Kamppailulajit

316 posts, 16 pages, 125,335 views

RiD

Posts: 2,817

#1 • • Edited RiD Nukemi
Itse tässä totaalisesti Bujinkaniin hurahtaneena ajattelin avata tälläisen ketjun kun sellaista ei kerran ole!

Yleistä keskustelua itsepuolustuslajeista, ja olis ihan jees jos eri lajeja harrastavat voisivat vaikka pitää pienen esittelyn omasta lajistaan. Koitan tehdä informaatiorikkaan ketjun, jos kuitenkin lähtee lapasesta, lupaan osallistua ketjun pilaamiseen!



Bujinkan is a martial arts organization practicing the art commonly referred to as Bujinkan Budö Taijutsu. The art is widely considered to be the last legitimate ninpo, or ninja, martial art, particularly because of the influence of Togakure ryu. It is headed by the Sõke of the school Masaaki Hatsumi. Masaaki Hatsumi states he is the lineage holder of the nine ryüha transferred to him in the middle of the 20th Century by his teacher Takamatsu Toshitsugu. The Bujinkan is specifically known for its koshijutsu, koppojutsu, jutaijutsu, dakentaijutsu, and happo hikenjutsu in addition to its higher elements of ninpõ and ninjutsu.

The Bujinkan incorporates the teachings of nine koryü (old schools)[5]:

* Togakure-ryü Ninpõ Taijutsu
* Gyokko-ryü Kosshijutsu
* Kuki Shinden Happõ Bikenjutsu
* Kotõ-ryü Koppõjutsu
* Shinden Fudõ-ryü Dakentaijutsu
* Takagi Yõshin-ryü Jõtaijutsu
* Gikan-ryõ Koppõjutsu
* Gyokushin-ryü Ninpõ
* Kumogakure-ryü Ninpõ

The training is generally referred to as taijutsu (body arts), and is composed of both armed and unarmed methods of fighting. Much of the basic taijutsu taught to beginners comes from six primary lineages in the Bujinkan compendium, namely Kotõ-ryü, Gyokko-ryü, Shinden Fudõ-ryü, Takagi Yõshin-ryü, Kuki Shinden-ryü, and Togakure-ryü.

A large variety of weapons are taught, including swords such as daitõ, wakizashi and tantõ, bamboo shinai, wooden bokken, mogito (a flexible aluminum replica sword that holds no edge), or swords made by soft modern materials are employed for safety such as fukuro shinai, staves of varying lengths (bõ, jõ), short staves called (hanbõ, hanjõ), nawa (rope), kusari-fundo (weighted chain), kusarigama (scythe with chain), yari (spear), kamayari (spear with curved scythe-like blades crossing the principal head), kagiyari (spear with 2 rearward hooks), bisento (known in Mandarin as 'kwandao'), kyoketsu shoge (similar to a kama except it has a dagger point and a rope of several feet attached to an iron ring), jutte (sword trapping truncheon), tessen (iron fan), naginata (Japanese glaive), kunai (a blunt digging tool), as well various form of shuriken including bo-shuriken and senban shuriken. In training, students are encouraged to always use any available weapons, including the environment. In some dojos, students will practice hiding training weapons in their ji or somewhere on the mat, and surprise their uke (training partner) during technique. In many other martial art styles, such an act, may consequently result in "harsh" disciplinary punishment. However, the emphasis Bujinkan places on stealth and deception makes it a valuable exercise when practicing awareness.

Bujinkan Budõ Taijutsu practice does not include participation in competitions or contests.


The Bujinkan Dõjõ has a series of nine kyü (grades) below the level of shodan, starting with mukyu ("without grade") and then from kukyu (9 kyu) to ikkyu (1 kyu), with 9 kyu being the lowest rank and 1 kyu being the highest. Just like in other Japanese martial arts, such as karate and judo, unranked (mukyü) practitioners wear white belts, and those with ranks of shõdan and above wear black belts. Kyü level practitioners wear colored belts, though the actual color of the belt varies from place to place. Furthermore, unlike other martial arts, the color has no relation to the actual kyu-level the practitioner holds. In Japan, it was once customary for kyu-level men to wear green belts and women to wear red belts; however, this practice has largely been abandoned. Now, both male and female Bujinkan practitioners wear green belts at most Japanese dõjõ. Outside of Japan, some countries still follow the green for men/red for women custom, while others use green for all practitioners.

There were originally 9 dan levels, as with many other martial arts using the kyü/dan system, but this was changed by Hatsumi to 10 and later, 15 dan levels. He then went on to joke that now with the mature age being 21, maybe he should raise it again. The grades are divided into three groupings; 1-5 dan Ten (Heaven), 6-10 dan Chi (Earth), 11-15 dan Jin (Man, in the sense of Humanity). The Jin levels are further divided into the five elements of the Godai; chi (earth), sui (water), ka (fire), fü (wind) and kü (void).

