Sinza:
- Ihanan miehen, jonka kanssa onnentäyteinen parisuhde
- Työn, jonka tekemisestä nautin
- Lisäksi muutenkin onnellisuutta ja terveyttä itselleni ja läheisilleni
Juu, tää kuulostaa aika hyvältä
Aika hyvässä vaiheessa tääkin aihe tuli taas esille - meikä kun on aika paljon pohtinut tulevaisuutta ja nykyhetkeä. Tulevaisuudessa on sellainen hieno juttu että se tulee olemaan hienompi kuin kukaan osaa kuvitellakaan, kunhan ei yritä vääntää siitä juuri tietynlaista haluamaansa... Meistä harva haluaa sitä mikä meille on oikeasti hyväksi.
Vaikka mitä... lähitulevaisuudelt sen verta et tän hetkinen mies pysyis kuvioiss viel pitkää ja et saisin ens keväänä koulupaikan koulust johon nyt oon ihastunu . Toi kaukainen tulevaisuus on sit lyhyesti sanottuna kai mies, oma ura, kolme lasta, koira, omakotitalo, paljon reissailua ympäri maailmaa. Ja sit tietty paljon rehellisyyttä ja rakkautta viel enemmä
Hmmm...tää on aika paha, kun mä haluun niin paljon asioita...
~ Vielä paremman työpaikan ja palkan, kuin nyt
~ Omakotitalon Tuusulasta (Kirkonkylä/Lahela)
~ 1,7 lasta
~ Rantahuvilan Kreetalta
~ Jatkokouluttaa itseäni mahdollisimman pitkälle (niin kauan kuin vain jaksaa opiskella)
Miestä ei tarvitse etsiä, kun sellanen on jo ja työntekoakin voisi vähentää vain yhteen työpaikkaan....
Hmmz... tää on aika helppo kysymys... miä odotan et kun tässä jossai vaihees kasvan isoksi ja vastuun tuntoiseksi aikauiseksi nii vois muuttaa omaan kämppään ja painaa duunia omalla alalla . mut sen tiedän et suurin ehkä tulevaisuuden haaste on tuo mun iänikuinen haave et pelaisin joskus italian liigassa lentopalloa.Mun tulevaisuus on aika lähelle just tossa urheilussa,kun ei minust oo opiskelemaan ainakaan vielä...ja kovasti rakkautta tahtoisin sitten harmaassa tulevaisuudessa,sen vaa näkee sitten mitä maailma tuo tullessaan...toivottavasti edes jotain mitä miäki tahtosin
Nii ja sit jossain vaiheessa ois kiva päästä Ibizalle... Se on sellanen yks konkreettinen juttu mitää oon toivonu jo kaaaauuuaaan....Mut ei mulla sinne mikään kiire kuiteskaa oo
Ihan lähimpänä tulevaisuudessa toivon että saisin jostain rohkeutta ja motivaatiota päättää, mitä lähtisin opiskelemaan. Ongelmani ei ole koskaan ollut etten tietäisi mitä tehdä, koska mikään ei kiinnosta enkä ole lahjakas missään, vaan päinvastoin: lahjat ja mielenkiinto ovat jakautuneet aika laajalle sektorille. Aloista kiinnostavat ainakin opetus- ja kasvatusala, liikunnan ja matkailun ala, kuvataideala, terveysala ja biotieteet. Tahtoisin elämääni jotain päämääriä ja aikatauluja, tai jotain pidemmälle tähtäävää tarkoituksellista tekemistä, oli se sitten koulu, työ tai jokin muu.
Alkaa jo vähän useamman vuoden ajan jatkunut ajelehtiminen ahdistaa. Ihmissuhdetta en tahdo tätä ahdistusta lievittämään, sillä lähtökohtaisesti kukaan toinen ihminen ei ole elämäni sisältö. Tällä tarkoitan siis sitä, että rakentaa oman identiteettinsä, onnellisuutensa ja hyvinvointinsa toisen ihmisen varaan. En ole koskaan ollut itsenäinen ihminen, vaan taipuvainen takertumaan läheisiini ja tästä haluaisin opetella eroon. Toivon siis tulevaisuudelta, että oppisin pitämään itsestänikin ja pääsisin tasapainoon itseni kanssa.
Tahtoisin tehdä jotain mielekästä työtä, siitä en luopuisi vaikka lottovoiton saisin, sillä ihmisellä pitää olla jotain sellaista tekemistä, joka pitää jalat maassa ja kiinni normaalissa arjessa, ainakin minulla. Toivoisin että saisin pitää rakkaani lähellä minua, onnellisina ja terveinä, mahdollisimman pitkään ja elää heidän kanssaan. Materiaalisia toiveita minulla ei loppujen lopuksi juurikaan ole, sillä vaikka avobemari onkin kaunis peli, ei onnellisuuteni ole tai tule koskaan olemaan senkaltaisista ulkoisista seikoista kiinni.
