Mulla taas oli tänään kivaa rentoutua työpäivän jälkeen jäätelöä syömällä ja möllöttelemällä kaverin luona. Ykisnkertaiset asiat ja hyvä seura ovat usein parhaita lääkkeitä kaikkeen.
Oon osannu organisoida aikani todella hyvin. Kuukausien prograstinointi on aiheuttanu kiireen, mutta toisaalta näyttäis siltä, että saan kaiken ihan hyvissä ajoissa valmisteltua.
Mutsi on ollu iso apu koko hässäkässä, vaikka pakko myöntää, että sen hössäys on ollu raivostuttavaa välillä
Oli taas hieno kirpsakka aamu kanssa ja vedin yliannostuksen yrttejä smoothiessa ja leijailin sitten duuniin kuvia otellen =D
Auringon paiste ja ihann kuulas kirpsakka ilma.
Just sellanen, että tekee mieli mennä takki auki ja unohdan aina kaulaliinan ja hanskat himaan ja kadun sitä illalla*hihu*
Vika duuni pv.
Tänään tapaamassa kavereita vielä ennen lähtöä
Olis tarkotus organisoida entinen kämppä tyhjäksi sinne muutossa unohtuneista tavaroista(+siivoustavaroista), että saan huomenna vietyä avaimet vekka.
Hankin lähikirjaston poistomyynnistä muutamaa numeroa vaille täyden Aku Ankan vuosikerran 2011 yhdellä eurolla. Siis: 1:llä eurolla! På ün coin, kuten me latinantaitoiset sanomme.
Okei, päätyyhän Akuun liian paljon tavaraa persoonattomilta piirtäjiltä ja jonnenjoutavilta käsikirjoittajilta, mutta tässä vuosikerrassa on täkynä monta semmoista Karl Barksin klassikkotarinaa, joista olen vain kuullut isojen poikien puhuvan, mutta joita en ole päässyt itse peiton alla taskulampun valossa selaamaan, kuten Pilviä hipovat miehet. Vicarin piirtämiä sarjakuvia on puolestaan harmittavan vähän, mutta eiköhän edesmenneen, tuotteliaan taiteilijan teokset olekin suunnilleen kaikki jo julkaistu Suomessa.
Don Rosaa on "kiitettävän vähän". Pidän hänen tarinoidensa nokkeluudesta ja gägien pitkästä kaaresta, mutta hänen piirrostyylinsä on sarjakuvan rajoitteetkin huomioiden hämmästyttävän kaksiulotteista*. Kari Korhosta ja etenkin Pikku Akua voisi olla enemmänkin; erityisesti minuun vetoaa hänen kässäriensä maailmankuvan pohjoismainen edistyksellisyys, vaikka piirustusjälki ei ehkä ole se kaikkein erottuvin. Heymansin veljeksillä taas on mukavan toffeemainen tyyli piirtää, mutta heidän tarinoidensa viikinkiaikainen asenteellisuus tuppaa joskus tökkimään.
Hahmoista jäin kaipaamaan tässä vuosikerrassa luola-ankkaa Unaa, joka tietty on aika marginaalitapaus Ankkalinnan hahmogalleriassa sekä tietenkin lisää, lisää ja aina vain lisää Milla Magiaa, joka on, mitä noita-ankkoihin tulee, sexyintä mitä lastensarjakuvilla on tarjota.
*Harri Pystynen, suht' legendaarinen sarjakuvapiirtäjä määritteli Kadekismuksessaan, että sarjakuvan kolme ulottuvuutta ovat korkeus, leveys ja... latteus.
Kyllä se sydän vaan sykkii aina, kun jotain tällaista näkee.
Pieni tyttö joka tuo kolikon videon loppupuoliskolla on jotain aivan kertakaikkisen hellyyttävää.
tosi jees bileet ja nukuin niin hyvin, että nyt ei oo ees koomanen olo =)
ei silti oikeen duuninhaut innosta, mutta pakko kai sitä nyt on vähän jotain saada aikaseksi.
Paljon muitakin asioita hoidettavaksi. ainakin pankkitili pitäis avaa ja kännyliittymä hankkia. Lähisalikin pitäisi löytää jostain.
Onpahan ainakin tekemistä
hitsi mikä vkl ja viikko myös. Jotenkin kaikki vaan tuntuu niin mahtavalta.
-Koti on ruvennu tuntumaan kodilta enemmän.
-Kaupunkiin ja uusiin ihmisiin oon tutustunut ja saanut vähän enemmän touchia.
-Tuli bileteltyä vähän pidemmän kaavan mukaan, mutta ei ollu ees paha olo tänään. Sama kävi viime vkl.
-Ihana unikaveri on varmistamassa hyvät yöunet*plur*
-Jänskää miten nopeesti on tullu sellanen olo että tää on oikeesti mulle täydelllinen kotipaikka. Mulla on vaan jotenkin samanlainen mentaliteetti kun paikallisilla.
-Oon opetellu kanssa vähitellen hollantia ja portugalia sanan sielltä täältä. En tietenkään osais puhua mitään, mutta ainakin ymmärrän sanan sieltä täältä.
jne jne.