The practitioner's level is displayed by the color of the art's emblem, called wappen, inscribed with the kanji "bu" and "jin". There are four kinds of wappen (9 to 1 kyü, 1 to 4 dan, 5 to 9 dan, and 10 to 15 dan) sometimes augmented with up to four silver or gold stars (called hoshi) above or around the emblem, representing the individual ranks.

At 4 dan (yondan), practitioners submit to a test before the sõke to establish that they are able to sense the presence of danger and evade it, considered to be a fundamental survival skill. This is called sakki. This is the test for 5 dan. A practitioner with the level of godan or above is entitled to apply for a teaching license (shidõshi menkyo). A shidõshi is entitled to open his own dõjõ, and grade students up to the level of 4 dan. A practitioner with the level of between 1 dan to 4 dan may become a licensed "assistant teacher" (shidõshi-ho), if backed by and acting under the supervision of a shidõshi 5th to 9th dan or a person who holds the level of 10 dan (jüdan). In the Bujinkan a person who holds the level of between 10 dan and 15 dan is often referred to as a shihan.

In addition to the kyü/dan system, a few practitioners have earned menkyo kaiden "licenses of complete transmission" in individual schools. These menkyo kaiden essentially establish that the master practitioner has learned all that there is to learn about the particular lineage. Whereas the kyü/dan ranks are often made public, those select practitioners who have earned menkyo kaiden rarely divulge their status, sometimes even being reluctant to recognize their actual dan ranking to outsiders



Röyhkeää copypastea wikipediasta.

Todella mielenkiintoinen laji joka koostuu enemmänkin elämäntapana itsensä käsittelemiseen kuin toisen turpaan murjomiseen. Liikesarjoja on hyvä reenata hidastettuna harjoitusaseiden kera ja ilman, kys. laji toimii loistavana liikuntana ja "meditaationa". Mahtava harrastus jos hakee rauhallista ja mielenkiintoista kulttuuririkasta lajia joissa itsensä kehittäminen säilyy suurimpana päämääränä.

Eniten iski sensein sanat ensimmäisillä tunneilla jotka kuuluivat about näin.

"Tässä lajissa voit unohtaa pasifistisuuden. Jos kissa ajaa hiiren nurkkaan hiiri taistelee varmasti vastaan. Pasifistisuus ei kulje osana tätä lajia mutta mielen ja kehon tasapaino ratkaisee miten hyvin pärjäät. En kuitenkaan rohkaise teitä käyttämään näitä taitoja siviilielämässä koska tuskin näistä liikesarjoista mihinkään nakkarijonotappeluihin on"

Muita linkkejä:

http://www.kamppailulajit.net/lajikuvaukset/bbt1_lajikuvaus.html
http://www.kamppailulajit.net/lajikuvaukset/bbt2_lajikuvaus.html
http://www.kamppailulajit.net/lajikuvaukset/bbt3_lajikuvaus.html
http://www.kamppailulajit.net/lajikuvaukset/bbt4_lajikuvaus.html

Seuran Kotisivu: http://www.happobiken.com/

Löytyykö lajin muita harrastajia?

edit. vammasta tekstiä.

--
*super* *possu*

nuance

Posts: 1,963

#2 • • nuance cov ops, combat, sunrise
Noni, mut täähän nasta threadi.

Itse aloitin tossa syksyllä wushun harrastamisen. Kyseessähän on siis kung fu:n esityspainotteinen muoto, jossa kilpaillaan liikesarjoilla tuomariston edessä. Laji kehittää erityisesti vartalonhallintaa, notkeutta, tasapainoa ja lihaskestävyyttä.

Yleisesti ottaen wushun opinnot jakautuu karkeasti kahteen tyylisuuntaan, changquaniin (pohjoiseen tyyliin) ja nanquaniin (eteläiseen tyyliin). Näistä ensimmäinen keskittyy enemmän laajoihin liikeratoihin, korkeisiin hyppyihin ja akrobatiaan. Nanquanissa taasen liikkeet ovat aggressiivisempia, terävämpiä ja tehokkaampia, ja potkut matalampia.

Wushuun kuuluu myös koko joukko aseita. Tyypillisimmät ovat pitkä keppi, keihäs, sapeli ja suora miekka.

