Kaverin pikkusyrre on ihan megahauskan näköinen kuvissa. Muistan, kun tuo uhmaikähirviö oli vielä söpö hymyilevä vaavi mun sylkyssä, ja sen äiti parahti, miksi sen pitää käyttäytyä niin hyvin mun seurassa, kun vaan itkee äidilleen. :D
Mieheke onnistui taas naurattamaan ja ihastuttamaan mua. Harmi, että sen lomat on ohi, ja mun yöt ovat hetken hyvin yksinäisiä. Vaan viikonloppua ja ensi viikon alkua odotellessa, luettavaahan tässä tylsiksi päiviksi riittää ja innostusta löytyy. :)
Enää 3 kertaa lehtien jakoa edessä, mikä tarkottaa että:
-Enää kolme kertaa mun pitää raahata noi lehdet tänne mun kämppään lajiteltavaks
-Enää 3 kertaa mun pitää lajitella ne
-Enää 3 kertaa mun pitää kantaa ne takasi alas että voin jakaa ne ( )
-Enää 3 kertaa mun pitää pelätä, että yks koira syö mun sormet
-Enää maksimissaan 3 kertana mulla on mahollisuus jättää sormet postiluukkujen väliin, mikä sattuu ihan perhanasti
-Enää 3 kertaa mä teen itsestäni naurunalaisen joidenki mielissä
-Toisaalta enää 3 kertaa mä saan ite itestäni hyvät naurut noitten kärryjen takia
-Enää maksimissaan 3 kertana mulle on mahollista avautua siitä että soittelen summereita vaikka mulla ei muuta konstia muutamiin taloihin ole päästä
-Enää 2 keskiviikkoa ja 1 lauantai, joka sekin toivottavasti on perjantai
-Kolmannen jaon jälkeen voi olla ylpeä itestään, sillä näin huonosti palkattuihin hanttihommiin ei kuka tahansa suostuis...
Ja sen kolmannen jaon jälkeen on enää kaks työvuoroo muksassa duunissa ja sitten alkaa LOMALOMALOMA
Mä oon saanu itestäni sen verran irti et olen menny juoksemaan. Ja vaikka kuinka perseeltä tää tuntuu et keuhkot vinkuu ja rohisee, veri maistuu suussa, jalat hajoo kädet irtoo, pää räjähtää yms... Aion silti jatkaa.