Hubaa oli!
Saavuttiin paikalle just sopivaan aikaan, ehdittiin heittään takit narikkaan, ja vähän hakee sykettä päälle lämppäri-dj:n tahdissa, kun illan kohokohta oli käsillä. Matti spiikattiin lavalle, ja tunnelma nousi kattoon.
Tiukka aloitus V-tyylillä toimi kuin '98-vuoden essot, ja siitä eteenpäin illan musiikillinen anti olikin loistavaa kuunneltavaa. Hieman palautetta pitää antaa kuitenkin setin huonosta rakenteesta, nyt mentiin hieman vuoristorataa diskon, rokin ja silkan paskan välillä. Kaikki suurimmat hitit, kuten Samurai, Elämä on laiffii ja Mäkimies tulivat kuitenkin. Harmittaa myös, että oikeuden päätöksen uhalla Mervi ei voinut esiintyä lainkaan, ja näin herkkä duetto jäi kuulematta. Ehkä sitten kun lähestymiskielto päättyy?
Tekniikka oli vähintäänkin ala-arvoista paikanpäällä. Pääteaste kuulemma "suli" aloitusbiisin aikana, mutta onneksi pienellä taustanauhan kelailulla saatiin keikka alkamaan uudestaan alusta. Lipsync vaikutti olevan myös hieman epäkunnossa, kun suurimman osan ajasta Matin huulet olivat tuopissa kiinni, vaikka laulu kuuluikin. Positiivista oli se, että miten kitarasta, bassosta ja rummuista saadaan aikaan noinkin autenttiselta 80-luvun diskohumpalta kuullostavia soundeja ulos. Oi sitä nostalgiaa. Valoja oli paljon, mutta niitä ei käytetty. Prkl, jos Screenikin käytti samoja valoja, niin voisi ne pistää pyörimään muutakin kuin hitainta mahdollista ympyrää.
Matin lavashow oli tietysti lähes yhtä hauskaa seurattavaa kuin koko keikka. Rokkikukon elkeitä on selkeästi opiskeltu vanhoilta 80-luvun hevivideoilta, ainoastaan saksipotku jäi puuttumaan. Välispiikitkin olivat antoisia, tyyliin: "Täällä Raumalla on vitun kivaa, kun siellä Keski-Euroopassakin oli sillon kun ajoin kännissä, mut so not!".
Keikka kesti huimat 1½ tuntia, jonka jälkeen yleisö ja esiintyjät olivat väsyneitä, mutta onnellisia. Extrakiitos vielä kaikille tutuille, erityisesti Cype, Juki54 ja muut, ootte ihQui!
Saavuttiin paikalle just sopivaan aikaan, ehdittiin heittään takit narikkaan, ja vähän hakee sykettä päälle lämppäri-dj:n tahdissa, kun illan kohokohta oli käsillä. Matti spiikattiin lavalle, ja tunnelma nousi kattoon.
Tiukka aloitus V-tyylillä toimi kuin '98-vuoden essot, ja siitä eteenpäin illan musiikillinen anti olikin loistavaa kuunneltavaa. Hieman palautetta pitää antaa kuitenkin setin huonosta rakenteesta, nyt mentiin hieman vuoristorataa diskon, rokin ja silkan paskan välillä. Kaikki suurimmat hitit, kuten Samurai, Elämä on laiffii ja Mäkimies tulivat kuitenkin. Harmittaa myös, että oikeuden päätöksen uhalla Mervi ei voinut esiintyä lainkaan, ja näin herkkä duetto jäi kuulematta. Ehkä sitten kun lähestymiskielto päättyy?
Tekniikka oli vähintäänkin ala-arvoista paikanpäällä. Pääteaste kuulemma "suli" aloitusbiisin aikana, mutta onneksi pienellä taustanauhan kelailulla saatiin keikka alkamaan uudestaan alusta. Lipsync vaikutti olevan myös hieman epäkunnossa, kun suurimman osan ajasta Matin huulet olivat tuopissa kiinni, vaikka laulu kuuluikin. Positiivista oli se, että miten kitarasta, bassosta ja rummuista saadaan aikaan noinkin autenttiselta 80-luvun diskohumpalta kuullostavia soundeja ulos. Oi sitä nostalgiaa. Valoja oli paljon, mutta niitä ei käytetty. Prkl, jos Screenikin käytti samoja valoja, niin voisi ne pistää pyörimään muutakin kuin hitainta mahdollista ympyrää.
Matin lavashow oli tietysti lähes yhtä hauskaa seurattavaa kuin koko keikka. Rokkikukon elkeitä on selkeästi opiskeltu vanhoilta 80-luvun hevivideoilta, ainoastaan saksipotku jäi puuttumaan. Välispiikitkin olivat antoisia, tyyliin: "Täällä Raumalla on vitun kivaa, kun siellä Keski-Euroopassakin oli sillon kun ajoin kännissä, mut so not!".
Keikka kesti huimat 1½ tuntia, jonka jälkeen yleisö ja esiintyjät olivat väsyneitä, mutta onnellisia. Extrakiitos vielä kaikille tutuille, erityisesti Cype, Juki54 ja muut, ootte ihQui!