Rakentavaa palautetta tullut, nice. Mitä se "oma" mahtaa sit olla ellei sitä mitä tykkää kuunnella ja tehä?
uuhh.. tähän kysymykseen vois joku varmasti kirjoittaa muutaman sivun esseen (zeraf?) mutta tyydyn nyt vaan tiivistämään ranskalaisin parit ajatukseni:
- oma voi olla just se tyyli josta tykkäät ja jota teet mutta ihan ensimmäiseksi, kuuntelukokemus (mielleyhtymät, visiot, fiilikset jne.) siitä musiikista josta tykkäät ja itse musiikin tekeminen tulis erottaa toisistaan.
- ei vain voi jatkaa siitä mihin "toinen on lopettanut". pitää mennä syvemmälle, miettiä miten ko. musiikki on tehty, miksi tiettyjä ratkaisuja on käytetty, ja ennen kaikkiea mihin on pyritty, sitä kautta alkaa palaset loksahteleen paikoilleen.
- jos kuuntelee vaan sitä musiikkia josta itse tykkää tulee niin pirun genresofistikoituneeksi että uuden luominen vaikeutuu. vaikutteita saa ja kannattaa ottaa ihan mistä tahansa.
-
ketään ei kiinnosta mitä sää teet joten voit tehdä ihan mitä haluat!
- sit lopuksi pitää ajattella ulos siitä sekvensseristä ja omasta musiikin tekemisestä, eli minkä vuoksi ihmiset tykästyy tai ei tykästy tähän ratkaisuun, ja onko tässä potentiaalia tehdä eteenpäin. jos ei niin palata taaksepäin. tää kohta on sellanen paha pakko, itsekritiikki siis.. paitsi jos on äärimmäisen musikaalinen kusipäälahjakkuus joka vaan osaa. toisin kuin 99,9% meistä.
- ja jossain vaiheessa nää tulee selkärangasta ja silloin syntyy ihan jo vähän mielenkiintoisempaa musiikkia.
ps. tää oli vähän hardway, voihan sitä tehä ihan vaan huvikseen myös..