Pari esimerkkipätkää:
Nanquan: http://www.metacafe.com/watch/428212/nanquan/
Changquan:


Lajikuvauksia:
http://en.wikipedia.org/wiki/Wushu_%28sport%29
http://www.kamppailulajit.net/lajikuvaukset/kungfu_changquan_lajikuvaus.html
http://www.kamppailulajit.net/lajikuvaukset/kungfu_nanquan_lajikuvaus.html

Seuran kotisivu:
http://www.finwushu.com
jusqu

Posts: 762

#3 • • Edited jusqu pilipalipilotti
Itse harrastin capoeiraa muutaman vuoden ajan, mutta sekin harrastus jäi pahasti kesken kiitos asepalveluksen. Intin jälkeen en sitten enää jaksanut/ehtinyt capoeiraa harrastaa, vaikka helvetin mukava laji kyseessä onkin. Itsepuoluslajiksi en välttämättä kyllä capoeiraa sanoisi.

Kyseessähän on siis brasilialainen, akrobatiaa ja tanssia yhdistelevä "kamppailulaji", jossa musiikilla on todella iso merkitys. Lajia harrastetaan "rodassa" eli kavereiden kesken piirissä, jossa "bateria" eli kavereiden kesken orkesteri soittaa musiikkia, jonka tahdissa kaksi henkilöä piirin keskellä sitten mättävät toisiaan. Kontaktia lajissa ei kuitenkaan oteta. Liikkeitä ei viedä koskaan loppuun asti, vaan kaverille vain näytetään että olisinpas juuri monottanut sinua päähän.

Capoeiraa on kahta eri tyyliä, angolaa ja regionalia. Angolassa tempo on huomattavasti hitaampaa ja aikaa vietetään melko paljon lattian tasossa. Regionalissa meno on sitten taas huomattavasti vauhdikkaampaa ja vääntö sekä mäiske käydään sitten hieman korkeammalla lattiasta.

Lajin perusta on ns ginga-askel, eräänlainen dänsemuuvssi, josta kaikki liikkeet lähtevät. Tämän takia en välttämättä käyttäisi juuri capoeiraa siellä snägärijonossa :) Voi tosin olla, että se torspo joka dumppas sen superlihiksen sun uusille housuille menee niin hämilleen sun capoeiramuuveista, että pääset yllättämään sen. Tai sitten se vaan nauraa itsensä hengiltä.

Fyysisesti laji on aika vaativa. Jalat huutaa hoosiannaa, muutaman minuutin intensiivisen gingaamisen ja potkujen jakelemisen jälkeen. Lyöntejä lajissa ei juurikaan ole, mutta kyllä yläkroppakin saa kyytiä. Kärrynpyöriä tulee heitettyä usein eikä päällä-/käsilläseisontakaan kovin harvinaista ole.

Tässä vielä wikipedian capis-artikkeli:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Capoeira

Nyt pitäisi kyllä vähän miettiä jotain uutta lajia. Jotain, mitä vähän jäykempikin henkilö voisi harrastaa :) Nyt olisi hakusessa/harkinnassa joku ihan oikea "itsepuolustuslaji" missä saisi väännellä kaveri ihan lukkoon ja maihin. Hapkido esimerkiksi kiinnostaisi, onko kenelläkään kokemuksia ko. lajista?

muoks!: Laitetaan nyt muutama joutoub-pätkäkin tänne.

Vähän näyttävämpää menoa (tyylinä capoeira regional):


Ja sitten vähän sitä rauhallisempaa angolaa:
&feature=related

muoks2!: No nyt löyty ihan näyttävä pätkä lajista. Taustamusiikkina raikaa Prodigy :D

--
*pupu**piis*

Syntse

Posts: 1,652

#4 • • Syntse Hardstyle/Freeform DJ
Ensinnäkin varmaan tuon otsikon voisi muuttaa kamppailulajit koska usoisin tähän threadiin ilmestyvän kuitenkin myös lajeja jotka eivät varsinaisesti itsepuolustuslajeja ole ja muutenkin aika harva laji on itsepuolustuslaji vaan kyseessä on kamppailulaji.

Laitetaan nyt hieman lajiesittelyä taekwondosta


(1) Taekwondo on fyysistä harjoitusta, joka vaikuttaa myönteisesti niin nuorten kasvuun ja kehitykseen kuin aikuisten terveyden ja kunnon ylläpitämiseen. Taekwondon tekniikat on suunniteltu harjoittamaan vartalon kaikkien osien hallintaa, kohentamaan ryhtiä ja edistämään nivelten liikkuvuutta. Taekwondon harjoitteleminen auttaa myös liiallisen stressin purkamiseen, koska ihminen voi keskittyä pelkästään fyysiseen tekmiseen ilman huolia.

