Pakkoruotsi ja ulkomailla asuminen

21 posts, 2 pages, 12,400 views

Avatar
#2 • • master bator Guest
Ruotsi ei ole tarpeeksi pakollista? Mitä? Tosi ikävää, että sun huono ruotsi jarrutti hollannin oppimista, mutta mitäs jos olisitkin muuttanut vaikka Espanjaan tai Ranskaan? Ei siinä olisi juuri ruotsin taidoista ollut hyötyä.

Mun mielestä pitää toki opettaa kieliä koulussa, mutta nimenomaan pitäisi olla enemmän valinnanvapautta. Pakollisen englannin ymmärrän vielä, koska se on ylivoimaisen yleinen kieli ja erittäin olennainen kansainvälisen kommunikoinnin kannalta, mutta ruotsi? Sitä puhutaan lähinnä ruotsissa ja ne kielet, joiden oppimista ruotsin osaaminen voisi helpottaa ovat sellaisia, että niitä voi oppia monen muunkin kielen osaamisen kautta yhtä helposti.
Avatar
#3 • • sauce Guest
Pakko olla samaa mieltä Taediumin kanssa ruotsin hyödyllisyydestä vaikka en ole ulkomailla asunutkaan. Muutama vuosi sitten kävi niin hassusti, että minulle tarjoutui (kaikista ennakko-odotuksista huolimatta) mahdollisuus tehdä keikkaa ruotsinkielisessä ympäristössä. Ja voin rehellisesti sanoa, että jo kouluaikoina olin ruotsissa myös luokattoman huono ja fanaattisesti "pakko-opiskelua" vastaan. Nuoruuden asenteeni ei siis yhtään helpottanut työtä. Mielenkiintoiseksi homma meni, kun huomasin, että opin kieltä todella nopeasti työn ohessa nyt kun olin motivoitunut. Pari kuukautta hupia kesti, mutta sitten sain paremman työtarjouksen jossa ruotsia ei enää tarvittu.

Esimerkilläni yritän sanoa, että kaikesta oppimasta, myös ruotsista, on yleensä jotain hyötyä jossain vaiheessa elämää ja kiukuttelu systeemiä vastaan on yleensä laiskuutta. Sitähän se minullakin oli. Olisin halunnut päästä koulussa vieläkin helpommalla ja tehdä vain kivoja juttua: kuvista ja välituntia. Mutta hyvä tuli niinkin, että joku vanhempi ja viisaampi hiukan töni oikeaan suuntaan. Kokemus on nykyään aliarvostettua ja vapaus vastaavasti yliarvostettua. Ainakin karkeasti jakaen.
Avatar
#4 • • crc Guest
sanoisin että mulla on ollut saksankielentaidosta aivan helvetisit enemmän hyötyä. ruotsi kun lainaa ison kakun saksankielen sanastosta. samoin hollanti. se on vähä ku eestiläistä kuuntelis, mutta saksalaisen näkökulmasta. ruotsia en nyt juuri ole tarvinnu missään..

tuota "prata" on ruotsiksi ja hollanniksi sama juttua ihmettelen.. en oo ikinä moisesta hollanninkielen sanasta kuullutkaan, ja olen aina elänyt uskomuksessa että se olisi "spreek", joka on hyvin lähellä saksan "sprechen" sanaa. en mä tiedä mutta kyllä mä jonkun muun kielen valitsisin tuon ruotsin lisäks jos ite saisin valita, vaikka asunkin todella ruotsalaisessa kaupungissa :)
Avatar
#5 • • Dr.Phibes Guest
itselläni ei ole koulun ruotsista ollut yhtään mitään hyötyä koskaan... enklantista sitäkin enämpi ja siitäkin silti suurimman osan oppinut jossain muualla kuin koulussa
Avatar
#6 • • Hexe Guest
Täs on kyl ihan pointti täs jutussa. En nyt lähde kommentoimaan onko ruotsi tarpeeksi pakollista vai ei, mutta tuon esille erään teemaan liittyvän toisen näkökannan...

Olen ollut pitkään sitä mieltä, että koulussa kielien opetus suomessa toteutetaan väärässä järjestyksessä, sillä normaalissa koulussa englanti on ensimmäinen kieli joka aloitetaan. Tässä tehdään suuri virhe.
Sitä faktaa en kiistä, etteikö englanti olisi välttämättä käyttökielenä hyödyllisin mitä koulussa opetetaan, mutta yleisesti hyödyllisempää kielten opiskelun kannalta olisi, jos koulussa alettais eka opettamaan joko saksaa tai ruotsia.

