Je ne sais rien

En tiedä onko kyseessä laiskuus, lahjattomuus vai ajan puute kun näitä vuosia vanhoja kesken jääneitä tekeleitä on jäänyt joista haluaa tehdä uudet versiot uusilla saundeilla eikä aikaa uusille ole ollut, vaikka haluaisi niiden pariin siirtyä.

Mutta saa arvioida. Laulu ja tällä kertaa myös sanat ovat taas Marko Bovellanin. Myös kappaleen alkuidea ja sointukierto(tosin eri sävellajissa ja dissonoivammalla intervallilla/harmonialla) ja lopun c-osa melodia ovat hänen. Tein tunnelmaltaan aivan eri tyyppisen sovituksen ja "sävelsin" kertosäe melodian(johon Maco improvisoi lisä sanat) ja b-osan säestyksen ja harmonisen progression ja rakenteen.

Kuten tuolla lukee niin laulut on äänitetty ennen oikolukua joten vain kertis on kieliopillisesti virheetön, muut on vähän sinne päin:-)

http://www.broadjam.com/artists/songs.php?artistID=26791&ctnt=sngs&mediaID=398559

Kiitoksia rehellisistä kommenteista. Harmi kun ei ole kuunneltavissa sitä Macon alkuperäistä versiota josta väänsin tuon omani. En ole viittinyt sitä omille sivuille ladata kuunneltavaksi kun ei ole oma.

Ja jos tuo Broadjam temppuilee niin toinen paikka josta kuullee on:

http://www.myspace.com/simpleverse

Siellä myös kolmas vanha klippi, Find your way, joka on omani sanoja myöten.

Olisi mukava toisaalta myös saada tarkempaa analyysiä miksi tämä on ns. kuraa kuten tuossa yhdessä viestissä todettiin:-D Onko sovituksessa/rakenteessa jotain häikkää, tai ehkä eri melodioiden istuvuudessa suhteessa toisiinsa tms? Omasta mielestäni olen pyrkinyt tietoisesti hyvin perinteiseen/klassiseen (dance)pop sovitus rakenteeseen. Se oma juttu on ehkä siinä muussa sitten; tyyli, laulu, melodiat, ja alun/lopun ambienssi ja blooperi jipot jne.

Niin ja eikä tällaista niin kovin "tosissaan" pidäkään ottaa. Itse en ainakaan. Kunhan on hauska, hullunkurinen tyyli ja toimiva ja menevä meininki, niin se olkoon se juttu.

Voi tietysti olla, että olen jossain hyvin olennaisessa jutussa täysin epäonnistunut silläkin tasolla, mutta en sitä vain itse osaa hahmottaa:-)

Omasta mielestäni olen pyrkinyt tietoisesti hyvin perinteiseen/klassiseen (dance)pop sovitus rakenteeseen.

lähinnä kait se häikkä on just siinä että klassinen dancepop on niin käsittämätöntä kuraa.

:hah:

Itse vaan olen vuosien ahertamisen tuloksena huomannut että semmonen vetävä ja tarttuva, rakenteeltaan perinteinen biisi, on todella vaikea tehdä. Jos vertaa vaikka johonkin ug tyyliin. Biisi jota voi kitaralla soittaa ja hyräillä tai soittaa pianolla tai millä vaan niin että se iskee kaikissa kulttuureissa ja maailman kolkissa ja saa pulssin ja jalan nousemaan... itse en ole semmoiseen vielä kyennyt, mutta esim. pop puolelta Abba on suosikkejani ja yksi esikuvistani kun olen omin päin musaa opiskellut klassisen musiikin ohella.

Eli kun mennään ihan "oikean" ja tosissaan otettavan musan puolelle niin sitten suosin vaikka tuossa eräässä toisessa ketjussa mainitsemaani Arvo Pärtiä, tai Vangelista tms:-)

Tämmöinen tanssihömppäily kuitenkin on omalla tavallaan haastavaa ja iloisessa harmittomuudessaan armoitettua. Niin itse koen:-) Tosin vähän nolottaa ja en haluaisi esim. omalla naamalla välttämättä julkisuutta sen tiimoilta. Jos haluaisi sen jälkeen jotain vakavampaa tehdä niin olisi uskottavuus ongelmia.
Ehkä siinä on se kornius joka kiehtoo, kasari italodisco tyyliin.

Tulee mieleen Vesku Loiri joka jossain haaastattelussa aikoinaan selitti hyvinkin viisaasti kunka hän on itsessään ja persoonassaan yhdistänyt Uuno Turhapuron ja klassisen huilun soiton.