(2) Taekwondo on kamppailulaji, joka opettaa voittamaan vastustajan pelkillä käsillä ja jaloilla. Erityispiirteenä taekwondon taistelutekniikoissa ovat voimakkaat potkutekniikat; ne voivat kehittyä niin tehokkaiksi, että vastustaja voitetaan yhdellä ainoalla potkulla. Kuitenkin tavoitteena on välttää taistelua viimeiseen asti ja välittää ympärille oikeudenmukaisuutta ja rauhaa.

(3) Taekwondo on myös urheilulaj. Sen suosion takaavat kehittyneet ottelusäännöt ja turvalliset suojukset. Se tarjoaa sopivan sarjan sekä naisille että miehille kokoon katsomatta. Taekwondo tarjoaa erityisen vauhdikasta ja monipuolista katseltavaa kaikille kamppailu-urheilusta kiinnostuneille.

(4) Taekwondo toimii parhaimmillaan fyysisenä kasvatuksena. Tällöin fyysisen harjoittelun erottamattomana osana on henkisten arvojen tavoitteleminen (do). Oppilaiden tulee esimerkiksi sisäistää tekniikan toimivuuden lisäksi sen käytön moraaliset rajoitukset. Taekwondo-spirit välittyy tekniikkaharjoituksen kautta oppilaille rauhantahtoisuutena ja peräänantamattomuutena.

Poomse
Poomset ovat liikesarjoja, joden avulla taekwondo-oppilaat voivat yksinään harjoitella kamppailua kuviteltuja vastustajia vastaan. Teknisen opetuksen lisäksi poomset tarjoavat mahdollisuuden filosofiseen kasvuun, sillä jokaisen liikesarjan liikkeet ja suunnat kuvastavat jotakin luontoon tai ihmisen ominaisuuksiin liittyvää asiaa. Poomse-harjoittelussa on hyvin tärkeää edetä askel kerrallaan, jotta kunkin poomsen merkitys avautuu ennen siirtymistä vaikeampaan.

Kjorogii
Kjorogii on vastustajan kanssa käytävää ottelua. Se voi olla ennalta määrättyä, kuten hanbon ja sambon kjorogii, tai sitten täysin vapaata. Vapaa ottelu on yksi vaativimmista taekwondon osa-alueista. Siinä kaksi ottelijaa kohtaa toisensa tiettyjen sääntöjen puitteissa. Ottelu vaatii hyvää teknistä osaamista, jotta molempien turvallisuus säilyisi. Ottelijalla pitää olla taitoa soveltaa oppimiaan tekniikoita vastustajan toiminnan mukaisesti. Hyödyllisiä ottelussa tarvittavia ominaisuuksia ovat mm. nopeus, kestävyys, voima, taktinen ymmärrys ja rohkeus.

Korean kielessä vapaata ottelua kutsutaan nimellä "Chayu Kjorogii". Erityisesti kilpailuissa käytävää olympiataekwondoa voidaan kutsua nimellä "Shihap Kjorogii". Siinä ottelijat käyttävät seuraavia suojuksia: pääsuoja, rintapanssari, sääri- ja käsivarsisuojat sekä alasuoja. Kilpailuissa toista kilpailijaa kutsutaan nimellä Chong ja toista nimellä Hong. Ottelua ohjaa keskustuomari. Pisteitä antavat kolme pistetuomaria.

Kyukpa
Kyukpa eli murskaus on menetelmä, jolla taekwondo-oppilas voi testata tekniikoidensa voimakkuutta ja mielensä hallintaa. Sopivia materiaaleja ovat laudat ja erilaiset tiilet. Yleisimmät murskauksessa käytettävät vartalon osat ovat nyrkki, kämmensyrjä, jalkasyrjä, päkiä tai kantapää. Käytettävä kohta pitää olla kestävä, jotta murskaus ei aiheuta loukkaantumista. Murskausta harjoiteltaessa osumakohtaa voi valmistaa "rustottamalla" eli tekemällä sillä runsaasti osumia koviin pintoihin.

Murskauksen onnistuminen riippuu tekniikan nopeudesta, voimakkuudesta ja voiman oikesta suuntaamisesta (focus of power). Vaikka isku olisi kuinka nopea ja voimakas, murskaus ei onnistu, ellei voimaa osata suunnata hajoitettavan kohteen läpi. Tässä korostuu psyykkisen keskittämisen ja oikean asenteen osuus (focus of mind).

Murskausta ei ole hyvä harjoitella päivittäin, sillä keho joutuu siinä tarpeetoman suureen rasitukseen. Ajoittaisena piristysruiskeena ja harjoittelun realistisuuden osoittajana se on korvaamaton apuväline. Kasvuikäisten murskausharjoittelussa pitää olla erityisen huolellinen ja painopiste on oltava ehdottomasti taitomurskauksessa eikä voimamurkauksessa.