Yleensä englanti on koulussa helppo aloitus, sillä media tuuttaa sitä meidän korviimme päivittäin jo todella pienestä pitäen.
Saksaa ja ruotsia ei kuule mediasta läheskään niin usein kuin englantia (Tosin nyt ei oteta niitä huomioon joilla ei ole radiota tai telkkua y.m.s, tai asuvat ruotsinkielisellä alueella suomessa, tai omaavat "vieras"-kieliset vanhemmat).
ja näiden kielien on pohjana vahva säännönmukaisuus kieliopissa, mikä tekee kielen opiskelun aloittamisen melko työlääksi ja vaivalloiseksi mutta tämä on hyvä juttu mun mielestä.

Eräs vanha opettajani kerran vertasi hienosti näden kielien opiskelun vaikeustason muutoksia:
Englannin opiskelu on kuin kärjellään seisova pyramidi, helppo aloittaa, oppii alussa huiman nopeasti ilman kovaa työtä tai vaivannäköä, mutta mitä pidemmälle kieltä opiskellaan, sitä vaikeammaksi se käy.
Saksan(/ruotsin) pyrämidi siesoo taas toisinpäin, kärki ylöspäin. Kieli on todella vaikea ja työläs aloittaa, omaksuttavaa tietoa on paljon, eivätkä tulokset näy läheskään yhtä nopeasti kuin englannissa. Mutta mitä pidemmälle kieltä on oppinut, se käy koko ajan helpommaksi ja helpommaksi kun noustaan pyramidissä ylöspäin...

Kun aloitamme kielten opiskelun "helppo aloittaa"-englannilla, omaksuvat lapset (varsinkin hyvän kielitajun omaavat) sen myötä usein löysän ja velton moraalin kieltenopiskelua kohtaan.
Kun englanti on aloitettu esimerkiksi 3:lla luokalla ja kielten opiskelua laajennetaan 5:llä luokalla esim. vapaaehtoisella saksalla, tai vasta 7:llä luokalla pakollisella ruotsilla, nousee ongelma jaloilleen sohvaltaan.
Saksan tai ruotsin opiskelu aloitetaan pohjalla kokemus englannista kieltenopiskelussa. Hieman kärjistetysti siis aloitetaan "helppoahan tämä on eikä välttämättä ihan joka kerta tarvi edes tehdä läksyjäkään ja silti pysyy ihan hyvin mukana"-asenteella, mutta HUPS!-Kuinka nyt käykään. Saksan ja ruotsin(

ruotsi kun lainaa ison kakun saksankielen sanastosta.

...ja kieliopista ) opiskeluissa ei mukana pysyminen olekaan ihan yhtä helppoa alkuvaiheessa kuin englannissa ja lapsen motivaatio kun ei yleensä tässä tapauksessa oikein helpolla syty, onkin pudottu kärryiltä ja kyytiin takaisin nouseminen onkin tässä vaiheessa tuplasti työläämpää kuin kyydissä kaiteesta kiinni pitäminen.
moni tässä vaiheessa hyppääkin jo takana tulevaan englannin vaunuun jonka mukana on kivempi ja "hyödyllisempi" olla alkumatkalla.

Englannilla aloittamisella onkin siis näin joidenkin kohdalla tehty muiden kielten opiskelusta "liian työlästä ja liian vaikeaa".

Mun mielestä siis ensimmäisen kielen koulussa tulisi ehdottomasti olla saksa tai ruotsi, sillä näiden jälkeenkin (parin vuoden päästä) englannin opiskelu on yhtä helppoa, mutta sitäkin kohtaan meillä olisi parempi kuva kielten opiskelusta yleensä ja pohjalla kokemus että töitä täytyy tehdä.
Näin saadaan siitäkin parempi tulos.

Itse olen nyt ollut ulkomailla 1,5 vuotta (matkaoppaana) ja täytyy sanoa, että vaikkei tämä kuulunutkaan mihinkään lapsuuteni unelma-ammatti-kategoriaan, niin täällä ollaan ja kaikkia opiskelemiani kieliä olen tarvinnut ja niistä on ollut suuri hyöty.

