2nd Degree - Jazzybassy Inc

lisää perkussioita kehiin, mikki päälle ja bongot liekkeihin!!

alussa tuo biittii nykii ihan suotta, muuten "monointro" oli ihan hauska. eniten hämäsi biitin konemaisuus filleissä, quantisoinnit pois, velocityn kanssa vähän twiikkausta, haamuiskuja väliin ym. jotain ihmeellisiä nykäyksiä kuuluu koko biisin ajan, saattaa olla pakkauksestakin johtuvia. jotenkin soundi mennyt hitusen ruvelle, ois mukava kuulla myös masteroimaton versio, muuten on hankala antaa kommenttia kun ei tiedä miltä alunperin kuulostanut.

hieno kappale, suotta vaan pihtailet skillejä. siinä kohtaan kun pianot lähtee sooloaan niin on sellasta meininkiä mistä biisin pitäis lähtee ;)

yksinkertainen on kaunista:) mutta silti,

särähtää sillontällön korvaan hieman toi bassorumpu, se on ehkä asteen verran liian pitkä, eli omasta mielestä sitä clippiä vois leikata hieman, koska sillon siitä sais ehkä hieman iskevämmän.

roisto ratissa luetteli suunnilleen kaikki jo, mutta siis sanon vielä: kikkailu ei oo koskaan pahasta, variaatioita vaan lisää melodioihin. ite pidän impromaisista fiilistelyistä, fiilistelyiden ei tarvitse olla improa, mutta jotain biisin perusrakenteesta poikkeavaa melodiointia. sellasia voisi olla enemmän, koska se tuo lisäulottuvuutta biiseihin.

Myös sellanen tietty liika toisto omasta mielestä on turhaa. Tässä biisissä tuo säkeistöjen pianon pimputtelu looppi olisi saanut olla hieman etäisempi/hiljasempi tai leikattu kokonaan pois jossakin välissä ja tilalle vaikka jotain muuta hetkeksi ja jatkanut sit taas pianolla. kertosäkeessä ja bridgessä ne toimi!

Ainiin, ja efektejä saa olla paljon, koska ne on hauskoja, niiden tekeminen on hauskaa ja ne tekee biisistä monitasosen.:)

Toi lopun fiilistely oli niin kultaa! Harmi vaan, et just ku tuntu siltä et biisi alkaa niin se loppuski:( pituutta lisää!

Jos mielenkiintoa löytyy niin tsekkaa vaikka Ed Banger labelin SebastiAnin walkman -biisi. Siitä löytyy elektromaista soundikirjavuutta ja monipuolistuutta. Eri genreä kuin sun alasi, mut musiikkia kumminkin! http://www.myspace.com/0sebastian0

kuuntelin ton biisin ja taidan ymmärtää mitä tarkotat.. ihan hyvän kuulonen oli muuten

rupesin miettimään että pitäsköhän pistää biisi uudestaa "työpöydälle" :D

kannattaa ehdottomasti jatkaa biisiä.. ja mitä tulee "sebastiansoundiin", se on niinku suurinpiirtein parasta mitä tällä hetkellä pukkaa ulos. mahtavan rujoa ja nyrjähtänyttä, oon enemmän kuin mukana kantamassa korteni kekoon jos tohon suuntaan lähtee vetämään.. :happyroll:

Kuulostaa kuin kaikki soundit olisi päälystetty polyamidilla. Jokainen äänisignaali tuotetaan aivan kuin homogeenisesta isäntäaineesta, jossa sattumalle ja elämän yllätyksellisyydelle ei ole annettu tilaa. Toisin sanoen, äänimaailma kuulostaa softalta ja korva turtuu sellaiseen melkoisen nopeasti. Myös sävellystyö kuvastaa luovien voimien analogista diskurssin siirtymää äänilähteiden äänentuotantoprosessista sävellystyöhön ja mielen alistuneisuutta matemaattisten tarkkojen koneiden mekanistiselle hegemonialle. Tämän joutuu maksamaan luovuuden ja yllätyksellisyyden menetyksenä. En sano, etteikö kappale kuvastaisi luovuutta. Kyllä se kuvastaa, mutta se on konvertoitu kaksiulotteiseen formaattiin, äänisignaalien tuotantogeneraattoreiden mukaiseen rytmiin ja harmoniaan ja siitä saa turhaan etsiä kaivattua z-akselia, merkkejä alitajuisten voimien ja sattuman integroitumasta neokorteksin kanssa. Nyt tulos on liian systemaattinen ja laskelmoitu. Ihmismielelllä ei ole mielihyvää tuottavia reseptoreita puhtaasti tällaisen datan vastaanottoon. Edellämainituista syistä johtuen myös luonnon c-vitamiini on tehokkaampaa kuin askorbiinihappo, jossa on vain kaksi ulottuvuutta jos niitäkään.

