Huh mitkä bileet!! NYCS oli tavalliseen tapaan aivan loistava. About kaikki 'hittibiisit' kuultiin. Jengi vaan pysy melko sitkeesti poissa tanssilattialta vielä NYCSin aikana.
No vanha pappa Robotnick räjäyttiki sit pankin! Ja tanssilattialle tuli jopa ahdasta. Ei saatana mitä meinkinkiä. Toinen toistaan kovempia italo-raitoja, ja vähä papan omiaki biisejä välillä. Nostan hattua ja kumarran!
Kiitokset Suomen Morodereille! Ja kiitti NYCSin pojille nimmareista! ;)
Nii ja kivat reaaliaikaset visuaalitki oli hommattu paikalle! Ja Routamaakin innostu soittamaan jopa hieman acidia!
Alkuillasta olimme ruokailemassa Tohtori Sykerön huvilalla. Köyhien ritareiden jälkeen Tohtori kantoi pyötään ehtaa argentiinlaista härkää,
vaikka väittikin sitä suomalaiseksi poroksi. Pieni kotiinpäinveto on aina paikallaan korjataksemme edes hivenen ryvettynyttä mainettamme italialaisen pastanpopsijan silmissä. Tähtivieras sai maistaa myös emännän uunituoretta sitruunapiirasta jälkiruuaksi. Upposi melko helponnäköisesti, taisivat lounaslautaselle ujutetut kärpässienen itiöt tehdä tehtävänsä.
Ruokailumusiikiksi oli valittu oiva kompromissi, akustinen tekno. Hempeä naisvokalisti kuiski tuonelan kirouksia korviimme, meidän sitä tajuamatta, ilman kolmeatoista ja puolta kieltä puhuvan asiantuntijan opastusta. Jo ensimmäiseltä koululuokalta hänen oli poimittu Mussolinin henkilökohtaiseksi tulkiksi.
Äänilevyä vaihdettiin peläten seuraavan kiekon sanomaa. Tieto ei ole aina valtaa. Yritimme ottaa varman päälle ja Sykerö nouti ullakolta kuolleella ja kuopatulla kielellä äänitetyn, pienen, viidakon kätköissä eläneen heimon ensimmäisen ja viimeisen omakustanteen. Tuskin ymmärtää.
Silti jännittyneenä tarkkailimme alkaaka venäläistä verta omaavan työmiehen naama nykiä. Helpotuksemme oli suuri kun puhu kääntyi kyrillisen kirjaimiston syvimpiin salaisuuksiin. Afrikkalainen bambumajajatsi nostatti takapuutarhan tunnelmaa ja olotila köynnösten katveessa oli mitä mainioin. Spasibo!