elämän vaiheet

elän onnellista vaihetta.

pään hajoamisen ja itsensä tutkiskelun jälkeen oon oppinut tuntemaan enemmän itseäni ja kartoittamaan päämääriäni.

pääsin kouluun ja tiedän ainakin että vuoden saan tehdä sitä mitä eniten haluan:) löysin ihanan miehenki vahingossa, ja oon oppinu uusia asioita ihmisistä ja niiden ihanuudesta hänen kautta..

Täl hetkellä elämä on aika sekaisin. En tiedä tarkkaan, että minkä takia, mut... siis...ääh... kaik on vaan jotenkin liian auki ja kaik ihmiset ympärillä ja ja ja ja... en osaa selittää.

Paskin kausi tämä ei todellakaan ole. Henkisesti käynyt läpi muutaman pahan kauden ja ne ovat vahvistaneet ja kestävyys paraantunut. Eikä elämä saa aina liian helppoa olla..miten muuten oppisi arvostamaan niitä pieniä, kivoja asioita joka päiväisessä elämässämme.

Paskat kaudet vahvistavat.

Mulla on ilmesestikin uusi vaihe elämässä nostamassa päätään,
eron jälkeen luulin, että maailmani romahtaisi mutta en antanut sen romahtaa... kaikki asiat alkaa vaan luistaa paremmin.
Mulle on tullut paljon uusia hyviä tapoja, esim olen saanut vihdoin yörytmistä kiinni ja minusta on paljastunut ylienerginen aamuvirkku.
Voin sekä henkisesti että fyysisesti hyvin.
Alan pikkuhiljaa tietää mitä elämältäni haluan, on selvät suunnitelmat vihdoin mitä haluan.
Olen tainnut vihdoinkin alkaa tuntemaan itseäni, löytänyt puolia joita minussa en edes tiennyt oleva.
Elämäni on aika tuttua ja turvallista mutta olen siihen hyvinkin tyytyväinen.


Olen hirveän innostunut kaikesta ja hyvällä tuulella lähes koko ajan.

Mutta mielestäni voisin sanoa... jo oli aikakin.... edellinen elämän vaihe kesti ihan liian kauan.

Nadifa:
Tavallaan tunnen olevani aikamoisessa käännekohdassa, jossa on aika ruveta viimeinkin todella tekemään jotain konkreettista vakaan ja hyvän tulevaisuuden varmistamiseksi.

Olen etsinyt itseäni (kuitenkaan vieläkään löytämättä täysin) pitkään ja elänyt eteenpäin tyylillä olen laiva ja virta vie ja virta tuo. Ei tää niin vakavaa ole. Eli toisinsanoen: matkustellut, tehnyt vaan jotain duunia pärjätäkseni ja liihottanut paikasta toiseen tuntematta todella kuuluvani mihinkään.

Noh, nyt ovat aika ja mietinnät tehneet tehtävänsä ja vihdoin tunnen hitaasti eteneväni tavoitteellisesti oikeaan suuntaan ja löytäväni ne etapit mitä kautta voin tähdätä aina vain lähemmäksi päämäärääni.

Tämä kaikki on rauhoittanut ja tuonut vakautta ja turvaa perusolemukseeni.

Lisäksi olen onnellinen elämääni sen muillakin osa-alueilla.. Kiitos siitä kuuluu mm. ihanalle poikaystävälleni

Siis tuota yritin itse kanssa sanoa.... tuntui että mulla meni kaikki ihan sekavaksi kun en saanut oikein ajatuksia kasattua.

...tosin minun kohdallani se ihana poikaystävä jätti....

Armin:
---
Nadifa:
Tavallaan tunnen olevani aikamoisessa käännekohdassa, jossa on aika ruveta viimeinkin todella tekemään jotain konkreettista vakaan ja hyvän tulevaisuuden varmistamiseksi.

Olen etsinyt itseäni (kuitenkaan vieläkään löytämättä täysin) pitkään ja elänyt eteenpäin tyylillä olen laiva ja virta vie ja virta tuo. Ei tää niin vakavaa ole. Eli toisinsanoen: matkustellut, tehnyt vaan jotain duunia pärjätäkseni ja liihottanut paikasta toiseen tuntematta todella kuuluvani mihinkään.

Noh, nyt ovat aika ja mietinnät tehneet tehtävänsä ja vihdoin tunnen hitaasti eteneväni tavoitteellisesti oikeaan suuntaan ja löytäväni ne etapit mitä kautta voin tähdätä aina vain lähemmäksi päämäärääni.

Tämä kaikki on rauhoittanut ja tuonut vakautta ja turvaa perusolemukseeni.

