"epätäydellisyys kuvastaa enemmän sitä että kappaleen on tehnyt oikea ihminen eikä kone ihmisen puolesta. Toisin kuin maalaamisessa, musiikissa on teollisuus tullut dominoivaksi tekijäksi joka vaatii sen että aina pitäisi toistaa samaa eikä mennä koskaan eteenpäin. Jokatapauksessa teen musiikkia vain itselleni =) Ajatelkaa mitä lystäätte ja kommentteja toki saa laittaa."
kommentoinpa että olet enemmän kuin oikeilla jäljillä :) impro2 on mun suosikki, tosi lushit menot ollu käynnissä :D
Usko tai älä mutta tuo erittäin lämmin Pad saundi tuossa impro2:ssa oli puhtaasti digitaalinen, itse asiassa kaikista soittimista digitaalisin mahdollinen, nimittäin Yamahan DX-7 merkeissä tehty Casio VZ-1. Paitsi että VZ-1 on helpompi ohjelmoida ja on itse asiassa huomattavasti joustavampi kuin DX synat koskaan. Parhaimpana erona DX;n siniaaltoihin on se että Casio tarjoaa myös kohina ja saha-aaltoa! Sitten kun ottaa 8 saha-aaltoa yhtäaikaa ja detunaa kaikki niin on kyllä uskomattoman lämmin saundi. Pad saundit yleensäkin on huikean erilaista DX syniin koska tämä tarjoaa siitä puuttuvan lämmön. Tosin tämä minkä omistan on Hohner brändi klooni koska arvatenkin Casio on turhankin tuttu halvoista kotimarkkinoille suunnatuista koskettimistaan joten yritti vielä myydä paremmin eri brändin kautta mutta surullisesti tämä jäi Casion viimeiseksi PROFESSIONAL synaksi 80 luvulla.
Ainoa erona tähän Hohneriin on ulkoasu, eli mustan sijasta siistin valkoinen ja hopea, mustilla napeilla.
