Kraftwerk Helsinki 2004

(Jos en olisi ollut tuolla eilen ja lukisin nyt näitä kommentteja, mun pitäisi varmaan tappaa itseni.)

Olin menossa. Jo ostetut liput varastettiin enkä päässyt. Et terveisiä vain niille kahdelle jotka ostivat f8 katsomon eturiviin 2 paikkaa mustasta pörssistä, toivottavasti oli hauskaa. Ja varkaalle tietty kans!

'tun siistii :angry:

huhuh.loistava keikka!

Oli kyllä kaunis keikka :D samoin kuin musiikkikin. Sedät kyllä saivat mukavasti lämpöä yleisöön konsertin edetessä. Ja ne lukuisat encoret. Porukka vaan häipy tylysti vaikka keikka jatkui (ja jatkui...). Ainoo, että paikat oli hattuhyllyllä ja videoscreenistä näkyi vain noin 2/3. No, eihän se nyt niin hirveästi haitannu, mutta olisi varmaan ollut antoisampaa nähdä videot kokonaisina. Äänentoisto oli kyllä ihan jees.

Onneks ei tullu missattua tätä keikkaa :)

Suomalaisten ostokäyttäytyminen kyllä ihmetytti :confused: Jengi tuhri n+1 minuuttia aikaa siinä paita+ym sälä-kojulla haluamiensa tuotteiden ostoon Ei se nyt niin vaikeeta ole: "Toi ja toi paita tota kokoa. Tossa rahat." = n 10 sekunttia.

music non stop

kaikki ylistykset on jo sanottu niin en viittis alkaa niitä täs toisteleen...
mut siis vieläkin on aivan tutinoissa niistä biiseistä, siitä pa:sta ja visuaaleista

ainoo miinus on se, et tommosta elämystä ei välttis enää ikinä tule kokemaan

mahtavaa. kiitos

Kivenkova keikka.

Toisaalta vähän yllätti ja harmitti pioneeriyhtyeen läpipaistava jälkeenjääneisyys, kaikesta ihkusta retrofuturismista huolimatta. Lievää ihmetystä aiheutti se, että mukana oli vanhaa matskua niinkin paljon. En tarkoita musaa siis, vaan visuaalisia elementtejä ja mm. Radioactivityn introa. Kraftwerkhan on kuitenkin updeitannut juttujaan, siitähän mm. Kling Klang -studion digitalisoimisen jälkeen julkaistussa The Mix -albumissa oli kyse. Silti kymmenen vuoden takainen update ei tunnu nyt "hyvältä retrolta" vaan pelkästään hieman vanhalta.

Radioactivity-intron höpinä Sellafield 2 -ydinvoimalasta oli lähinnä huvittava, ellei jopa nolo: "Sellafield 2 will produce..", koko pätkä futuurissa siis. Tässä viitataan kymmenen vuoden takaiseen jupakkaan, joka nyt on menneen talven lumia jos mikään. Kyseistä pytinkiä ei oikeastaan koskaan edes rakennettu, vaan suunnitelmat muuttuivat ja ydinjätteen jälleenkäsittelylaitos se avattiin lopulta Sellafieldin ydinvoimalan yhteyteen nimellä Thorp. Luulisi, että tuohon olisi voinut löytää jonkun hieman ajankohtaisemmankin esimerkin ydinvoiman vaaroihin liittyen.

The Mix -kiertueen aikaiset(?) robotit saattavat tietysti monen mielestä olla ihan hilpeääkin retroa jo, ja esteettisestihän nuo hidasliikkeiset vermeet ovat varsin majesteettisen näköisiä, mutta odotin kyllä vähän muuta. Kai nyt joku kiva kiltti firma olisi voinut sponssata sedille uudempaa teknologiaa, state-of-the-art robotteja, joissa olisi enemmänkin kuin pari niveltä per käsivarsi ja hivenen nopeammat liikkeet. Kokonaisuutta ajatellen retromatskun rinnalle on toki kasautunut asteittain uudempiakin juttuja, mutta 2000-luvulle Kraftwerk ei tuntunut vielä päässeen.

Mielenkiintoista oli, että keikalla kuultu Expo 2000 perustui lähinnä UR:n remiksiin kappaleesta, eikä niinkään bändin omaan versioon. Ympyrän sulkeutumisesta voisi puhua. "Germany, so electric - Detroit, so electric". Autotehtaiden kaupungista ponnistavalla Mad Mikella mahtaa olla melkoinen kestosojokki tekeleensä päädyttyä teknojumalien soittolistalle..

