IsoLL, 10.10.2008 10:11:
Mulla ei ole mitään syytä olla ihan älyttömän ylettömän onnellinen. Mä en ole rakastunut, mulla ei ole uutta duunia, mä olen välillä vähän tyhmäillytkin, mulla on rahahuolia ja mitä vielä. Mutta silti, mun vatsanpohjassa on sellanen kutkuttava möntti, joka saa mut vain hymyilemään ja nauramaan ääneen. Ja liihottelemaan. Ja laulamaan ja ja ja...
Ei saakeli. Onkohan tää jotenkin hormonaalista vai onko mulla vaan päässä vähän vikaa
Ja viikonloppukin ja kaikkee. PLUR
Tiedän fiiliksen mä saan näitä kohtauksia myös aikas usein ja silloin tulee mietittyä että nytkö se totaalinen flippaaminen sitten tapahtui :)
Pitkästä aikaa äipän ja iskän luona, ja on aika jees.
Ei aina tarvi riekkua viikonloppusin kaupungilla ja dokaa paska liksa kurkusta alas.
Uus kamera on vallan ihana, ja hypistelen sitä koko ajan. Kivoja kuviakin tuli jo matkalla asemalta toiselle puolen jokee. Tai järvee. Vai mikä toi o. En mä tiiä, vesi. :D
Liioittelematta 4h siivosin kämppää
Vielä jäin paljon tekemistä, mutta pääasia että olohuone ja eteiskäytävän ym. -tilat tulivat hinkattua huolella. Saunakin näyttää olevan juuri sopivasti valmiina. Sen jälkeen vähän kotihifiasenteluita ja tämän perjantain voisi kruunata jokin maukas elokuva :)
Mä rakastan yliopistoliikunnan tuomia mahdollisuuksia! Tiistaina kokeilin latinotansseja (aika heikolla menestyksellä, mutta tulipa kokeiltua), torstaina oli aivan mahtavaa afrotanssimassa, tänään kivan rauhallista joogassa ja rentoututustunnilla ja huomenna lisää joogaa sekä pilatesta =) Ja mä oikeesti maksan tästä huvista 80e/vuosi! Enkä oo vielä kokeillu kaikkea
Hää&rakkaus messut! Ja siihen liittyen: ei tarvinnut maksaa sisäänpääsymaksua kun joku nainen antoi mulle ylimääräisen kutsun ja sitten takas tullessa ei tarvinnut maksaa junalippua kun ei siellä näkynyt sitä äijää.
tuli sanottuu faijalle mahollinen uudenvuoden lupaus et kumpikin on tipatta 3kk ajan niin et jos sä et ota ni mä en ota ja mahollisesti jatketaan siitä eteenpäin hommaa. pääsin myös huutamaan tunteet pihalle samasta alkoholismiasiasta ja toteamaan et kumpikin on niin samanlainen ja niin yhtä vitun urpo...mitä nyt isukki ei oikeen tuntunut lopulta tajuavan itselleen anteksi antamisen käsitettä...kumpikin on alkoholin alaisena joten ei mikään ihme
Oli mahtava tuuri tänään Olin tulossa junalla Lahdesta Helsinkiin ja just just ehdin junaan mutta en ehtiny käymään automaatilla. Aattelin et eipä silti mitään, eikös elektron käy nykyään joka paikassa (oon maksanu ostoksia Egyptissäkin tolla kortilla) ja jotenkii olin siis siinä uskossa et se käy myös junassa.
Noh, eipä käy. Konduktööri oli vielä tosi epäkohtelias ja tyly. Ne kyllä varmaan näkee kaikenlaisia ihmisiä työssään, mut oli se musta silti aika tarpeetonta. Sanoi ettei usko ettenkö tiennyt ettei elektron käy ja että todennäköistä hänen mielestään on, että jos menisinkin automaatille niin mun tilillä ei olisi edes rahaa jne.. Viereisellä penkillä istunut mies puuttui konnarin tylyttämiseen sanomalla, että kyllähän ihmisille erehdyksiä sattuu ja että mä näytän ihan rehelliseltä kuitenkin. Ei se konnari sitten sakkoa kuitenkaan kirjoittanut, vaan sanoi että jäät sitten seuraavalla pois.
Mäntsälässä siis rupesin harmissani kasaamaan tavaroitani, kun kyseinen viereinen herrasmies sanoi, että voi kyllä ihan mielellään lainata mulle sen lippurahan, etten mun tarvitse odotella tuntia seuraavaa junaa. Olin ihan
Laitoin äsken tilisiirron hänelle tuosta lipun hinnasta ja oon vieläkin vähän äimänä. Tosi hienoa huomata että maailmassa on vielä erittäin ystävälllisiä ja luottavaisia ihmisiä Mies kertoi että hän on itsekin joskus yrittänyt maksaa elektronilla junassa siinä onnistumatta, mutta hänelllä sattui kuitenkin olemaan myös tarpeeksi käteistä mukana eikä jäänyt hänkään junasta.
Tästä tapahtumasta tuli tosi hyvä mieli ja sellainen olo, et haluun olla ystävällinen koko maailmalle. Antaa hyvän kiertää
Tämä sai mutkin hymyilemään kuin naantalin aurinko.
Posts: 1,575
#40860
•
•
wiwi Valtava vaaleanpunainen agenttiorava
Kiva viikonloppu siskon ja lapsuudenystävän kanssa. Hauska huomata, että kyllä joku vielä yhdistää sellaiseenkin ihmiseen, jonka kanssa ei ole ollut juurikaan tekemisissä moneen vuoteen.
Oli myös mukava kuulla, että (ainakin jotkut) ihmiset voivat muuttua. Ystävä kertoi törmänneensä hetko sitten poikaan, jonka kanssa oli peruskoulussa samalla luokalla. Nuorempana tää poika oli kunnon kusipää, joka ilkeili kaikille ja kiusasi koulukavereitaan. Nyt, melkein 10 vuotta myöhemmin, hän pahoitteli aikaisempaa käytöstään ja kertoi myös soittaneensa koulussa kiusaamalleen tytölle ja pyytäneensä anteeksi.