Vähän tulee kuunneltua Deeänbeetä joten en tiedä mistä puhun mutta puhunpa kuitenkin.
Komppi kun jyrähti käyntiin niin hartiat levisi aikuisen miehen raameihin.
Helvetin hyvin sulosoinnussa romut, vetää väkisin mukaan.
Teki miele heti alkaa vetää paikkoja paskaks juuri semmosta adrealiiniä tuottavaa raivokkasta synkkää mättöä.
Itse näin poikasena kyseiseen genree olisin kaivannut enemmän erillaisia osioita ja enemmän kikkailuja/fillejä. Loppua kohden tuntui notta sama patterni jauhanut jo 20 kertaa.
Mutta näin meillä, ei paskempi ollekaan. Kyllä tuon uudestaankin jyräyttää, koukkuttava komppi :P