Vaikka olemme koneiden kanssa tekemisissä, niin mielestäni niiden harjoittamaan domestikaatioon ei tulisi alentua, vaikka niiden "ajatusmaailmasta" irroittautuminen, varsinkin konemusiikin tekijälle, onkin vaikeaa, peräti mahdotonta, olemmehan jungilaisen teorian mukaan osaltamme myös yhteydessä kollektiivisesti jaettuun piilotajuntaan, jossa dataa operoidaan myös enemmän tai vähemmän koneiden diskurssista käsin.

Toki musiikkikappaleessa on potentiaalia, joka kertoo tekijänsä kompetenssista. Taitoa kääntää tunne musikaalisesti ansiokkaaseen muotoon on, mutta se on jostain syystä kahleissa ehkäpä juuri mainitsemieni seikkojen johdosta. "Konemusiikin" tekeminen on juuri siksikin haasteellista, että siinä oikean ja vasemman aivopuoliskon välille täytyy muodostaa verrattain hyvä konsensus limbisen järjestelmän haluvirtoja käsittelemään, jotta tuloksena olisi merkittävämpi tunteita liikuttava nautinnontäytteinen kokemus.

Täytyy kyllä sanoa, että tuossa SebastiAnin "Walkman" biisissä on rapeutta ja fallosta. "Paris 400 Sebastian" biisi puhutteli kuitenkin eniten. Itse äänisignaalit on saatu kuulostamaan ajan suhteen melkoisen heterogeenisilta ja äänimaailma tarjoaa yllätyksellisyyttä mukavan dramaattisesti tunnelmoituna. Todella mukava tuttavuus. Pakko ottaa uusinta.

siinäpä oli erittäin perusteellisesti diagnosoitu "konemusiikin oireyhtymä", seuraavaksi sitten pitäiskin löytää vielä parannuskeino siihen. vastaus löytyy mistä? :happyroll:

zerafilla paljon asiaa, paljon..

"konemusiikin oireyhtymä", seuraavaksi sitten pitäiskin löytää vielä parannuskeino siihen. vastaus löytyy mistä? :happyroll:

Jokainen miettiköön tykönään itselle parhaiten soveltuvat metodit. Alkuun pääsee vaikkapa hankkimalla analogista signaalia käsittelevää rautaa ja lisäämällä äänimateriaaliin ihmiskäden kosketusta, joka tuo kappaleeseen yhden persoonallisuutta kuvaavan ulottuvuuden lisää, nimittäin kosketustavan kautta välittyvän tunteen. Mitä enemmän ja tarkemmin pystyy itse vaikuttamaan äänisignaaliin sen koko sointiaikana, sen parempi. Koskettimiston velocity arvot siis minimiin. Myös ohjelmointia olisi hyvä vähentää ja suosia sen sijaan suoraa "livesoiton" taltiointia ja käyttää kvantisointia maltilla.

Minulla on tutinat, että musiikki tulee siirtymään yhä enemmän tuohon ("ihmismäisempään") suuntaan. Ihmiset alkavat turtua koneiden harjoittamalle monotonialle, sille, ettei itse äänisignaalissa ole spontaania tunnetta, vaan vasta seuraavassa vaiheessa, eli äänisignaalien muodostamassa kollaasissa eli itse sävellyksessä. Kaikelle on toki oma aikansa musiikin kehityshistoriassa. Se mikä nousee, myös laskee aikanaan, koska kukin aikakausi muodostaa varauksen uusille ja erilaisille tuulille. Tämä on elämän kiertokulkua. Asiat syntyvät ja kuolevat syntyäkseen jälleen uudestaan kuhunkin ympäristöön sopivassa muodossa.

