Tänään iski pienoinen ahdistus. Aloin miettimään sitä, miten olen käyttänyt elämäni tähän hetkeen asti. Mukavia hetkiä ja ihmisiä on toki ollut lukuisia matkan varrella, mutta kun mietin tarkkaan, niin en osaa nimetä oikeastaan mitään konkreettista mitä olisin elämässäni saanut aikaiseksi tai mistä voisin olla ylpeä.
Ajattelinkin, että olisi kiva keksiä jotain sellaista konkreettista tekemistä, josta jäisi jokin pysyvä jälki (tein tämän, olen siis olemassa?).
Eniveis, kertokaahan mitä te olette saanut aikaan elämässänne ja mihin olette käyttäneet kallisarvoiset tuntinne. Oletteko tyytyväisiä aikaansaannoksiinne ja mitä haluaisitte vielä tehdä elämässänne?
"Aika vähän Mut ei sitä tässä iässä kai tarvitsekaan. Näitä asioitahan mietitään vasta kiikkutuolissa "
Ja tullaan sitten siihen tulokseen, että en ole saanut mitään aikaan? Pelottava ajatus. Mieluummin mietin nyt mitä tässä voisi vielä hommailla, kun elinaikaakin on todennäköisesti vielä enempi jäljellä kuin sitten vanhuksena.
Posts: 1,309
#7
•
•
PuuhaOsku Too strange to live, too rare to die...
Norb, 31.7.2007 20:51:
Aika vähän Mut ei sitä tässä iässä kai tarvitsekaan. Näitä asioitahan mietitään vasta kiikkutuolissa
mutta pitää nyt jo olla ajatus siitä, että mitä pitäisi tai haluaisi tehdä. ettei sitten kiikkustuolissa vasta havahduta siihen että: "mitäs mä elämässäni oikeen... hmmm... fuck..." :P
mutta nyt on turhaa murehtia, että ei ole "tehnyt mitään", koska harva meidän ikäisistä on saanut nobelia, pelastanut panttivankeja tai muuta, josta annetaan julkisesti mitali - mikä tuntuu nykyään olevan se konkreettisinen saavutus.
suurin osa on varmasti tehnyt jotain, mistä saa olla ylpeä. kukaan meistä ei vaan huomioi niitä, koska ihmiset eivät tule joukoin kiittämään ja ylistämään, että "just noin, ollaan ylpeitä susta!" eri asia on tietysti, jos tosiaan haluaa maailman keisariksi eikä tavallisen pulliaisen normit päde millään tasolla
ainahan sitä tuntuu siltä, ettei ole saanut elämässään mitään aikaiseksi, mutta kun sitten käy miettimään niin kyllähän niitä eriasteisia saavutuksia kuitenkin on. kaikilla ihmisillä on toki erilaiset näkemykset siitä, mitä "oikeat" saavutukset ovat. itselleni tuli tästä kysymyksestä ensimmäisenä mieleen konkreettiset saavutukset, mutta ihan yhtä lailla ymmärrän saavutuksia tyyliin "olen lähtenyt yksin maailmalle" tms. missään tapauksessa ei pidä olla negatiivinen ja liikaa vähätellä itseään:)
minä olen (kronologisessa järjestyksessä):
- suorittanut peruskoulun
- käynyt lukion ja valmistunut ylioppilaaksi
- suorittanut armeijan
- käynyt amk:n ja valmistunut insinööriksi
- saavuttanut haastavan ja mielenkiintoisen työn
seuraava aikaansaannos listaan voisi olla esim. oman asunnon ostaminen.
Posts: 1,309
#11
•
•
PuuhaOsku Too strange to live, too rare to die...
Vastenmielistä, kun tulee joskus sellainen tunne ettei tässä ole mitään järkeä. Ettei ole saanut aikaan mitään eikä tiedä mitä pitäisi saada. Toisaalta ei kannata hukata sitäkään aikaa, kun ei vielä tiedä mitä kannattaisi lähteä tavoittelemaan. En ole koskaan erityisesti pyrkinyt saamaan aikaan mitään, ja silti olen saanut omat asiani kuitenkin ihan kivaan järjestykseen. Olen haistellut vähän itsenäisesti maailmaa, on mukava työ, mukava koti ja mukavat harrastukset. Omavaraisuus. On nekin omia aikaansannoksia, vaikka välillä tuppaavat tuntumaan tosi itsestäänselvyyksiltä
Kivahan se olisi pelastaa maailma tai tehdä jotain muuta tosi hienoa, mistä voisi kertoilla muille tarinoita ja tuntea itsensä tärkeäksi. Musta kuitenkin tuntuu ettei se ole mun rooli varsinaisesti, että ehkä tää arjen sankaruus() riittää sit kuitenkin aika pitkälle. Pieniä tavoitteita pitää tietysti olla ettei elämästä tule tylsää. Siksi mä haluankin joskus vielä esimerkiksi pystyä juoksemaan maratonin*nauru* Ehkä siitä sitten tulee ensimmäinen hehkuttamisen arvoinen asia, jonka olen saanut aikaan. Eikä sekään pienen sohvaperunan "saavutus" vielä merkkaa esim. ultrajuoksijoille juuri mitään. Kaikki on niin suhteellista..
