tavarat on pakattu muuttoa varten. Ja sitten seuraavaksi näkyy kuvia Malminkartanosta, jossa parkkipaikkaamme ympäröivät puut ovat vielä taimia.
Vähän myöhemmin tulee kuvaa sairaalasta, jonne olemme juuri menneet katsomaan äitiämme, joka on juuri synnyttänyt pikkuveljeni. Ja minä hädin tuskin osaan edes sanaakaan sanoa katselen vain niin huolettomana kameraan...
Pahoittelen, mutta minun oli pakko saada purkautua.
Pitänee tässä joku viikonloppu yöllä katsella kaikki nämä monet VHS:ät ja itkeskellä kaikki pois.
Minne kaikki vuodet ovat karanneet?!?
Posts: 2,554
Posts: 5,414
Posts: 1,195
Posts: 1,094
Posts: 4,006