Hosinsul
Hosinsul eli pehmeät itsepuolustustekniikat kuuluu olennaisesti taekwondoon sen kovien torjuntojen ja vastaiskujen lisäksi. Hosinsul-taidot mahdollistavat puolustautumisen vahingoittamatta vastustajaa pahasti. Niiden harjoitteleminen on suotavaa sekä oman turvallisuuden, moraalisten seikkojen että Suomen lain kannalta.

Hosinsulin toimiminen riippuu kolmesta keskeisestä tekijästä. Ensin on kyettävä reagoimaan riittävän ajoissa ja oikealla tavalla. On säilytettävä harkintakyky ja taistelutahto. Toiseksi on pysyttävä tasapainossa. Taekwondotekniikat toimivat parhaiten pystyasennossa, pystystä on lisäksi helpoin suojata itseään ja juosta karkuun tarvittaessa. Vasta näiden perusasioiden jälkeen tulee kysymykseen tekniikoiden tekeminen. Tekniikoiden on oltava riittävän yksinkertaisia, nopeita ja tehokkaita, jotta ne toimisivat epäedullisissakin olosuhteissa.

Um & Yang
Kaikki jakautuu um-yang -ajattelun mukaan kahden navan eli polariteetin välille. Tällaisia um-yang -pareja ovat esimerkiksi negatiivinen-positiivinen, talvi-kesä, pohjoinen-etelä, nainen-mies, maa-taivas, sulkeutuminen-avautuminen, vetäytyminen-laajentuminen, intuitiivinen-rationaalinen, mietiskely-toiminta, taolaisuus-konfutselaisuus, jne. Kaikki asiat voidaan siis jakaa näiden ääripäiden perusteella, mutta moraalisia arvosteluita on vältettävä. Teorian mukaan erilaisten asioiden paremmuutta ei pidä vertailla keskenään, vaan tulee ymmärtää millaista toimintaa kulloisessakin tilanteessa tarvitaan.

Um-yang -symboli on ollut käytössä kauan ennen taolaisia tai konfutselaisia. Symboli on tunnettu jo ensimmäisen kiinalaisen hallitsija-filosofin Fu Xin aikaan noin 3000 eKr. Um-yang -symboli on kosmisen harmonian, ykseyden ja ilmiömaailman kaksijakoisuuden symboli: siinä on kaksi voimaa ja niitä yhdistävä ympyrä. Se ei kuvaa kahta taistelevaa voimaa, vaan niiden välistä jatkuvaa vuorovaikutusta, luomista. Um mainitaan aina ensin, sillä se on yangin synnyttäjä; pimeydestä ja varjosta syntyy valo. Valo kasvaa, loistaa, hiipuu ja kuolee noustakseen taas uudelleen. Um on siis äiti-hahmo: synnyttäjä, armo ja viisaus; yang on isä-hahmo: oikeus ja toimintatapa.

Kuten alussa todettiin um ja yang käsitteet eivät sisällä hyvän tai pahan vertailua, vaan ovat toisilleen välttämättömiä kokonaisuuden osia. Feminiininen um on keino, jolla maskuliininen yang voi saavuttaa joustavuutta ja sisäistä ymmärrystä. Vastaavasti um voi hyödyntää yang-ominaisuutta tavoitellessaan rationaalisuutta tai määrätietoista toimintaa. Ääripäät eivät taistele keskenään, vaan palvelevat kokonaisuutta oman erityislaatunsa mukaisesti.

Um-yang -ajattelu liittyy keskeisesti joihinkin taekwondon osa-alueisiin. Esimerkiksi taeguk-liikesarjojen kuvaamiseen on käytetty um- ja yang-symboleista koostuvia trigrammeja. Näistä trigrammeista neljä esiintyy myös Etelä-Korean kansallislipussa, missä ne ympäröivät pyöreää um-yang -symbolia. Trigrammin viivat vastaavat puumsen sivuttaissuuntaisia liikkeitä siten, että yhtenäisellä yang-viivalla kuvataan kahta sivuttaissuuntaista askelta ja katkonaisella um-viivalla yhtä sivulle tapahtuvaa askelta.

Taekwondo-tekniikoidenkin filosofiaa voidaan pyrkiä ymmärtämään um-yang -teorian avulla. Tällöin aktiiviset, etenevät tai hyökkäävät toiminnot edustavat yang-energiaa ja passiiviset, perääntyvät tai puolustavat tekniikat tapahtuvat yin-periaatteen mukaisesti. Olennaista on jälleen muistaa, että nämä ääripäät tarvitsevat toisiaan. Toimivalla kädellä on aina vastaliike vyölle palaavassa kädessä, puolustusta voi seurata hyökkäys ja hyökkäys voi toimia puolustuksen tavoin...