Tulevaisuudessa haluan joskus lapsia, mielellään myös heille isän. Äitinä tiedän olevani hyvä, mutta epäilen kovasti, löydänkö koskaan sellaista miestä, jonka kanssa tahtoisin olla edes paria kuukautta pidempään saati lopun elämääni. Olen itse hyvin kompleksinen ihminen ja vaatimukseni läheisteni, niin ystävien kuin seurustelukumppanienkin suhteen, ovat aika kovat. Kaikista eniten maailmassa toivoisin, että voisin rakentaa itselleni kodin ja perheen, jossa lapsillani olisi yhtä hyvä kasvaa kuin minulla on ollut omassani vanhempieni ja sisarusteni kanssa.
Posts: 1,293
#93
•
•
Nacu Nacu on the outside, tasty on the inside
Selkeyttä tapahtumien kulkuun. Päämäärätön ympäriinsä riehuminen on peffasta.. siihen vaan turtuu, eikä saa mitään aikaiseksi. Selkeä tavoite ja siihen pyrkiminen täydellä teholla ois aika jees. Mut mitä se vois olla? Kun tuntuu, että nyt kaikki asiat vaan odottaa jotain potkua perseelle.
Tulevaisuudelta toivon vähän enemmän hymyä ja auringon paistetta. Liian väsynyt kipuun, suruun ja suuriin kysymyksiin joihin ei kuitenkaan ole vastausta. Parempaa terveyttä haluaisin itselleni ja lähimmäisilleni. Haluaisin löytää jostain sellaisen paikan, asunnon, jota voisin oikeasti kodiksi kutsua. Siellä olisi elämäni tärkeimmät ihmiset; rakastava mies ja lapset. Vakituinen työpaikka olisi tietenkin enemmän kun toivottu, mutta loppujen lopuksi sekin on pieni sivuseikka. Raha auttaa kieltämättä moneen asiaan, ja tuo varmasti onnea -turvaa elämiseen. Mutta elämässä pärjää oikealla asenteella, on otettava vastaan se mikä annetaan. Mä pärjään vaikken rikkaimmasta päästä todellakaan ole, mutta jos vielä löytäisin ihmisen vierelleni seikkailemaan näitä polkuja pitkin, niin ehkä aurinko paistaisi tähänkin risukasaan hieman lämpöisemmin..
Olishan se ihan mukavaa valmistuakin joskus (= mahd. pian). Tuntuu vaan välillän, et on liian iso urakka edessä. Niin ja opiskeluajanhan pitäis olla antoisinta aikaa elämässä. Yeah right!
Valmistuminen ei ehkä ole avain kaikkeen, mut pääsis sitten paremmin rakentaa omaa uraa ja tekemään toivottavasti sitä, mistä pitää. Noo tulevaisuudessa tietysti haluaisin nähdä mahdollisimman paljon maailmaa eli matkustella ympäri ämpäri ristiin rastiin maapalloa! Pitää kokea paljon nyt, kun siihen vielä on mahdollisuus. Sitten keski-ikäisenä voi katella kuvia ja huokailla noin me silloin nuorena.... Oikeestaan haluisin kyl viettää aika aktiivisen vanhuudenkin.
No mut, jos jollain on lääkettä tähän 22-vuoden ikäkriisiin, niin otetaan kiitollisena vastaan. Ahdistava ikä..... Pitäis olla jo kaikkee.... Huoh. Onneksi on sentään perjantain ja viikonloppu ja koko elämä edessä.
Hmm.. tulevaisuus.... no se näyttäs kyl aika lupaavalta*sydän*
mut en mä nyt tässä vaiheessa oikee tiedä et mitä mä siltä odotan ..tai muuta vastaavaa...
jospa vain menis pikkuhiljaa hetki hetkeltä eteenpäin...
Tahtoisin tulevaisuudessa paljon onnea ja ihqun miehen*plur*
Koulustakin olisi kiva valmistua.Hyvää terveyttä itselle ja kaikille tutuille*joo*Olen tähän saakka elänyt hyvän elämän ja se kyllä sais jatkua*hymy*
Sen sitten näkee joskus mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Tällähetkellä valmistumista sähköasentajaksi (2kuukautta vielä) .. Ja ens tammikuuhun asti töissä, jolloin tulee lähtö tuonne armeijaan. Sen jälkeen olis tarkotus työelämään mennä täysillä, ja jossain välissä YK-joukoissa käydä, jos vaan mahdollista. Ja siitä se elämä sitte lähtee rullaamaan ^^ tulevaisuus näyttää ..