Posts: 510
Palindromit ovat yllättävän vaikea taiteenlaji. Ainakaan minä en ole koskaan onnistunut luomaan yhtään sellaista, joka olisi sekä kieliopillisesti korrekti, sisällöllisesti järkevä että idealtaan nokkela. Rotuisien kesäsäärien kirvoittama spontaani "Oho, oho!" taitaa jäädä tällä saralla nasevimmaksi saavutuksekseni. (Ja siihen joku tietenkin huokaa: "Niin", mikä on palindromi sekin.)
Lapsuuteni ensimmäisen palindromin on täytynyt olla joko "innostunut sonni" tai "Aatu osaa soutaa". (Ja voipa olla, että ensimmäinen oppimani sivistyssana on ollut "palindromi".) Nämä kaksi ovat tietenkin tämän kirjallisuuden alalajin klassikkoja, mutta kovin näppäriä ne eivät ole - sillä kyllähän palindromien ideaan kuuluu, että ne jollain tavalla kutkuttavat ja haastavat huumorintajua. No, kyllähän "Aatu osaa soutaa" saa kierroksia, ja aika paljonkin, kun istuttaa airoja tempomaan herra A. Hitlerin, mutta ehkä ensimmäinen kuulemani sellainen palindromi, jossa muistan olleen hupaisaa tarinallista järkevyyttä ja jopa yhteiskunnallista sanomaakin lienee "isorikas sika sökösakissa kirosi".
Parhaat palindromit ovat kuitenkin kaiketi niitä, joissa on jotain pikkutuhmaa tai muuten sellaista jolle ei oikeastaan mielellään nauraisikaan, mutta pakko on, koska palindromi on niin nokkela. Englantilaisella kielialueella ja varsinkin Britanniassa vastaava riemulaari ovat tietenkin limerikit.
Esimerkiksi "Alli pamautti vittua mapilla" on minusta muuten oo & koo, mutta suora sanavalinta tylsyttää kärkeä oivalluksen ilolta. Sen sijaan... voi, voi,... hih-hih "neekerisuku kusi rekeen" on minusta hauska sanavalinnastaan huolimatta, koska mieleeni nousee kuva itse siitä tilanteesta, jossa valtava joukko huonosti kotoutettuja ja pyttyyntyneitä maahanmuuttajia (pipot päässä kesäsäässä) tekee kokemansa kohtelun tiettäväksi johonkin niin perisuomalaiseen symboliin kuin rekeen sekä myös siitä kuulaasta varhaisesta hetkestä, kun reen omistava körmy saapuu hyväntuulisena rikospaikalle, vetäisee raikasta aamuilmaa keuhkoihinsa, ja hänen suustaan pääsee: "Mitä hele...!?"
Kaikkien aikojen suosikkipalindromini sisältää kuitenkin pintaa syvemmältä katsottuna aika koskettavankin tarinan ja on peräisin mistäs muualtakaan kuin Alivaltiosihteerin aarreaitasta:
"Iso huti, luti. Se perätien isä katosi. Sotakäsineitä repesi. Tuli tuhosi."
Bubbling under: Saman palindromitehtaan "Elli, se takakaasu ja haju saa kakat esille" hukkuisi muuten pikkutuhnuuksien vetelään suohon, ellei se löytyisi runokirjasta ja olisi otsikoitu - hihhiti-hih - "Valkeakoski".
Bubbling under 2: They might be Giantsilla on kappale nimeltä "I palindrome I"
Lapsuuteni ensimmäisen palindromin on täytynyt olla joko "innostunut sonni" tai "Aatu osaa soutaa". (Ja voipa olla, että ensimmäinen oppimani sivistyssana on ollut "palindromi".) Nämä kaksi ovat tietenkin tämän kirjallisuuden alalajin klassikkoja, mutta kovin näppäriä ne eivät ole - sillä kyllähän palindromien ideaan kuuluu, että ne jollain tavalla kutkuttavat ja haastavat huumorintajua. No, kyllähän "Aatu osaa soutaa" saa kierroksia, ja aika paljonkin, kun istuttaa airoja tempomaan herra A. Hitlerin, mutta ehkä ensimmäinen kuulemani sellainen palindromi, jossa muistan olleen hupaisaa tarinallista järkevyyttä ja jopa yhteiskunnallista sanomaakin lienee "isorikas sika sökösakissa kirosi".
Parhaat palindromit ovat kuitenkin kaiketi niitä, joissa on jotain pikkutuhmaa tai muuten sellaista jolle ei oikeastaan mielellään nauraisikaan, mutta pakko on, koska palindromi on niin nokkela. Englantilaisella kielialueella ja varsinkin Britanniassa vastaava riemulaari ovat tietenkin limerikit.
Esimerkiksi "Alli pamautti vittua mapilla" on minusta muuten oo & koo, mutta suora sanavalinta tylsyttää kärkeä oivalluksen ilolta. Sen sijaan... voi, voi,... hih-hih "neekerisuku kusi rekeen" on minusta hauska sanavalinnastaan huolimatta, koska mieleeni nousee kuva itse siitä tilanteesta, jossa valtava joukko huonosti kotoutettuja ja pyttyyntyneitä maahanmuuttajia (pipot päässä kesäsäässä) tekee kokemansa kohtelun tiettäväksi johonkin niin perisuomalaiseen symboliin kuin rekeen sekä myös siitä kuulaasta varhaisesta hetkestä, kun reen omistava körmy saapuu hyväntuulisena rikospaikalle, vetäisee raikasta aamuilmaa keuhkoihinsa, ja hänen suustaan pääsee: "Mitä hele...!?"
Kaikkien aikojen suosikkipalindromini sisältää kuitenkin pintaa syvemmältä katsottuna aika koskettavankin tarinan ja on peräisin mistäs muualtakaan kuin Alivaltiosihteerin aarreaitasta:
"Iso huti, luti. Se perätien isä katosi. Sotakäsineitä repesi. Tuli tuhosi."
Bubbling under: Saman palindromitehtaan "Elli, se takakaasu ja haju saa kakat esille" hukkuisi muuten pikkutuhnuuksien vetelään suohon, ellei se löytyisi runokirjasta ja olisi otsikoitu - hihhiti-hih - "Valkeakoski".
Bubbling under 2: They might be Giantsilla on kappale nimeltä "I palindrome I"