Posts: 10
Creamfields 2010 @ Daresbury, UK, 28-29.8.
Kävin kuun vaihteessa sitten brittien suurimmalla konemusafestarilla Creamfieldsissä. Klubbarissakin on joskus ollut keskustelua matkan teosta sinne, joten kerronpa kokemuksia reissusta. Voittepahan sitten innostua tapahtumasta tai välttää sitä kuin ruttoa.
Päätettiin tyttöystävän kanssa lähteä, kun line-up oli älytön (www.creamfields.com/lineup). Lippu maksoi sata puntaa per naama + toim.kul.
Creamfields järjestetään pellolla Manchesterin ja Liverpoolin puolivälissä. Paikalle oli yllättävän helppo päästä (Finnairilla Manchesteriin, lähijunalla lähikylään, ja aseman vierestä meni tapahtuman omia busseja).
Itse tapahtuma-alue oli kuin Mad Max -leffoista: isoilla porteilla ja seinillä suljettu kylä, jossa festarialue ja teltta-alueet olivat sisällä. Kun kerran meni sisään, poistua sai vasta tapahtuman loputtua.
Valitsimme "luxury"-telttailun, jossa lisämaksusta sai valmiiksi pystytetyn teltan makuupusseineen. Ei jaksettu raahata telttaa Suomesta asti. Luxury-alue oli päälavan takana, joten siitä oli helppo päästä alueelle, kun oman teltan tuojat joutuivat vaeltamaan pitkiä matkoja.
Yllättävää oli tapahtuman rahastusluonne: DJ-aikataulut piti ostaa erikseen! Soittoaikataulut oli merkitty seitsemän punnan hintaiseen laminoituun oppaaseen.
Pääalueella oli kymmenisen lavaa: päälava, neljä suurta telttaa ja pienempiä lavoja. Alueella oli myös paljon tivolihuveja, jotka räikeine valoineen tuntuivat hallitsevan näkymää: tultiinko tänne sirkukseen vai kuuntelemaan musiikkia?
Koko lava-alue oli anniskelualuetta, joten bissen noudettuaan se kädessä sai kävellä keikalle. (Briteillä on kuitenkin joku outo tapa viskoa kaikkea, joten varsinkin päälavalla sai varoa lentäviä tölkkejä ja kerran sain pringles-purkin otsaani.) Viinat ja safkakojut (kebab-burger-chips...) olivat Suomen hinnoissa.
Tapahtumassa ei ollut lähes lainkaan muita kuin brittejä. Perin brittiläinen oli myös sää: viileä tuuli hiveli nummia, joten t-paidalla ei selvinnyt. Teltassa tuli yöllä jopa kylmä. Lauantaiyönä taivaalta tuli myös sadekuuroja, jotka muuttivat maan mutalällyksi kulkuväylien kohdalla. Kumpparit siis ehdottomasti mukaan!
Mennäänpä musiikkiin: Meidän piti tietenkin katsoa kaikki mahdolliset, mutta tämä tyypillinen festariuho hyytyy, kun kaikkea ei vain ehdi/jaksa mitenkään nähdä.
Lauantaina Deadmau5 veti kohtuusetin, jota en kuitenkaan muistele vuosien päästä. Myös päälavalle ihan törkeästi väkeä vetänyt David Guetta tuuttasi kaupallisempaa matskuaan, ja välillä kiitteli yleisöä tankeroenglannillaan. Ei napannut.
Yllättäjä oli Kissy Sell Out, joka veti erinomaisen biletuuttaussetin pikkuteltassa. Odotin mieheltä maltillisempaa housea, mutta kajareista tuuttasi nopeilla vaihdoilla bilebangereita.
Toisella korvalla tuli myös kuunneltua Richie Hawtinin Plastikmania, joka nyt oli sitä itseään: 808 bassorumpua lähinnä. Eddie Halliwellin trance veti reippaasti porukkaa pikkutunneilla, ihan ok settiä sekin oli.
Sunnuntaina piti odottaa, että syysaurinko kuivattaa mutalällyn ennen lavoille raahautumista. Ongelma oli myös, että iso kasa kovia nimi oli sijoitettu päällekäin klo 20-23 välille, koska paikallisten melurajoitusten takia pauke ei saanut jatkua lauantain tapaan aamuneljään.
Swedish House Mafia oli huvittava tapaus: Ruottinpoikia on ilmeisesti hypetetty kovasti, koska moni britti tuli vastaan SHM-paidoissa jo lauantaina. Lopulta teltassa ja sen ulkopuolella oli niin paljon porukkaa, että edes teltan lähelle ei päässyt.
Popimpi Calvin Harris oli iso pettymys. Oman bändin kanssa esiintynyt Harris veti lyhyen keikan, joka kärsi isoista ääniongelmista: biiseistä ei kuulunut bassokuvioita ollenkaan jne. Harris myös näytti siltä, että "kunhan tässä nyt lämmittelen lavan Tiestölle ja lähden lipettiin".
Harriksen jälkeen esiintynyt Tiestö alkoi vetää porukkaa ihan hirveästi, joten oli aika siirtyä toisaalle katsomaan erästä toista odotettua nimeä:
Leftfield esiintyi takimmaisessa isossa teltassa, jossa oli oudon vähän porukkaa (kaikki taisivat olla ruotsalaisia katsomassa). Leftfield veti soundillisesti ja visuaalisesti upean keikan, mutta joitakin biisejä venytettiin ihan tahattoman pitkäksi.
Ennen encoreja kuultu Space Shanty kuitenkin pelasti sen hyytyneen hymyn, kun housut olivat mudassa eikä smirnoff ice lämmittänyt tippaakaan.