Itselläni on opiskelupohjalla 12v englantia, 8v.löysää saksaa, 7v.ruotsia, 3v.ranskaa ja hieman espanjaa.
Varsinkin ruotsista on ollut uskomaton hyöty ja enkä tätä hommaa olisi saanutkaan jos en ruotsia olisi osannut. Olen nimittäin töissä skandi-firmassa jossa on kollegoja ja asiakkaita suomesta, ruotsista, tanskasta ja norjasta. Kielten oppiminen ja käyttäminen on yksi tämän homman parhaita juttuja. Ekassa kohteessa mulla oli tanskalainen kämppis ja opin siinä 7:ssä kk:ssa tanskankin sellaiselle tasolle, ettei nykyään tanskalaisten kanssa tarvi ainoastaan heidän englannin tai ruotsinkielen taitojensa varassa roikkua. Tässä auttoi ihan sikana ruotsin ja saksan opiskelut. Seuraavassa kohteessa mulle tulikin ruotsalainen kämppis ja omaksuin ruotsin todella nopeasti ja työ/toimistokielenä mulla olikin yli puoli vuotta ruotsi.
Nyt on todella hieno kun on skandien kanssa ollut töissä huomata, että opiskelusta todella oli hyötyä ja harmi kun ei ahkerammin tullut luettua.
Nyt olen Italiassa, jossa on espanja-pohjasta ja jopa ranskastakin ollut hyötyä ja seuraava työkohde mulla onkin sitten Mauritius jossa tulen olemaan puoli vuotta ja siellä pää-asiallisesti puhutaan englantia ja ranskaa. Pääsee sit ranskaakin toivottavasti hiomaan ja palauttamaan mieleen.
Ei sitä kato ikinä tiedä mihin sitä elämässä päätyykään ja mitä tulee tarvitsemaan.

Siinä kai tiivistettynä tämä...
Avatar
#7 • • Taedium Guest
Kiitos vastanneille. On ollut hieman taukoa kirjoittelussa. Muuten vastaukset ovat aika komppausta, joka kertoo minulle ainakin sen, etten ole ajatuksissani aivan yksin.

Niistä ei tällä kertaa niinkään kommentoitavaa, mutta soraäänet aina kirvoittavat mielen liikkeelle. Ja vanha tuttu master bator. Hauska nähdä jälleen.

Vastailen:

Tosi ikävää, että sun huono ruotsi jarrutti hollannin oppimista,

Niin, Oikeaa Laiskuutta(tm), joka ei ole kuolemansynti, vaan hyve, ei ole maata selällään; se on tyhmyyttä. Oikeaa Laiskuutta(tm) on tehdä kaikki etukäteen mitä pystyy, jolloin loppuajan voi maata rauhassa.

mitäs jos olisitkin muuttanut vaikka Espanjaan

Itse asiassa ennen kuin Damiin muutin, oli samalla linjalla Barcelona. Sattui vastaamaan ensiksi puhelimeen hän, joka asui Damissa. Sain sohvan pariksi viikoksi.

mutta ruotsi?

Sitä minäkin ennen ihmettelin.

ruotsin osaaminen voisi helpottaa ovat sellaisia, että niitä voi oppia monen muunkin kielen osaamisen kautta yhtä helposti.

Germaanisia kieliäkö? Juuri sitä yritin sanoa. Ruotsi on kuitenkin kulttuurissamme jo. Meillä on sen kanssa historia, joka kuitenkin loppujen lopuksi on enemmän positiivinen, kuin negatiivinen. Ainakin nykyään. Viha on aika turhaa jos ainoat oikeat syyt on useamman sukupolven takana. Jonkun maan kanssa on kannattavaa leikkiä kaveria ja mieluummin vierustovereista se enemmän samankaltainen.

Ja onhan Suomessa ruotsia puhuva väestö joka on kuitenkin samaa kansaa. Eikö Suomi kuitenkin enemmän heidän vuokseen ole kaksikielinen?
Avatar
#8 • • master bator Guest
Mulla ei sinänsä ole mitään ruotsia, Ruotsia, ruotsalaisia tai ruotsinkielisiä vastaan. Itse en ole vain erityisen kiinnostunut ruotsista. En myöskään kiellä sitä, etteikö siitä voisi olla hyötyä jonkun muun kielen oppimisessa. En vain ymmärrä mitä hyötyä olisi siitä, että pakkoruotsi olisi vieläkin pakollisempaa.