Computerworldin lyriikoita oli updeitattu osuvasti ja vähemmän osuvasti "cia", "kgb" ja "medicine" -lisäyksillä. Mielestäni tuossa yhteydessä olisi voinut ottaa kantaa huomattavasti kärkevämminkin. Biisin ja osittain levynkin alkuperäinen dystopinen teema, lisääntyvä kontrolli teknologistuvassa maailmassa jne, on kuitenkin hyvin pitkälti tämän hetken todellisuutta ja alati ajankohtainen asia.

Muuten matsku oli pirun tiukkaa, niin musa kuin visuaalitkin. Ääni oli lujalla, mutta soundi äärimmäisen kohdallaan. Esim. The Robotsin definitiiviset rumpusoundit saivat tällaisen teknopojan pissimään hunajaa. Niskakarvat nousivat pystyyn muutenkin kiitettävän monessa kohdassa, mm. Radioactivityn aikana. Paikanvaihdos hallin vihoviimeisestä nurkasta tyhjille paikoille lähemmäs lavaa oli oivallinen valinta, pieni kaistale screeniä jäi katveeseen, mutta lähimpänä olleen Hütterin soittoa pääsi seuraamaan kivasti ja musa kuului lujaa.

Mercedes Benz -product placement huvitti. No, nytpä tiedetään millä kaverit kruisailevat silloin kun ei nappaa zygäillä :)

Ja vielä, mikäli laserpointterilla äärettömän vitsikkäästi sohinut mäyränpenikka lukee tätä boardia, äpärälle lienee jo mennyt kaaliin, että vekkulin toimenpiteen toistuessa ensi kerralla katkeaa kädet, jos ei kaula.

Nöyrimmät kiitokseni bootleg-nauhoitteen tekijälle <3

Eipä tässä sitten muuta.

Nöyrimmät kiitokseni bootleg-nauhoitteen tekijälle <3

pakko se on kai ruinata :excellent:

Konemusiikin saksalaispioneerit eivät ole olleet kiertueella 13 vuoteen ennen tätä nyt Suomesta alkanutta turneetaan. Helsingissä selvisi, että homma on yhä hanskassa, ja komeasti onkin. Vaikka housea, elektroa ja hip-hoppiakin merkittävästi innoittanut, 1970-luvun alussa startannut Kraftwerk on päivittänyt sointiaan, se ei ole haksahtanut sulautumaan oppipoikiensa mereen. Oma robottipop-tyyli eli lyhennetyssä Jäähallissa komeasti.

Huumoria, ei ydinvoimaa

KW:n tyyliä leimaa tietty liki narkoottinen mekaanisuus, eivätkä temmot koskaan kiihdy todella nopeiksi. Päivitys ilmeni, kuten hienoilla viimevuotisella ja nyt runsaasti esitetyllä pyöräilyalbumillaan Tour de Francella, orastavana house-virityksenä. Yllätys oli live-rytmiikkaan hiipinyt piilevä funk-aksentointi, jonka valossa en ymmärtänyt, miten alalattien väki pystyi vain seisomaan.
Muualla maailmassa tätä musiikkia tanssitaan.
Runsas yleisö lämpeni kuitenkin kilpailijat kyykyttäneelle monitaiteeliselle kokonaisuudelle niin, että tilaisuus venyi kolmine encoreineen reilusti yli parituntiseksi. Tila otettiin haltuun jo ennen vaikuttavaa Man-Machine
avausta robottiäänen osittain suomeksi lausumassa tervetulotoivotuksessa, joka heti muistutti lämpimän huumorin aina kuuluvan KW:n aseisiin.
Huumori leimasikin menoa siitä lähtien, joskaan ei pelkästään. 1975 alun perin julkaistu Radioactivity muuttui jo vuoden 1991 uusinnassaan ydinvoiman vastaiseksi. Nyt ydinonnettomuuspaikkoja listaava ja Englannin yhä toimivan Sellafield 2-voimalan vuosittaiset plutoniummäärät tarkkaan ilmoittanut kappale tuntui tehokkaalta iskulta ympäristön puolesta.
Hätähuudon voima vain tiivistyi, kun se esitettiin jämäkällä kone-estetiikalla. Sanoma ei jäänyt vihjailuksi, se iskettiin yleisön tajuntaan häkellyttävällä suorasukaisuudella.
"Save the air for you and me", todellakin. Autobahnin 1950-lukuisen liikuttavissa saksalaisissa tienvarsimaisemavisioissa huomio kiinnittyi vihreiden kunnaiden takana tanakoita savuja päästeleviin lukemattomiin tehtaisiin. Niiden yllä ilma näytti pilaantuneelta puurolta.