Näillä itämaisesta kulttuurista lähtöisin olevilla käsitteillä ei tarvi olla suomalaiselle harjoittelijalle mitään uskonnollista sisältöä. Niiden tehtävänä on opettaa taekwondo-oppilasta näkemään vartalonsa kokonaisuutena, jossa jokainen toiminto vaikuttaa johonkin toiseen. Painon siirtäminen vasemmalle jalalle vähentää sitä oikealta, torjuminen vasemmalla kädellä vapauttaa oikean käden vastaiskuun, jne. Laajemmin ajateltuna, oppilaan tulisi oppia elämään sopusoinnussa kuvattujen ääripäiden kanssa. On viisaampaa toteuttaa "kultaista keskitietä", kuin raivata tietään äärimmäisessä yang-mielentilassa tai vetäytyä odottamaan kohtaloaan passiivisen um-olemuksen mukaisesti.



Juu teksti kopioitu ei ole ihan itse kirjoittamaa. Hieman klorifiointia mukana ja muuta mutta eiköhän se ajatus tuosta aukea.
Tarsu

Posts: 2,449

#5 • • Tarsu
Superkiva aihe :)

Itse oon täysin hurahtanut Hokutoryu Ju-Jutsuun,
itseasiassa niin paljon - että jos ei nykyisessä työssä
ala pian matkustuspäivät vähenemään, niin otan ja
vaihdan työpaikan sellaiseen jonka ohella kerkeen
myös reenaamaan ja sitä myötä kehittymään lajissa
huomattavasti paremmin.


juuco, Nyt olisi hakusessa/harkinnassa joku ihan oikea "itsepuolustuslaji" missä saisi väännellä kaveri ihan lukkoon ja maihin.



Suosittelen vahvasti osallistumaan HJJK:n (Helsingin Ju-Jutsu Klubi)
salilla järjestettävään alkeiskurssiin sitten kun sellainen taas järjestetään
(heidän sivuilta varmasti tarkat ajankohdat)

Tämä tyylisuunta on _erittäin_ monipuolinen,
sisältäen useita eri tekniikoita seuraavista osa-alueista
- potkut
- lyönnit
- heitot
- lukot
- kuristukset
- mattopaini
- myös muutamia tekniikoita aseita vastaan (puukko, patukka, pistooli...)

Tutustu lisää www.finjutsu.com
Mielelläni myös itse vastaan mahdollisiin kysymyksiin parhaani mukaan.

Nyt töissä pillit pussiin ja kotiin pakkaamaan reenivehkeet iltaa varten :)

--
Remember those posters that said -Today is the first day of the rest of your life-? Well, thats true of every day but one -the day you die- !

-Lester Burnham

Fyrisch

Posts: 4,525

#6 • • Fyrisch
naamaanpuukotus <3
efo

Posts: 1,908

#7 • • efo Laserpoint
Ju-Jutsu ja Brassijutsu*sydän*
On osoittautunut työtehtävissä todella hyödylliseksi ja tarpeelliseksi enkä vaihtais lajia mistään hinnasta.

--
http://www.djefo.com/

The only thing neccessary for the triumph
of evil is for the good men to do nothing
-Edmund Burke

Kriss G

Posts: 1,492

#8 • • Kriss G Wir brauchen bass

Fyraett, 7.2.2008 16:38:
naamaanpuukotus <3



Suoritetaan kuumennetulla veitsellä tai saksilla <3

--
DESTROY ALL HIPPIES

enrg

Posts: 2,040

#10 • • Edited enrg
Suosittelen JIM:ltäkin Lauantaina alkavaa "Keho Aseena" (Human Weapon) sarjaa jossa tutustutaan joidenkin lajien filosofioihin. jaksot
Indigo

Posts: 918

#11 • • Indigo
Onkos kellään kokemuksia Ki-aikidon harrastamisesta, vaikuttaa aika mielenkiintoiselta lajilta. Onko suurtakin eroa "perinteiseen" aikidoon?
domi

Posts: 7,069

#12 • • domi Työn sankari.
Kendo ois sellasta, mitä vois hikoilla. Harmi ettei täällä päin oo sellaseen mahista :(
Syntse

Posts: 1,652

#13 • • Syntse Hardstyle/Freeform DJ

Indigo, 7.2.2008 17:21:
Onkos kellään kokemuksia Ki-aikidon harrastamisesta, vaikuttaa aika mielenkiintoiselta lajilta. Onko suurtakin eroa "perinteiseen" aikidoon?