Mun mielestä tilanteesta kertoo jotain jo se, että ylipäänsä puhutaan pakkoruotsista. Ei kukaan puhu esim. pakkomatikasta tai pakkoenglannista, vaikka ovatkin ihan yhtälailla pakollisia. Jos lähtökohtana on tämä, olisi mun mielestä fiksumpaa antaa oppilaille/opiskelijoille enemmän valinnanvaraa kielten opiskelussa ruotsin osalta. En usko, että tämä voisi ainakaan lisätä yleistä ruotsinkielenvastaisuutta. Sen sijaan tiukempi linja sekä korkeampi pakollisuusaste epäilemättä vain lisäävät monien ihmisten antipatioita ruotsia kohtaan ja laskevat opiskelumotivaatiota entisestään.

Näin mä tämän asian näkisin. Perimmäisenä ongelmana ei mun mielestä ole alhainen pakollisuusaste, löysät arvosteluperusteet, kurittomuus tai laiskuus. Väittäisin, että kyse on enemmän imagosta. Se on jotain, mitä ei saa kohennettua pakottamalla.

Mun mielestä on myös edelleen perustelut aika heikolla pohjalla, jos ne pohjautuvat vain omiin kokemuksiin. Yhtä hyvin mä voisin tilittää, että ala-asteella olisi pitänyt olla pakollista C-ohjelmointia, koska siitä olisi ollut mulle hyötyä.
Avatar
#9 • • aleksivirta Guest
Tässä taas tavalliseen tapaan ylipitkä viesti hapuilua aiheesta.

Kielitaidosta: kaikki osapuolet lienee aika lailla samaa mieltä siitä että kielitaito on hemmetin hyödyllinen juttu ja mitä enemmän erilaisia kieliä laajalta skaalalta osaat, sitä helpompi on noin keskimäärin oppia uusia ja tajuta yhtäläisyyksiä. Sama pätee melkein kaikkeen, jos opit jonkun jutun sisäistä logiikkaa enemmän ja laajemmalti (puhutut kielet, ohjelmointikielet, matematiikka, musiikki, tietyntyyppisten työkalujen käyttö, mitä ikinä) niin osaat myös yleistää ja soveltaa yhä paremmin ja helpommin kun tulee uusia juttuja vastaan. Siinä on kyse usein yhtä paljon ajattelutavan ja opiskelun kuin varsinaisen asiankin oppimisesta. Norjaa on helvetisti helpompi oppia kun osaa ruotsia, mutta myös vähän helpompi oppia jos on opiskellut englantia. C++:aan on paljon helpompi tarttua kun osaa ensin C:tä, mutta kyllä se Lisp/Schemekin aukeaa helpommin jos on kokemusta useammasta kuin yhdestä ohjelmointikielestä.

Imago-ongelmasta: master batorin mainitsema ongelma on ainakin mun nähdäkseni ihan oikea - ja mun logiikan mukaan sille tekis myös kovasti hallaa jos ko. kielen opiskelusta tehtäis yhä pakollisempaa ja työläämpää peruskouluasteella. Onhan sekin tietysti yks ratkaisu että tehdään pakollisten asioiden suorittamisesta niin vaikeaa että joutuu väistämättä oppimaan jotain, mutta mun mielestä se on aina vähän arveluttava vaihtoehto. Ihmiset on varsin hyviä luistamaan asioista ja selviämään vähimmällä mahdollisella duunilla silloin kun se on mahdollista, ja mitä enemmän pakkopullaks ja vaikeemmaks se tehdään, sitä enemmän seuraa vaan hajoilua, failausta ja riman hipomista. Tän huomaa varmasti kaikki silmänsä auki pitävät niin peruskoulussa, yliopistotasolla kuin työelämässäkin - ei se oo sanottua että ihmiset oppii paremmin jos niiltä vaatii muodollisesti enemmän.

Ok, sit meillä on parempi tai realistisempi numerojärjestelmä ihmisten taitojen rankkaamiseen, mutta auttaako se ketään innostumaan ja oppimaan oikeasti? Ongelman ydin on mun mielestä se että ihmiset ei yleensä oo kauheen innokkaita paneutumaan asioiden oppimiseen ellei 1) niitä voi soveltaa johonkin kiinnostavaan samantien (vaikkapa nyt se englanti) tai 2) ne oo henk koht mielenkiintosia (jo peruskoulusta asti jotkut diggaa matematiikasta, jotkut historiasta, jotkut musiikista ja jotkut vaan tyttöjen vokottelusta). Ja toisaalta, useimmilla on ainakin oman ihmistuntemuksen mukaan se, et jos pakotetaan tekemään jotain, niin ei se ainakaan henkilökohtaista mielenkiintoa kasvata. Pelkästään velvollisuudentunnosta tai muodollisten vaatimusten läpäisyn takia opiskellut asiat unohtuu ainakin itsellä aika helposti totaalisesti, vaikka niistä jääkin jonkinlainen muistijälki joka saattaa taas joskus auttaa oppimaan jotain samantapaista. Ei ne ikinä turhaa työtä ole, mutta sen ajan vois luultavasti käyttää fiksummin tai hauskemminkin jos lopputulos on toi.