Beach Boysilta vitamiineja

Autobahnin musiikillinen erikoisuus oli mainio Beach Boys-tyyppinen väliosa. Vanhoista hiteistä We Are The Robots esitettiin kakkos-encoressa hulppeiden näköis-robottien toimesta. Uusista kappaleista kolisi kovimmin Vitamin sirisevine Terry Riley-sampleineen ja pillerisateineen.
Väkevästi konseptualistinen, saumattomasti musiikin kanssa sykkinyt visuaalisuus hyödynsi 1900-luvun alun venäläisen konstruktivismin ja natsienkin estetiikkaa, mutta koko ajan oli selvää, että ettei kyse ollut totalitarismin romantisoinnista. Upeista värivalinnoista ja sarjallisuuden rytmityksistä huokui mestarillinen näkemys.
Trans-Europe Expressin junamaisissa kirskahduksissa ja metallisissa aksenteissa huipentuneessa industrialismissa hehkui inhimillisyys. Konkreettisesti se paikantui yhteneviin harmaisiin pukuihin ja punasiin solmioihin sonnustautuneen herranelikon - kaikki samanlaisten pöytätietokoneiden takana - vasemmassa reunassa seisoneen Ralf Hütterin prosessiomattomaan, lempeän lakoniseen lauluun. Robottiäänet tulivat usein nauhalta.
Toinen alkuperäisjäsen Florian Schneider seisoi oikealla. Veteraanien välissä nappeja painelivat Fritz Hilpert ja Henning Schmitz, jotka nousivat kyytiin 1990-luvun alkaessa, Wolfgang Flürin ja Karl Bartosin erottua.

The Mix -kiertueen aikaiset(?) robotit saattavat tietysti monen mielestä olla ihan hilpeääkin retroa jo, ja esteettisestihän nuo hidasliikkeiset vermeet ovat varsin majesteettisen näköisiä, mutta odotin kyllä vähän muuta. Kai nyt joku kiva kiltti firma olisi voinut sponssata sedille uudempaa teknologiaa, state-of-the-art robotteja, joissa olisi enemmänkin kuin pari niveltä per käsivarsi ja hivenen nopeammat liikkeet.

Eiväthän nuo robotit suinkaan olleet ne The Mixin aikaiset vaan uudemmat, luulisin että tälle kiertueelle varta vasten rakennetut. Vertailua saattoi tehdä videolla näkyvien originaalien kanssa. Huomattavaa oli esimerkiksi että Florian-robotilta oli kadonnut tukka ja tietysti miehistönvaihdosten vuoksikin robotteja piti päivittää.

IMO koko homman idea on pitkälti juuri tossa vanhan näköisessä tekniikassa. Kyllähän esimerkiksi nykyään markkinoilta saanee jo lähes täysin ihmiseltä kuulostavia puhesyntikoita, mutta nimenomaan karkean konemainen saundi on se joka nostaa karvat pystyyn. Sama pätee IMO visuaaleihin. Jos kaikki graffat olisivat olleet uusinta 3D:tä ja robotitkin viimeisen päälle uusinta tekniikkaa, olisi osa fiiliksestä ollut kateissa.

IMO koko homman idea on pitkälti juuri tossa vanhan näköisessä tekniikassa. Kyllähän esimerkiksi nykyään markkinoilta saanee jo lähes täysin ihmiseltä kuulostavia puhesyntikoita, mutta nimenomaan karkean konemainen saundi on se joka nostaa karvat pystyyn. Sama pätee IMO visuaaleihin. Jos kaikki graffat olisivat olleet uusinta 3D:tä ja robotitkin viimeisen päälle uusinta tekniikkaa, olisi osa fiiliksestä ollut kateissa.

Nimenomaan!

Eiväthän nuo robotit suinkaan olleet ne The Mixin aikaiset vaan uudemmat, luulisin että tälle kiertueelle varta vasten rakennetut. Vertailua saattoi tehdä videolla näkyvien originaalien kanssa. Huomattavaa oli esimerkiksi että Florian-robotilta oli kadonnut tukka ja tietysti miehistönvaihdosten vuoksikin robotteja piti päivittää.

Näin jälkeenpäin miettittynä, jotenkin tuntui, että ne kaksi uutta kaveria oli lavalla vain sen takia, että KW:ssa nyt vaan pitää olla neljä jäsentä.

Kaikki itselläni mielessä olleet hehkutukset ovat jo tulleet, mutta pakko vielä mainita pari kivaa juttua:
- Osa lyriikoista tuli kuin tulikin myös saksaksi. Ainakin Neon Licht ja Taschen Rechner jäivät mieleen.
- Huumori on edelleen tallella. The Modelin aloittaminen kunnon rockbändi tyyliin ("eins, zwei, drei, vier") hymyilytti.
- Music Non Stop, vaikka äijät häipyy lavalta. Mahtavaa.
- Hütterillä on muuten ikää jo 58 v., joten sallittakoon pieni retroilu uudistumisen sijaan :)

Enpä muista, että paikallaan istuminen olisi ollut näin vaikeaa ikinä. Aivan käsittämättömän upeaa oli.