Kävin kuun vaihteessa sitten brittien suurimmalla konemusafestarilla Creamfieldsissä. Klubbarissakin on joskus ollut keskustelua matkan teosta sinne, joten kerronpa kokemuksia reissusta. Voittepahan sitten innostua tapahtumasta tai välttää sitä kuin ruttoa.
Päätettiin tyttöystävän kanssa lähteä, kun line-up oli älytön (www.creamfields.com/lineup). Lippu maksoi sata puntaa per naama + toim.kul.
Creamfields järjestetään pellolla Manchesterin ja Liverpoolin puolivälissä. Paikalle oli yllättävän helppo päästä (Finnairilla Manchesteriin, lähijunalla lähikylään, ja aseman vierestä meni tapahtuman omia busseja).
Itse tapahtuma-alue oli kuin Mad Max -leffoista: isoilla porteilla ja seinillä suljettu kylä, jossa festarialue ja teltta-alueet olivat sisällä. Kun kerran meni sisään, poistua sai vasta tapahtuman loputtua.
Valitsimme "luxury"-telttailun, jossa lisämaksusta sai valmiiksi pystytetyn teltan makuupusseineen. Ei jaksettu raahata telttaa Suomesta asti. Luxury-alue oli päälavan takana, joten siitä oli helppo päästä alueelle, kun oman teltan tuojat joutuivat vaeltamaan pitkiä matkoja.
Yllättävää oli tapahtuman rahastusluonne: DJ-aikataulut piti ostaa erikseen! Soittoaikataulut oli merkitty seitsemän punnan hintaiseen laminoituun oppaaseen.
Pääalueella oli kymmenisen lavaa: päälava, neljä suurta telttaa ja pienempiä lavoja. Alueella oli myös paljon tivolihuveja, jotka räikeine valoineen tuntuivat hallitsevan näkymää: tultiinko tänne sirkukseen vai kuuntelemaan musiikkia?
Koko lava-alue oli anniskelualuetta, joten bissen noudettuaan se kädessä sai kävellä keikalle. (Briteillä on kuitenkin joku outo tapa viskoa kaikkea, joten varsinkin päälavalla sai varoa lentäviä tölkkejä ja kerran sain pringles-purkin otsaani.) Viinat ja safkakojut (kebab-burger-chips...) olivat Suomen hinnoissa.
Tapahtumassa ei ollut lähes lainkaan muita kuin brittejä. Perin brittiläinen oli myös sää: viileä tuuli hiveli nummia, joten t-paidalla ei selvinnyt. Teltassa tuli yöllä jopa kylmä. Lauantaiyönä taivaalta tuli myös sadekuuroja, jotka muuttivat maan mutalällyksi kulkuväylien kohdalla. Kumpparit siis ehdottomasti mukaan!
Mennäänpä musiikkiin: Meidän piti tietenkin katsoa kaikki mahdolliset, mutta tämä tyypillinen festariuho hyytyy, kun kaikkea ei vain ehdi/jaksa mitenkään nähdä.
Lauantaina Deadmau5 veti kohtuusetin, jota en kuitenkaan muistele vuosien päästä. Myös päälavalle ihan törkeästi väkeä vetänyt David Guetta tuuttasi kaupallisempaa matskuaan, ja välillä kiitteli yleisöä tankeroenglannillaan. Ei napannut.
Yllättäjä oli Kissy Sell Out, joka veti erinomaisen biletuuttaussetin pikkuteltassa. Odotin mieheltä maltillisempaa housea, mutta kajareista tuuttasi nopeilla vaihdoilla bilebangereita.
Toisella korvalla tuli myös kuunneltua Richie Hawtinin Plastikmania, joka nyt oli sitä itseään: 808 bassorumpua lähinnä. Eddie Halliwellin trance veti reippaasti porukkaa pikkutunneilla, ihan ok settiä sekin oli.
Sunnuntaina piti odottaa, että syysaurinko kuivattaa mutalällyn ennen lavoille raahautumista. Ongelma oli myös, että iso kasa kovia nimi oli sijoitettu päällekäin klo 20-23 välille, koska paikallisten melurajoitusten takia pauke ei saanut jatkua lauantain tapaan aamuneljään.
Swedish House Mafia oli huvittava tapaus: Ruottinpoikia on ilmeisesti hypetetty kovasti, koska moni britti tuli vastaan SHM-paidoissa jo lauantaina. Lopulta teltassa ja sen ulkopuolella oli niin paljon porukkaa, että edes teltan lähelle ei päässyt.
Popimpi Calvin Harris oli iso pettymys. Oman bändin kanssa esiintynyt Harris veti lyhyen keikan, joka kärsi isoista ääniongelmista: biiseistä ei kuulunut bassokuvioita ollenkaan jne. Harris myös näytti siltä, että "kunhan tässä nyt lämmittelen lavan Tiestölle ja lähden lipettiin".
Harriksen jälkeen esiintynyt Tiestö alkoi vetää porukkaa ihan hirveästi, joten oli aika siirtyä toisaalle katsomaan erästä toista odotettua nimeä:
Leftfield esiintyi takimmaisessa isossa teltassa, jossa oli oudon vähän porukkaa (kaikki taisivat olla ruotsalaisia katsomassa). Leftfield veti soundillisesti ja visuaalisesti upean keikan, mutta joitakin biisejä venytettiin ihan tahattoman pitkäksi.
Ennen encoreja kuultu Space Shanty kuitenkin pelasti sen hyytyneen hymyn, kun housut olivat mudassa eikä smirnoff ice lämmittänyt tippaakaan.