Englannin helppoudesta ja kielten opiskelun järjestyksestä: mä jotenkin kelailen itse että peruskouluopetus ois lähtökohtasesti sellasta, että lähdetään helpommista ja yksinkertaisemmista jutuista ja edetään sit hiljalleen vaikeampiin ja monimutkaisempiin niiden pohjalta. Eikö ois ihan yhtä validi perustelu sanoa, että englannin opiskelu antaa hyvän pehmeän laskun sille, miten kielten opiskelu ylipäätään toimii, ja myöhemmin luettavat "jyrkemmän kynnyksen" kielet antais mahdollisuuden soveltaa sitä? Ensin alkaa äidinkieli, sitten englanti, sitten ne kielet joissa pitää lähteä lähes kaikilla ihan perusasioista ja joita ei tuu joka tuutista ympäriltä. Mun mielestäni "luu kurkkuun"-tyyppinen oppimiskynnys voi olla hyvä idea ammattikoulutuksessa tai korkeakoulutasolla (karsii luontevasti niitä joita ei oikeesti kiinnosta) mutta ei välttämättä kaikkien läpikäymässä peruskoulutuksessa.

Jälkiviisaudesta: paljon hyviä pointteja molemmista näkökannoista, mutta jotenkin mulla tulee osasta perusteluja (löyhästä moraalista, löyhistä arvosteluperusteista, jne) sellainen olo että Vanhaksi Kasvaneet jossittelee. Niin, no, nyt kun ootte tajunneet että tällaset asiat on teille tärkeitä, niin ettekö voi vanhemmalla iällä sit ihan hyvin opetella niitä? Tai ettekö oo todellisuudessa jo opetelleetkin niitä ja pärjää niiden kanssa ihan hyvin? Lähinnä mietin siis, että mikä tässä on se varsinainen pääpointti - jos se on se että "jos mun kurkusta ois tungettu alas näitä asioita väkisin silloin, niin mulla ois nyt kivempaa enkä joutuis ramppaamaan kielikursseilla" niin kuinka paljon substanssia siinä on?

Avataanpa edellistä: oon mäkin huomannut useasti että ois ollut hyödyllistä jos jotkut asiat ois olleet pakollisia tai ois tullut valittua kurssivalikoimaan niitä joskus lukioaikoina, ja huomaan että aika monella muullakin on ollut sama juttu. Mutta ei se oo mun mielestä ihan aukoton perustelu sille että niiden asioiden pitäis olla pakollisempia ja/tai tiukemmin arvosteltavia. Jos oon joskus ollut tyhmä ja jättänyt olennaisia asioita vähälle huomiolle, niin sit joko otan kirjan kauniiseen käteen ja opiskelen, tai sit kärsin tyhmyydestäni kun jotkut mahdollisuudet rajautuu pois. Simple as that, jos ei oo jotain joskus opetellut niin siihen tulee vielä mahdollisuuksia. Ja toisaalta, jos joitain asioita joista nyt diggaan ja joita osaan hyvin ois tungettu alas kurkustani joskus pienempänä kun en vielä ollut fiiliksissä niistä, niin mulla ois varmasti vähän erilainen suhtautuminen niihin. Luultavasti oisin vaan ollut jossain pisteessä onnellinen että "nyt se on ohi" ja jättänyt siihen.

Loppuun vielä, että älkäähän ottako hernettä nenään missään tapauksessa. Hyviä vasta-argumentteja kuunnellaan ihan oikeasti. Nääkään nyt ei oo sellasia että "ei, ootte väärässä", lähinnä vaan näistä on hauska keskustella että mites se nyt meneekään. Alkuperäisessä blogipostauksessa mainittiinkin, että jokanen on viime kädessä vastuussa omasta oppimisestaan, mun mielestä vaan siitä vedetyt johtopäätökset tässä on sellasia mitkä ei ihan auenneet.