Eipä ole pitkään aikaan näin helppoa kommentoida bileitä kun voi yhtyä kaikkeen mitä on jo edellä mainittu; mahtava keikka!

Pieni kommentti Ralf Hütterin vokaaleista; tuntui että miestä ihan selvästi jännitti kiertueen ensimmäinen keikka ja muutamat lauluosuudet päättyivät pieniin nielaisuihin. Noh, pientähän tämä oli kun kaikki muu oli niin perkeleen hienoa.

Robots-tykitys pisti karvat pystyyn.

Loistavaa, kerrassaan loistavaa! Pojat näyttivät mistä teknokana pissii..

Eiväthän nuo robotit suinkaan olleet ne The Mixin aikaiset vaan uudemmat, luulisin että tälle kiertueelle varta vasten rakennetut. Vertailua saattoi tehdä videolla näkyvien originaalien kanssa. Huomattavaa oli esimerkiksi että Florian-robotilta oli kadonnut tukka ja tietysti miehistönvaihdosten vuoksikin robotteja piti päivittää.

ts päät oli vaihdettu...

Näin jälkeenpäin miettittynä, jotenkin tuntui, että ne kaksi uutta kaveria oli lavalla vain sen takia, että KW:ssa nyt vaan pitää olla neljä jäsentä.

siltä varmaan wolfganista & karlistakin tuntui kun lopulta jättivät bändin...

Enpä muista, että paikallaan istuminen olisi ollut näin vaikeaa ikinä.

eipä! aivan mahdotonta...

Väkevästi konseptualistinen, saumattomasti musiikin kanssa sykkinyt visuaalisuus hyödynsi 1900-luvun alun venäläisen konstruktivismin ja natsienkin estetiikkaa, mutta koko ajan oli selvää, että ettei kyse ollut totalitarismin romantisoinnista. Upeista värivalinnoista ja sarjallisuuden rytmityksistä huokui mestarillinen näkemys.

Tälläisten hirviöiden jälkeen lopetan aina artikkelin kuin artikkelin lukemisen. :scared:

Eiköhän tästä keikasta ole kaikki sanottav jo tullut, sen verran vielä ett loistava! Oli oma eka ja viimänen krafti keikka. Olen melko varma ettei näitä kääpiä tulla enää Suomessa näkemään ainakaa keikkailemassa. Ittelle parhaiten mieleen jäi, no ensinäkin noi hyvät kannanotot Radioactivitys ja Autobahnissa. Vitamin oli kans aika hauska esitys. Toista encoree en osannu odottaa, vaikka hirveesti ihmettelinkin, ett missä helvetissä se Robots oikeen viipyy. Lopetusoli niiiiin loistava, ett oksat pois. Visuaalinen kokemus siitä taltioitu kyl ikuisiks ajoiks päähän.

Kumpa tähän päivää vois vielä palata myöhemmin! :sad:

Väkevästi konseptualistinen, saumattomasti musiikin kanssa sykkinyt visuaalisuus hyödynsi 1900-luvun alun venäläisen konstruktivismin ja natsienkin estetiikkaa, mutta koko ajan oli selvää, että ettei kyse ollut totalitarismin romantisoinnista. Upeista värivalinnoista ja sarjallisuuden rytmityksistä huokui mestarillinen näkemys.

Tälläisten hirviöiden jälkeen lopetan aina artikkelin kuin artikkelin lukemisen. :scared:

Juu ja arvaa oliko hikistä kirjotta tota :laugh:
Noniin nyt vissiin toemii.. :excellent:

PS.Mixköhän noi hymiöt ei toimi meikäläisellä?

Todennäköisesti profiilissasi on ruksi väärässä asennossa kohdassa, jossa asetetaan näkyvätkö hymiöt vai eivät.

maagiset sanat oli kyllä:

SELLAFIELDDDDHH!!
HARRISBURGGHH!!
ja se mahtava alkuspiikki! huhhuh..

Ralf Hütterin vokaaleista; tuntui että miestä ihan selvästi jännitti kiertueen ensimmäinen keikka ja muutamat lauluosuudet päättyivät pieniin nielaisuihin.

joo, tuota ei voinut olla huomaamatta. lähinnä se kyllä oli aika sympaattista :)

kuulemma oli myös katsomoon lystin näköistä, kun esim robotsin alussa nousi yhtä aikaa ilmaan kymmenet pienet puhelimien lcd-näytöt kuin sytkärit scorpionsien konsertissa ikään :D

kävi muuten kyllä hieman sääliksi istumapaikan lunastaneita... ihan edessäkin oli kentällä hyvin tilaa polkea jalkaa. bassot tuntui hauskasti, jallu-pullot kiersi ja kaikilla ympärillä olijoilla tuntui olevan muikea kestohymy päällä.