Lisäksi olen onnellinen elämääni sen muillakin osa-alueilla.. Kiitos siitä kuuluu mm. ihanalle poikaystävälleni

---


Siis tuota yritin itse kanssa sanoa.... tuntui että mulla meni kaikki ihan sekavaksi kun en saanut oikein ajatuksia kasattua.

...tosin minun kohdallani se ihana poikaystävä jätti....

Kyllä Armin tosta sun tekstistäs tajus hyvin (mun mielestä) mitä sä tarkoitit. Teidän ajatukset kuvaa osittain myös mun pohdintojani. Johtuukohan se tästä iästä? Ollaanko me huomaamattamme vähitellen aikuistumassa, vai onko sitä selkeytymistä muuten vaan ilmassa? Joka tapauksessa, tuntuu upeelta, ku alkaa olemaan enemmän sinut itsensä kanssa.

Mulla on menee tällä hetkellä oikein hyvin.Pitkän ja masentavan talven ja kevään jälkeen löysin jotain ihanaa joka sai mut taas hymyilemään...uskalsin vihdoin ja viimein kertoa tunteistani sille ihmiselle...eikä siihen mennykää ku palttiarallaa neljä kuukautta

Jos missaan ens pääsykokeet,
ammun itteni.

no herätyskello aikasin sitten soimaan...

tässä vaiheessa elämääni olen opinnut paljon teistä naisista. Tekin petätte ja paljon...
tosin se mikä tässä maailmassa hiukan ihmetyttää on se et kun
A) mies nussii montaa naista, mikä se on?
B) entä jos nainen jakaa persettänsä useiden miesten kanssa, mikä se on?

...eiks olekin aika vitun perseestä!?

alien:
tässä vaiheessa elämääni olen opinnut paljon teistä naisista. Tekin petätte ja paljon...
tosin se mikä tässä maailmassa hiukan ihmetyttää on se et kun
A) mies nussii montaa naista, mikä se on?
B) entä jos nainen jakaa persettänsä useiden miesten kanssa, mikä se on?

Se on kesä ja todiste siitä, että myös naiset tekee virheitä, vaikka niihin rakastuneena saattaisikin pitää niitä niin ihmeellisinä asioina, että ne ei koskaan tekisi samanlaisia virheitä kuin miehet.

Aiheeseen palaten, itselläni on taas vaihteeksi päällä vaihe, jossa pitää tehdä isoja päätöksiä. Viimeksi vastaava tilanne oli kun muutin omaan asuntoon 16-vuotiaana ja aloin luoda itsenäistä elämää. Nyt pitäisi pohtia sitä, että millaisena sitä haluaisi nähdä itsensä tulevaisuudessa. Toivon vaan, että yritteliäisyyttä ja kekseliäisyyttä riittää, koska se on tarpeen tulevaisuuden suunnitelmien kanssa. Täytyy vaan jaksaa yrittää kehittää hyviä toimintamalleja ja uskoa itseensä oman yrityksen johdossa. Tulevaisuudessa näkisin itseni mielelläni itseni herrana, tai jotain. Opiskeluakin olisi syytä jatkaa, mutta nyt en vaan ole ihan varma, että sopiiko mun opiskelema ala parhaalla tavalla siihen, mitä haluan tulevaisuudelta, mutta eiköhän sekin selviä tässä lähitulevaisuudessa.

Tietysti, olisihan se mukavaa, jos tän elämän vaiheen jälkeen mukana olisi joku älykäs ja kaunis nainen, jonka kanssa voisi luoda yhteistä elämää. Jotenkin toi on vaan vaikeempi ku yrityksen perustaminen (”ura”) tai opiskelu. Siihen liittyy jotain kummallisia sattumanvaraisuuksia. Tapaamisen suhteen jne. Vai oonkohan mä vaan siirappiromantikko, kun uskon siihen, että ihastuminen/rakastuminen on aina joku sattumanvarainen tapahtuma? En tiedä. Ainakin mua ihmetyttäisi, mikäli koko juttu perustuisikin sille, että sitä kun näkee jonkun tytön, niin ”noppien heittelyn” sijasta, sitä pitäisikin vaan määrätietoisesti pyrkiä juttelemaan. Noh, ei olisi eka kerta kun jotkut asiat ihmetyttää :)

Sellaista tänään, jotakin muuta ehkä huomenna...

Noh nyt vois kai sanoa että hyvin menee!
Viime vuos oli rankka ja tuntu ettei se paskan niskaan sataminen lopu koskaan...
Menetin suuren osan kamuistani,isäni ja luottamuksen kaikkiin läheisiini...
Sitä on aivan hukassa ilman hyviä ystäviä... Ja se uskomaton vainoharha kun mietit että ketkä oikeasti ovat kavereitasi ja ketkä ovat niitä jotka puukottaa selkään.. Siinä tuntee kyllä itsensä pieneksi ja heikoksi...