Nimim. virkamiesruotsissa kiitettävät arvosanat ja kielipää kohtuullisen kunnossa, mutta en mä silti osaa kommunikoida sujuvasti ruotsiks kun ei oo tullut vielä tarvittua...

Ja loppuun vielä allekirjoittaneen riemuidiootin loppukevennyskommentti:

Oikeaa Laiskuutta(tm) on tehdä kaikki etukäteen mitä pystyy, jolloin loppuajan voi maata rauhassa.



Lainaten vanhaa ajattelijaa: ei se työ tekemällä lopu... :D
Avatar
#10 • • aleksivirta Guest
Tartutaanpa vielä bonuksena yhteen pointtiin alkuperäisestä postauksesta näin sunnuntailaiskiksen kunniaksi:

"Ruotsinkursseista pääsee vain läpi liian helposti. Koska se on pakollista ja moni ei siitä sen takia pidä, opettajat katsovat vähän liian helposti läpi sormien. Ei, minun ruotsintaitoni eivät ole kahdeksikon luokkaa. Ei todellakaan. Mielestäni pakkoruotsi ei ole riittävän pakollista."

Tähän liittyy mun mielestäni just nimenomaan velvollisuudentunto. Nelosella tai vitosellakin jo pääsee kursseista läpi, mutta jos sattuu olemaan sellanen ihminen, että jossain syvällä päässä on ollut pitkään ohjelmointi joka sanoo että "yritä nyt ihmeessä saada hyvät arvosanat, se on onnistumisen ja oppimisen merkki" niin totta kai arvoasteikoilla voi olla merkitystä ja se voi pistää yrittämään enemmän. Onko se sit terve ja oikea lähestymistapa - suorittaminen?

Entä ihmiset (näitä on omassakin tuttavapiirissä paljon) jotka on hemmetin hyviä jossain asiassa mutta saa syystä tai toisesta aiheeseen liittyvistä kokeista huonoja arvosanoja? Niitä ei tunnu aina nappaavan hittoakaan että onko siinä kurssin vieressä paperilla ykkönen vai vitonen, kun on kuitenkin ilmiselvää että ne jutut on hallussa vaikka tenttivastauksiin ei ois oltukaan tyytyväisiä. Tai vastaavasti ihmiset (kuten allekirjoittanut) joilla on jonkinlainen taito todistaa muodollisesti osaamisensa välttämättä tajuamatta asioista kauhean hyvin - ne tyypit jotka nappaa yleensä kursseilla hyviä arvosanoja vaikeammistakin jutuista mutta eivät oikeasti ole sisäistäneet niitä läheskään niin hyvin kuin kuvittelis.

Tahtoo sanoa, että jos sä et osaa mielestäs kasin arvosanalla mitään, niin auttaisiko se asiaa jos vaatimuksia olisi tiukennettu ja olisitkin saanut vitosta niistä kursseista? Kuinka paljon kouluissa arvostelu kertoo oikeasti siitä mitä on tajunnut? Tää on mun mielestäni yks iso ongelma tossa pohdiskelussa, henkilökohtaista oppimista on vaikea mitata.
Avatar
#11 • • roisto ratissa Guest
OT: uskomatonta että ihmiset täällä pystyy avautumaan jostain niinkin tärkeästä asiasta kuin pakkoruotsista kahdeksan kappaleen verran, ja on viimeisen päälle argumentaatiot ja teoriat. demobiisistä irtoaa lause jos sitäkään, ihmeellistä.. mä en ymmärrä teitä, sori.. :D
Avatar
#12 • • master bator Guest

OT: uskomatonta että ihmiset täällä pystyy avautumaan jostain niinkin tärkeästä asiasta kuin pakkoruotsista kahdeksan kappaleen verran, ja on viimeisen päälle argumentaatiot ja teoriat. demobiisistä irtoaa lause jos sitäkään, ihmeellistä.. mä en ymmärrä teitä, sori.. :D



Wut?