(Edit: tämä nyt ei ole ehkä ihan niin 'konkreettista' kuin mitä topikissa haettiin, mutta minulle tämä on sitä tärkeintä elämän sisältöä, ei diplomit tai omaisuus tai saavutukset muiden silmissä.)
Vaikka mitä
Olen oppinut paljon. Siitä mitä tarkoittaa elää, siitä mitä tarkoittaa rakastaa, siitä mitä tarkoittaa menettää, siitä mikä on tai ei ole tavoittelemisen arvoista, siitä mikä on tärkeää. Ja se oppiminen ei lopu ikinä.
Olen ollut mukana monessa prosessissa, jossa joku toinen oppii noita yllämainittuja asioita. Jokainen oppii nuo asiat itse, niitä ei kukaan sinulle opeta, mutta eri ihmiset eri tilanteissa mahdollistavat niiden oivaltamisen. Joillekin olen ollut esimerkki (joko kannustava tai varoittava); joillekin olen ollut se, joka sanoo oikean asian oikealla hetkellä; joillekin olen ollut se, joka on apua tarvinnut - ja sen avun auttaminen on ollut olennainen osa tämän toisen ihmisen polkua.
Olen saanut aikaan lukemattomia hymyjä ja valtavan määrän naurua. Olen tuonut maailmaan paljon hyvää mieltä, uskoakseni paljon enemmän kuin pahaa. Olen helpottanut monen ihmisen tuskaa tai taakkaa, koska itselläni on ollut voimia tehdä niin.
Olen löytänyt ihmisiä, jotka minun on kuulunutkin löytää. Olen ollut mukana tekemässä tästä maailmasta mielekkäämpää ja mielenkiintoisempaa paikkaa asua. Olen edennyt matkallani.
Olen unelmoinut. Olen luonut maailmoja ja kutsunut ystäviäni sinne mukaan. Olen innoittanut ja inspiroinut, herättänyt tunteita ja ajatuksia. Olen ollut mukana luomassa uusia ideoita ja rakentamassa ystävieni subjektiivisia todellisuuksia.
Olen rakastanut, ja olen ollut rakastettu. Olen antanut ihmisille toivoa. Olen luonut kauneutta, ja kokenut sitä. Olen tavoitellut onnellisuutta ja aina välillä saavuttanutkin sen - useammin ehkä kuin useimmat. Olen lymyillyt varjoissa ja oppinut niiltä asioita - vähemmän ehkä kuin useimmat.
Olen tanssinut. Olen ollut osa jotakin itseäni suurempaa. Olen ollut yhteydessä muihin, ja oppinut - tai ehkä pikemminkin vaistoamalla sisäistänyt - jotakin maailman luonteesta ja ihmisenä olemisesta.
Kyllähän tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta eiköhän tuosta saa jo jonkinmoisen käsityksen.
Kiitos topikin aloittajalle, teki hyvää tiedostaa kaikki tämä.
aada, 31.7.2007 20:36:
Ajattelinkin, että olisi kiva keksiä jotain sellaista konkreettista tekemistä, josta jäisi jokin pysyvä jälki (tein tämän, olen siis olemassa?).
skidit on tietty konkreettisia, ja moni kokee ne aika isoiksi ja tärkeiksi jutuiksi / sisällöiksi elämässä.
mutta ei kai ne "konkreettiset" asiat ole välttämättä mitenkään arvokkaita tai tavoiteltavia sinällään. tietty jos kaverit luettelee talonrakentamisia, levynjulkaisuja ja firmojen pystyttämisiä, niin voi kai siitä tulla fiilis, ettei ole saanut "mitään" aikaiseksi. ihan suotta.
Tässä muutama juttu mitä pidän jonkunmoisena saavutuksena:
- kävin armeijassa rannikkojalkaväkilinjan (au), joka oli todella rankkaa ja silloin ketutti, mutta kun nyt sitä muistelee ni oli ne hienoja aikoja
- olen ollut mukana rakentamassa vanhemmilleni omakotitaloa
- suorittanut amk-tutkinnon
- olen saanut paljon kavereita elämän varrella ja muutama niistä on tullut tosi hyviksi ystäviksi
- olen saanut pysymään yhden viherkasvin (en tiä mikä se on nimeltä) hengissä jo vuoden!
sapeli, 31.7.2007 22:02:
(Edit: tämä nyt ei ole ehkä ihan niin 'konkreettista' kuin mitä topikissa haettiin, mutta minulle tämä on sitä tärkeintä elämän sisältöä, ei diplomit tai omaisuus tai saavutukset muiden silmissä.)