No mutta nyt olen siis ruvennut saamaan luottamusta takaisin ja uskallan jo hieman avautua joillekin kamuilleni... vielä kun löytäisi oikein hyvän ystävän... tai kaksi.. sellaisia joille voi kertoa kaikki ja soittaa keskellä yötäkin jos siltä tuntuu....

Saan vihdoin ja viimein kouluni päätökseen ja itselleni ammatin tämän viikon perjantaina.. Jahuu!! Ja sitten eikun uuteen kouluun tai töihin.. Olen ylpeä että vihdoin saan jonkun asian oikeasti päätökseen...
Saan olla onnellinen että on ihana kulta kotona joka on kestäny mun kaikki sekoilut ja silti vielä pysyy mun vierellä... rakastan niin syvästi*sydän*
Teen nyt työtä josta todella nautin... tosin olen harjoittelussa josta ei tule rahaa, mutta mitä sitten... Tämä on niin hauskaa että voisin tehdä tätä vaikka loppu elämän ilman rahaa...


olen tyytyväinen.

mä elän aika hankalaa vaihetta...välit menneet poikki joihinkin vanhoihin ystäviin ja muutenkin joutunut rankasti uudelleenarvioimaan kuvaansa eräistä ihmisistä.. tuntuu typerältä kun on pitänyt itseään edes jonkinlaisena ihmistuntijana. varsinkin luulisi tuntevansa ystävänsä? no niin, mä oon vielä nuori ja elämä opettaa...

muutenkin on vähän kriisinpoikasta kun opiskelut ei mene! kiinnostais vaan bilettää

Toivottavasti tää on vaan vaihe....

Mä haluun rakastua oikeen kunnolla.
Asiaa hieman vaikeuttaa, ku mä oon aina ihan kännissä ku tapaan naisia.
Ja naiset johon mä rakastun, rakastaa oikeesti entistä poikaystävää ja haluu vaan OLLA VITUN KAVEREITA!!!!
Ja naiset jotka muhun rakastuu, ei kiinnosta mua pätkääkään. Haluun olla niiden kaveri heh.
Ja jos haluun sekstaa, niin näiltä naisilta irtoo. Mut ei tuu ku paska olo jälkeenpäin, tunnesyistä jotenki se on vaan väärin.
En päässyt opiskelemaan, vaikka luin ja luin*eiei*
En oo voittanut lotossa vaikka oon lotonnu paljon*eiei*
Aamulla ku lähtee duuniin väsyttää
Aurinko tosin paistaa vielä
Musiikki on hyvää
Saan palkkaa*hymy*
Huomen mikroautoilee*hymy*
Päätin just mennä iskee exexexex-tyttöystävän frendii*eiei*

Hate to be me, wannabe someone else*nuha*

hirvee meno päällä.. seqoo ku menee niin lujaa..

I-H-A-N-A-A-!-!

nyt alkaa vähitellen jo tuntua paremmalta... sika alkaa heräilemään pienen pieniltä horrokselta... Naiset olkaa valmiina!!!

liisa:



Hate to be me, wannabe someone else*nuha*

I wanna be like Mike

”I'm in a hole and my call is weak, it's not easy to climb out when the wall is steep”
Hirmunen vaihe. Omissa ongelmissaan pyörivälle lyötiin vielä isompi ongelma eteen, kun kaks parasta tukipilaria muutti statuksensa tukijoista tuettaviks täysin oikeutetuilla syillä, ja nyt rikkinäisenä pitää auttaa vielä muita. Kaiken pahan lisäks älyttömän tapahtumavuoristoradan piti jäädä paikalleen kiikkumaan, ettei nyt tiedä jatkaako vaunu matkaa ollenkaan. Kumman kummallista, onpa sentään muutama erittäin hyvä ellei täydellinen ihminen tullu välissä vastaan. Kohtuuttoman suuri kiitos kaikille niille.

Jotenkin pirun tylsä vaihe menossa. Kaipaisin jotain mukaansatempaavaa, ei tää arkikaan tuntuis niin eilisen toistolta. Kaikki päivät tuntuvat aivan samanlaisilta, on vaikea kiinostua mistään, kun tietää jo etukäteen ainakin viikon eteenpäin. Ahdistun, kun en saa jakaa aikaani edes hieman oman pääni mukaan.

hallucinogen:
---
liisa:



Hate to be me, wannabe someone else*nuha*

---


I wanna be like Mike

I Wanna be somebody...