Mitä hiton romaaneja niistä demobiiseistä pitäis kirjoittaa? Ja mikä pakkomielle sulla on noihin demoihin ylipäänsä? Pakkoruotsi on ehkä hieman laajempi ilmiö kuin jonkun random-tyypin demoraita. Noiden demokommenttien kanssa on tullut myös monesti huomattua, että kritiikin vastaanotto on usein osastoa "tee ite parempi", joka ei oikein innosta tekemään mitään sen kummempia analyysejä. Itse olen melkeinpä ottanut siellä sen linjauksen, että kommentoin lähinnä jos on jotain ihan pirun hyvää tai sitten jotain niin järkyttävää sheebaa, että ei vaan voi olla sanomatta mitään.
Avatar
#13 • • Edited roisto ratissa Guest

mikä pakkomielle sulla on noihin demoihin ylipäänsä?



oho, kiitos kysymästä. elektronisesta musiikista, siitä mitä julkaistaan suomessa tai ulkomailla en henkilökohtaisesti saa mitään enää irti. sitä omituista postmodernia hämminkiä ja sekalaista soppaa josta elektroninen musiikki parhaimmillaan koostui, löytyy uudistuneena muotona hyvin harvoissa ja erikoisissa taiteenmuodoissa. ei mua aluksi kiinnostanut paskaakaan jotku plattarin, mikserin tai klubituksen demot, mut sit ymmärsin ettei nää ihmiset ole mitään random-tyyppejä vailla yrityksiä, ponnistuksia ja sisältöä (vaikka biisit saattaa siltä joskus kuulostaa), vaan nämä yritykset on se ainoa aito asia mitä on jäljellä.

tottakai haluaisin nähdä että tulis joku plattaria parempi muoto toteuttaa omia fiksaatioitani (niistä ei parane ääneen mainita ettei joku taas suutu jossain), mutta siis tosiaan toiselle toi demolaari on täynnä paskaa jota viittii kommentoida silloin jos siltä tuntuu, toiselle se on täynnä erilaisia ja mielenkiintoisia yrityksiä ja ennenkaikkiea kulttuurinmuoto joka on ainut olemassa oleva ja täysin uniikki.

jatkakaa..
Avatar
#14 • • roisto ratissa Guest

kritiikin vastaanotto on usein osastoa "tee ite parempi"



kritiikin vastaanottamisen vaikeutta korreloi aika hyvin foorumin painoarvo, kyse ei ole tyhmyydestä vaan tietämättömyydestä.
Avatar
#15 • • roisto ratissa Guest

Pakkoruotsi on ehkä hieman laajempi ilmiö kuin jonkun random-tyypin demoraita.



random-tyyppien demoraitojen tulisi olla laajempi ilmiö kuin pakkoruotsi ;)
Avatar
#16 • • master bator Guest

Pakkoruotsi on ehkä hieman laajempi ilmiö kuin jonkun random-tyypin demoraita.



random-tyyppien demoraitojen tulisi olla laajempi ilmiö kuin pakkoruotsi ;)



No siis... Jos nyt unohdetaan hetkeksi se, mihin tämä foorumi on erikoistunut ja mietitään kuinka paljon sanottavaa ihmisillä on yleensä jostain kaikkia koskevasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Vaikka demobiisi olisi minkälainen, en mä ainakaan keksisi siitä samalla tavalla sanottavaa kuin jostain tällaisesta aiheesta. Toisaalta tästäkään aiheesta en jaksaisi enää jatkaa, kun aleksivirta tuossa ehtikin kirjoittaa suunnilleen kaiken mitä mulla olisi ollut tästä vielä sanottavaa :)

Demopalautteessahan oleellista on se, että kertoo kuinka asiat a, b ja c olivat kohdallaan, ja asiat x, y ja z eivät olleet niin hyvin kohdallaan. Se kaikki on taas niin viimeisen päälle subjektiivista, että sitä on edes turha alkaa perustella sen enempää. Tai siis noh... Tuotannollisia seikkoja pystyy jotenkin pätevästi ehkä perustelemaankin, mutta mielipide sisällöstä on aina puhdas mielipide.

On myös aika rohkeasti sanottu, että nykyään ei julkaistaisi lainkaan hyvää musaa ja että ainoa toivo olisi uusien tyyppien demot. Toki demot ja uusien tyyppien kova yritys ovat tärkeitä asioita, mutta ihan yhtä paljon paskaa (ja yhtä harvoin helmiä) niiden joukosta mun mielestä löytyy kuin julkaistustakin materiaalista. On sitä itsekin tullut vuosien varrella laitettua tuonne demo-osastolle hyvinkin paljon aivan järkyttävää kuraa :D Mä ainakin yritän pitää mielessäni sen, että mä teen sitä musaa pääasiassa itselleni, en muille. Toisinaan saatan jakaa tekemäni muiden kanssa, mutta eipä sillä loppujen lopuksi niin väliä ole minkälaisen vastaanoton se saa.
Avatar
#17 • • aleksivirta Guest