Vuoden harrastin joskus ja en kyllä osaa sanoa että siinä mitään eroa olisi Aikidoon. Pehmeitä kaatoja ja heittelyitä se lähinnä oli tai ainakin pehmeitä jos toinen osaa myös kaatua jos ei niin sit voi olla aika turvallaan maassa. Voi olla että Ki-Aikidossa painoteltiin tuota Ki:tä enemmän kuin mahdollisesti Aikidossa mutta kokemusta ei ole Aikidosta joten en oikein osaa vertailla.
liikkuva muna

Posts: 2,652

#14 • • Edited liikkuva muna an egg on the move
Mä kävin hapkidossa joskus nassena. Etenkin sillon tossa viehätti lajin monipuolisuus, oli pieksemistä, potkimista, lukkoja, heittoja, asetekniikoita ja akrobatiaa. ADHD-jengi pistettiin koville vielä hengitysharjotuksilla ja "ole paikallaan äläkä ajattele mitään"-sessioilla. Se sit kyllä kostautu sparratessa ja välillä tuli jollekin itku kun kantapää kolahti leukaan.

Opettaja oli korealainen eikä osannu paljoakaan suomea, mutta hyvin se sai hommat kaaliin. Itse asiassa toi sama sälli, joka toi koko lajin Suomeen (Cheol Yong Park).

Siinä oli ninja mies.

Tappolajit on ihan jees!
nuance

Posts: 1,963

#15 • • nuance cov ops, combat, sunrise
nii joo. itsepuolustuslaji: sadan metrin aidat. melko tehokas.
ratas

Posts: 82

#16 • • ratas
Minäkin kasvatan kuntoa brasilialaisen homopainin parissa, jotta sitten jaksan puolustaa itseäni juoksemalla karkuun.
mehukatti

Posts: 335

#17 • • mehukatti dude
Topicin nimi on ehkä vähän harhaanjohtava kun katsoo postauksia, sillä varsinaisia itsepuolustuslajejahan ovat vain Krav Maga, Defendo ja jotkut muut vastaavat, joissa ei ole sääntöjä ja tarkoitus on selvitä hengissä kadulla. Kamppailulajeissa taas on säännöt, ja kyseessä on oikeastaan urheilu, jossa kisataan jne.

Itellä on kokemusta Krav Magasta aikoinaan, mutta nykyään lajeina on lähinnä thaiboxing ja kuntonyrkkeily sillon, kun ei jaksa ensin mainitussa käydä vääntämässä. Brasilialainen jujutsu kiinnostais, kun olis siisti harjotella myös jotain "mattolajia", mutta mietityttää vaan joskus leikatun olkapään kesto kun joku äijä vääntää jotain sopivaa lukkoa siihen vähän liian kovalla innolla. Thaiboxingista pitää kyllä sanoo, että on ehkä fyysisesti rasittavin laji, mitä on ikinä tullut harrastettua.
Syntse

Posts: 1,652

#18 • • Syntse Hardstyle/Freeform DJ

nuance, 7.2.2008 20:28:
nii joo. itsepuolustuslaji: sadan metrin aidat. melko tehokas.



Komppaan tätä... mutta ehkä 400m tai 3000m aidat/esteet on vielä pikkuisen parempi kuin tuo 100m siin ei viel pitkälle pötkitä haha.
Epailija

Posts: 5,636

#19 • • Edited Epailija Physicist, 2nd class.

juuco, 7.2.2008 15:52:
Capoeiraa on kahta eri tyyliä, angolaa ja regionalia. Angolassa tempo on huomattavasti hitaampaa ja aikaa vietetään melko paljon lattian tasossa. Regionalissa meno on sitten taas huomattavasti vauhdikkaampaa ja vääntö sekä mäiske käydään sitten hieman korkeammalla lattiasta.



Itse asiassa kolmaskin tyyli löytyy, mutta nimeä en muista. Ideana tuossa oli pysyä mahdollisimman matalana ja lähellä vastustajaa ja tahti oli sama kuin angolassa. Ei akrobatiaa, korkeita potkuja eikä oikeastaan gingaakaan. Sellaista möyrintää siis.

Lisäksi lajiin aika erottamattomasti kuuluu maculele (oikeinkirjoitus saattaa tökkiä tässä), joka on tanssia veitsien tai keppien kanssa. Pitää myös huomauttaa, että capoeiraa on aikanaan käytetty aika runsaasti katutappeluissa ja sillä selvitellään varmasti vieläkin välejä, joten ei se ihan pelkkää näytöstä ole. Pienellä soveltamisella melkeinpä mistä tahansa lajista saa itsepuolustukseen sopivan - ei kukaan oleta, että sinä tappelussa rupeat gingaamaan, eikä mikään tekniikka tuota perusaskelta vaadi.

Itsekin harrastin capoeiraa sellaiset neljä tai viisi vuotta ja sitä voi aika pitkälti suositella kaikille. Seuran valinnalla voi tosin olla paljon merkitystä sen suhteen miten hyvin lajin parissa viihtyy, sillä meno voi olla välillä aika rajuakin.

