http://www.taloussanomat.fi/raha/2008/08/16/la-maksa-narikkaa-tyhjasta/200820819/139
Hyvin selkeä, Matti Meikäläisenkin ymmärrettävissä oleva artikkeli, jonka lähestymistapa on lähinnä "markkinointioikeudellinen", toki osittain myös velvoiteoikeuden aivan perusoppeihin nojautuva.
Velvoiteoikeudellisestikaan ei ole kyse mistään ongelmallisesta tai tulkinnanvaraisesta kysymyksestä, vaan hyvin perustavanluonteisesta ja lapsellisen selvästä sellaisesta. Jos jatkaisi siitä, mihin artikkeli päättyi, ja seloistaisi pikkasen problematiikan velvoiteoikeudellisesta puolesta, eli lähestytään vaihteeksi problematiikkaa puhtaasti velvoiteoikeudellisesti esimerkin valossa:
Bilettäjä A käy ostamassa suoraan järjestäjä B:ltä ennakkolipun lippuhintaan X. Lipun ostohetkenä henkilö A solmii sopimuksen järjestäjä B:n kanssa. Sopimussuhteessa bilettäjä A:n sopimusvelvoite koostuu yksinomaan ostohetkenä maksamastaan / sopimastaan lippuhinnasta X. Järjestäjä B:n sopimusvelvoitteena on järjestää bilettäjä A:lle sopimuksenmukaiset bileet. Sopimuksenmukaisuuteen kuuluu mm. se, että kokonaishinta vastaa etukäteen sovittua kokonaishintaa. Tyhjästä narikasta veloittaminen ei ole sellainen seikka, jonka osalta järjestäjä B voisi vedota ns. hiljaiseen yhteisymmärrykseen ja konkludenttiseen sopimussuhteeseen, vaan bilettäjä A:lla on edelleen sama velvoiteoikeudellinen oikeus päästä sisälle nauttimaan bileistä sovitusta lippuhinnasta X, eikä X+n, näin vaikkakin hän kieltäytyisi maksamasta narikkaa tyhjästä. Mikäli järjestäjä B kuitenkin epää bilettäjä B:ltä oikeuden päästä sisälle (sillä perusteella, ettei bilettäjä B suostu maksamaan narikkaa tyhjästä), voi bilettäjä B jälkikäteen vaatia sopimuksensisäisenä vahingonkorvauksena mm. seuraavaa:
- lipun hinta laillisine korkoineen ostopäivästä lähtien
- kaikki muut epäämisestä johtuvat sekä välittömät että välilliset vahingot laillisine korkoineen
- tarpeen vaatiessa myös perimis- ja oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen
Bilettäjä A voi siis yksinkertaisesti sopimukseen vedoten (esim. ennakkolippu / todistaja todisteena) vaatia, että järjestäjä B korvaa mm. kaikki ne kustannukset, jotka tavalla tai toisella liittyvät lipun ostamiseen, tapahtumapaikkaan matkustamiseen yms. (kunhan eivät ole vahingonkorvausoikeudellisesti liian "etäisiä"). Koska kyseessä on sopimussuhde ja sopimusrikkomuksella aiheutettu vahinko, voi bilettäjä A vaatia korvausta myös mahdollisesti syntyneestä ns. puhtaasta taloudellisesta vahingosta. Järjestäjä B:n tietämättömyydellä (oletammehan kai, että se on toiminut hyvässä uskossa ) voi siis pahimmassa tapauksessa olla jopa hyvinkin kalliita seurauksia. Jos bilettäjä A huomaa, että järjestäjä B huomautuksista huolimattakin jatkaa entiseen tapaan, on vielä syytä harkita rikosilmoituksen tekemistä.
Bilettäjät: Älkää maksako narikkaa tyhjästä (ellette siis välttämättä halua ).
(Tietämättömyydessä elävät) järjestäjät: Jos ei muun takia, niin voisihan ainakin miettiä sitä omaa imagoaan ja asiakaskuntansa peruskunnioittamispuolta edes sen verran, että pysyy solmituissa sopimuksissa, olipa sopimus sitten solmittu kuukausia, viikkoja, minuutteja tai ainoastaan sekunteja ennen sitä kohtalokasta hetkeä, kun asiakas lähestyy narikkaa ja narikkamies alkaa huutaa narikkamaksua, vaikkei asiakaalla koskaan ole ollut aikomustakaan käyttää sitä narikkaa ... Eipä tietenkään kannata tehdä yhteistyötä sellaisten baarien yms. kanssa, jotka ilmeisesti eivät noudata lakia / suhtautuvat piittaamattomasti teihin järjestäjiinkin, kun keräävät narikkaa tyhjästä järjestäjän "selän takana". Ja muistakaa järjestäjät, että sellainen, kolmannen osapuolen narikkamiesten toiminta samalla tarkoittaa, että teidänkin sopimus baarin yms. kanssa on rikottu, ja että teilläkin on oikeus saada mahdolliset kustannuksenne korvattua.
Riittänee tältä erää? Over and out. ->
EDIT: Niin ja sillä ei tietenkään ole mitään merkitystä, miksi kyseistä "maksua" kutsutaan. Olipa narikkamaksu tai "eteispalvelumaksu" ...