Hitto mun kissa, hra Gizmo Lepakkomies, ON kova jätkä! Eilen tuli kylään jälleen kerran dogo argentino poikalapsi, Diego. En tajua missä välissä on käynyt niin, ettei Diego enää jahtaa Gizmoa, vaan tilanne on toisinpäin. Tämä 30 kiloinen taistelukoira istui äitinsä sylissä vapisten jos Gizmo tuli metriä lähemmäs. Yhdessä vaiheessa Gizmo oli saanut motitettua Diegon keittiöön ja koiraparka yritti hädissään karkuun baarikeittiöratkaisun kautta, eli sen tiskin ylitse. Hätä oli suuri
Ja Gizmo ei tehnyt -mitään- kunhan istui siinä lähellä ja tuijotti.
Gizmo on kulmakunnan kovin kolli!
Mistäköhän tollanen oikeasti johtuu? Aiemmin Diego ihan armottomasti jahtas Gizmoa, joka juoksi hippulat vinkuen karkuun. Onko tää joku hormoonijuttu, Gizmo on kuitenkin just ja just aikuinen ja Diego vielä pentu.