Kamppailulajiharrastus tuli aikoinaan aloitettua aikidolla, jonka parissa tuli viihdyttyä parisen vuotta - siihen saakka kunnes seuran päävalmentaja vaihtui huomattavasti takakireämpään versioon ja puuhasta lähti ilo. Aikido, eli "harmonisen voiman tie" syntyi Japanissa 1900-luvun alussa ja syntytarina on perinteisen myyttinen, mutta ei ihan sieltä pahimmasta päästä. Lajissa ei varsinaisesti ole potkuja tai iskuja, vaan tekniikat koostuvat heitoista, lukoista ja kaatumisista idean ollessa vastustajan voiman käyttäminen tätä itseään vastaan ohjaamalla toisen liikemäärää sopiviin suuntiin. Pienellä soveltamisella useista tekniikoista saa kuitenkin tylyjä lopetusliikkeitä, joista ei ihan pienin vammoin selvitä.

Seuraava lajivalinta oli savate eli ranskalainen nyrkkeily, jota tuli enemmän tai vähemmän aktiivisesti harrastettua kymmenisen vuotta, mutta joka on nyt jäänyt epäsäännöllisten työvuorojen tehdessä säännöllisen treenaamisen mahdottomaksi. Savate syntyi joskus 1700-luvulla Marseillen satama-alueilla, jossa sitä käytettiin mm. katutappeluissa. Tekniikat koostuivat tuolloin lähinnä potkuista, sillä nyrkillä lyömisestä oli laissa säädetty ankarat rangaistukset. Kengän kärkiin kiinnitetyt ja käsissä pidetyt veitset tekivät lajista aikamoista hippaa ja nykyisinkin painotetaan iskujen ja potkujen väistämistä torjunnan tai kivunsiedolla pärjäämisen sijaan. Jossain vaiheessa avokämmenlyönnit vaihdettiin englantilaisesti eli siitä perinteisestä nyrkkeilystä lainattuihin tekniikoihin ja lisäksi lajia jalostettiin katutappelusta salonkikelpoiseksi kamppailulajiksi, jota aatelisetkin kehtasivat harrastaa. Maailmansodat tekivät aikamoista hallaa lajille, sillä moni lajin taitaja kohtasi noutajansa Eurooppaa ravistelleissa sodissa ja savate oli tovin varsin heikossa hapessa. Laji voi kuitenkin vuosi vuodelta paremmin ja Suomessakin savatea on voinut harrastaa useammassa paikassa jo vuosia. Nykymuodossaan kyse on aika puhtaasti kamppailu-urheilu, jossa ei käytetä polvia, kyynärpäitä tai tarttumisia ja sitä myöten lajin soveltuvuus itsepuolustukseen on vähän rajatumpi kuin esimerkiksi thainyrkkeilyn, mutta tätä on paikattu savate-défensella, jossa savateen on yhdistetty käytännöllisiä itsepuolustustekniikoita. Ulkoisesti laji muistuttaa paljon normaalia potkunyrkkeilyä, mutta savatessa painotetaan enemmän monipuolisia jalka- ja käsiyhdistelmiä ja teknisyyttä. Säännöissäkin on pieniä poikkeuksia, kuten esimerkiksi kenkien käyttö myös täyden kontaktin otteluissa.

Vuosilukuja yms: http://www.savate.com/lajit/savate/historiaa.php

Historiaa ja matskua (Human Weapon):


Matsien kohokohtia:


Edit: Lisäksi intissä tuli käytyä krav magan peruskurssi, mutta siitä lajista voinee kertoa joku, joka on harrastanut sitä vähän enemmän.

--
Life is complex - it has both real and imaginary parts. -Anonymous

Aziz Combat Fighter

Posts: 6,592

#20 • • Edited Aziz Combat Fighter

mehukatti, 7.2.2008 23:01:
Thaiboxingista pitää kyllä sanoo, että on ehkä fyysisesti rasittavin laji, mitä on ikinä tullut harrastettua.



Itse alotin mokoman tossa kesän puolessavälissä, ja pakko sanoa että rapakunnosta kun alotti niin kehitys on ollut massiivista, nyt jaksaa jo vetää treenit täydellä teholla tappiin asti ja sparratakin monta erää putkeen.

Sen lisäksi että toi on megarasittavaa, se on myös älyttömän hauskaa :)

edit: Niinjoo, treenailen pari kolme kertaa viikossa ja sen lisäksi kisiksellä säkki saa kyytiä aina kun on aikaa sillon, kun ei ole ohjattuja treenejä. Myönnän, olen koukussa :)