OT: uskomatonta että ihmiset täällä pystyy avautumaan jostain niinkin tärkeästä asiasta kuin pakkoruotsista kahdeksan kappaleen verran, ja on viimeisen päälle argumentaatiot ja teoriat. demobiisistä irtoaa lause jos sitäkään, ihmeellistä.. mä en ymmärrä teitä, sori.. :D



Totta hitossa mä jauhan bullia asioista joista mua kiinnostaa sanoa jotain. Ja sä teet samaa. Ne asiat joista on hauska puhua tai vääntää peistä (esimerkiksi juuri kielet ja niiden opiskelu, tai vaikka musateknologia + geari) on usein täysin eri asioita kuin ne joista diggailen helvetisti (esimerkiksi se musiikki itse) mutta joista en aina oo niin innostunut jauhamaan kovin syväluotaavaa analyysia. Ja ne asiat jotka on jollain mittapuulla Tärkeitä ei välttämättä oo suinkaan niitä joista on hauskinta tai mielenkiintoisinta keskustella.

Kun saan aika pitkälti ite päättää miten vapaa-aikani vietän niin mieluiten vaan kuuntelen kaikenlaista randomia mielikseni, ja jos joku oikein sytyttää niin heitän palautetta että olipas hyvä. Ja sit kun on sopivan tylsää niin kirjottelen interwebskuun pitkiä postauksia randomaiheista. Biiseistä ei voi mitenkään fiksusti keskustella niin etääntyneellä tasolla kuin jostain tällasesta, vaan tulee väistämättä vaan peilailtua omia makutottumuksiaan ja fiksaatioitaan ja parhaassa tapauksessa vielä pilaa oman kuuntelukokemuksensa analysoimalla raidan puhki. Makuasioista kiistely ei oo koskaan ollut mun juttuni, ja mulla on muutenkin niin oudot makutottumukset että koen että yleensä on jo senkin takia hauskempi pitää päänsä kiinni... Etteivät vaan nuoret viattomat kritiikkiä palavasti halajavat demomuusikot (myself included) joutuisi pahoille teille.

Mutta ehkä mä oon vaan tän tarpeettoman pitkän purkamisen päälle tyhmä kun en ymmärrä mikä täs on nyt varsinaisena ongelmana ja nillityksen / vittuilun aiheena? Sori, ymmärrän kyllä jäbän turhautumisen demopalstan hiljaisuudesta, mulle on vaan vähän aina punainen vaate toi tässä rivien välistä paistava "lololol, ootteko vähän tyhmiä kun ette diggaa samoista jutuista ku minä"-asenne - eritoten kun se tulee semmosena pöytiinhuuteluna eikä sellaselta joka on ees jotenkin osallistunut keskusteluunkin :D Tiäks, semmonen perus interweb-foorumimeininki, "lol ur discusshun is teh sukc"

(Puuttumatta mitenkään tohon demolaari-aitous-argumentointiin, nimim. suodattanut hiljalleen sen 15 vuotta tasaisesti niin bbs-/demo- ja netlabel-skeneistä, kavereiden raakileista, demopalstoilta kuin Oikeista Julkasuistakin kaikenlaista hämmentävän hauskaa shaibaa ja sitä löytyy edelleen)
Avatar
#18 • • aleksivirta Guest
Ja vielä lisänä aamupäivän mouhoamiseen: ihan hyvä pointti, mutta minkäs teet :D
Avatar
#19 • • Edited roisto ratissa Guest

rivien välistä paistava "lololol, ootteko vähän tyhmiä kun ette diggaa samoista jutuista ku minä"-asenne - eritoten kun se tulee semmosena pöytiinhuuteluna eikä sellaselta joka on ees jotenkin osallistunut keskusteluunkin :D Tiäks, semmonen perus interweb-foorumimeininki, "lol ur discusshun is teh sukc"



myönnetään myönnetään, ansaitsen tosta hyvästä kolme iskua raipasta ja ikuisen kompleksin ruotsin approbaturista.. vai olikohan se lubenter.. vai olikohan se ruotsi :laugh:
Avatar
#20 • • roisto ratissa Guest

ehkä mä oon vaan tän tarpeettoman pitkän purkamisen päälle tyhmä kun en ymmärrä mikä täs on nyt varsinaisena ongelmana ja nillityksen / vittuilun aiheena?



mulla on vaan paha tapa provota. pyydän anteeksi jos joku luokkaantui.