Vaikka mitä
-klips-
Kokonaisuudessaan aivan *super*ihana teksti! Tuollaisia asioita mäkin tahdon saada aikaiseksi ja niistä tulla/jäädä muistetuksi. Jipii, taitaahan mulla olla joku väkisinväännetty yo-papru jossain nurkassa mutta ei sillä mulle juurikaan merkitystä ole. Se on ehkä se josta saan rispektiä sukulaisilta, mutta ilmankin olisin aivan tyytyväinen. Sen sijaan tuntuis todella ontolta, jos en olisi "saanut aikaan" yhtään tärkeää ja pysyvää ystävyyssuhdetta tai tuonut muutenkaan iloa muille.
Toki olen ihan ylpeä projekteista joissa olen ollut mukana (monenlaisia tapahtumia, kerhoja, esityksiä jne), varsinkin niistä joista olen ollut päävastuussa. Merkityksellisempää mulle itselleni kuitenkin on se, että niiden aikojen jälkeen olen saanut omaa elämääni vähän enemmän järjestykseen, ja olen nykyisin jotakuinkin onnellinen. Työtön ja köyhä sosiaalipummi, mutta onnellinen.
Olen oppinut paljon. Siitä mitä tarkoittaa elää, siitä mitä tarkoittaa rakastaa, siitä mitä tarkoittaa menettää, siitä mikä on tai ei ole tavoittelemisen arvoista, siitä mikä on tärkeää. Ja se oppiminen ei lopu ikinä.
Olen ollut mukana monessa prosessissa, jossa joku toinen oppii noita yllämainittuja asioita. Jokainen oppii nuo asiat itse, niitä ei kukaan sinulle opeta, mutta eri ihmiset eri tilanteissa mahdollistavat niiden oivaltamisen. Joillekin olen ollut esimerkki (joko kannustava tai varoittava); joillekin olen ollut se, joka sanoo oikean asian oikealla hetkellä; joillekin olen ollut se, joka on apua tarvinnut - ja sen avun auttaminen on ollut olennainen osa tämän toisen ihmisen polkua.
Olen saanut aikaan lukemattomia hymyjä ja valtavan määrän naurua. Olen tuonut maailmaan paljon hyvää mieltä, uskoakseni paljon enemmän kuin pahaa. Olen helpottanut monen ihmisen tuskaa tai taakkaa, koska itselläni on ollut voimia tehdä niin.
Olen löytänyt ihmisiä, jotka minun on kuulunutkin löytää. Olen ollut mukana tekemässä tästä maailmasta mielekkäämpää ja mielenkiintoisempaa paikkaa asua. Olen edennyt matkallani.
Olen unelmoinut. Olen luonut maailmoja ja kutsunut ystäviäni sinne mukaan. Olen innoittanut ja inspiroinut, herättänyt tunteita ja ajatuksia. Olen ollut mukana luomassa uusia ideoita ja rakentamassa ystävieni subjektiivisia todellisuuksia.
Olen rakastanut, ja olen ollut rakastettu. Olen antanut ihmisille toivoa. Olen luonut kauneutta, ja kokenut sitä. Olen tavoitellut onnellisuutta ja aina välillä saavuttanutkin sen - useammin ehkä kuin useimmat. Olen lymyillyt varjoissa ja oppinut niiltä asioita - vähemmän ehkä kuin useimmat.
Olen tanssinut. Olen ollut osa jotakin itseäni suurempaa. Olen ollut yhteydessä muihin, ja oppinut - tai ehkä pikemminkin vaistoamalla sisäistänyt - jotakin maailman luonteesta ja ihmisenä olemisesta.
Kaiken tämän lisäksi olet saanut aikaan postauksen, joka säästi minut ensin järkeilemästä (tai no aiheen mukaan tunteilemasta) ja sitten kirjoittamasta lähes kaikkea samaa.
Olen saanut rakastamani ihmiset onnellisiksi - eli antanut heille takaisin sen, mitä he ovat antaneet minulle. Se lienee tärkeintä. Tietenkin mä olen konkreettisesti "saavuttanut" vaikka minkälaisia meriittejä fiksuudellani ja filmaattisuudellani (sekä vaatimattomuudellani:D), mutta nämä ominaisuudet ovat vain osa sitä, mikä tekee minusta onnellisen ja kykenevän tekemään muut onnellisiksi.
Mä olen saavuttanut elämäni tarkoituksen: Onnen ja "sinuuden" itseni, maailman ja matkani kanssa. :))
aada, 31.7.2007 21:27:
Ja tullaan sitten siihen tulokseen, että en ole saanut mitään aikaan? Pelottava ajatus. Mieluummin mietin nyt mitä tässä voisi vielä hommailla, kun elinaikaakin on todennäköisesti vielä enempi jäljellä kuin sitten vanhuksena.
Oonko mä väittänyt, että en mieti tulevaisuutta ja mitä tulen tekemään? Totesinhan että meinaan käydä amk:n.. Tarkoitin sitä, että voin sitten kiikkutuolissa todella nähdä mitä olen kokonaisuudessa saavuttanut!