Koneilla itsellään voi olla vain tietoa ja jossain määrin tahtoa, riippuen tahdon määritelmästä, mutta ei lainkaan tunnetta. Koneet eivät siis itsessään ole persoonia, niin kuin on jokainen ihminen, jossa nämä kolme tekijää vaikuttavat. Tosin on valitettavaa, että kaikki ihmiset eivät koskaan saavuta kunnolla kokemusta omasta persoonallisuudestaan. Oman minän löytäminen onkin yksi keskeisimpiä tavoitteita ihmisen henkisen kehityksen tiellä, vaikkakaan kukaan tuskin koskaan pääsee individuaatioprosessissaan aivan loppuun asti. Ihmisen rajallisuus nousee aitana vastaan. Valitettavasti kaikki ihmiset eivät ole persoonia. Oman minän löytäminen on tärkeää myös musiikillisessa mielessä, sillä muutoin artisti sulautuu massaan eikä musiikki ilmennä sen takana olevaa persoonallisuutta. Ainutlaatuisuuden suhteessa muihin löytää vain oman persoonansa kautta, koska toista samanlaista ei ole olemassa. Kuitenkin nykyään kuulee paljon saman kuuloisia rallatuksia eri artistien tekeminä, ja niistä kaikista muodostuu yhtenäinen kokonaisuus jossa kaikki kopioivat toisiaan. Usein onkin työn ja tuskan takana löytää jotakin oikeasti säväyttävää.

No, tää on jo mennyt öfftöpikkiin, joten ei varmaan haittaa sama suuntaus.

Zeraf, aika näppärää tajunnanvirtaa sulla. Siihen en ota kantaa mitä kirjoitat, mutta mielenkiinnosta kysyn teetkö itse musiikkia?

No, tää on jo mennyt öfftöpikkiin, joten ei varmaan haittaa sama suuntaus.

tai sitten tässä ollaan juurikin itse asiassa :)

koneiden kanssa käyttöliittymä alkaa helposti muovaamaan materiaalia johonkin tiettyyn suuntaan, eli kun esim. logicissa tai cubasessa on mahdollista äänittää otos niin moneen kertaan kuin haluaa, kerta kerran jälkeen se materiaali alkaa muistuttamaan ympäristöään enemmän ja enemmän. tämä johtaa lopulta siihen että saattaa kuluttaa kaks kuukautta sormet rakoilla bassokuvion fillaamiseen vaikka se eka otos olis ollut paras. siinä vaiheessa on enää turha alkaa hakemaan uusia elementtejä kappaleeseen sillä lähtökohdat on olleet jo pielessä. elikkä se ihmismäinen kosketus on ollut hukassa jo lähtökohtaisesti.

useimmat hajoavat tuohon estetiikan hakemisen vaikeuteen ja lopulta päätyvät pelkästään kappaleiden tekemiseen (koska kappaleet ne on tärkeimmät ei miten ne on tehty jaadajaa..), no varmaan kuin monet muutkin täällä, itse kritisoin tätä vaihtoehtoa. estetiikka on kaikki kaikessa nykymusiikissa, ja lopulta ainoa "aito" tekijä mikä erottaa sinut muista artisteista. samalla kun soundi on kunnossa (ei, en hae tällä nyt takaa konverttereita tai kolmen markan efektejä) skillit pääsevät aivan eri tavalla oikeuksiinsa ja vähempi materiaali riittää, toisin sanoen sisältö vaikuttaa eri tavalla. itsestäänselvyyksiä joo-oo, mutta miksi sitten tulee niin paljon juuri tämän kaltaisia eräällä tavalla vääristyneen kuuloisia demoja, jotka vois olla skillien puolesta niin paljon parempia kappaleita.

tää on hyvä asia pohtia ja samoilla linjoilla olen zerafin kanssa että tää asia tulee takuulla muuttumaan, ja osittain muutos alkaa jo näkymään kuten em. sebastian osoittaa.

Zeraf puhuu asiaa. Itselläni on ainakin turtunut korva nykymaailman konemaiseen digi kihinään. Ennen biisit tuntu paremmilta ehkäpä sen takia etteivät softat olleet niin kehittyneitä. Ihmiset loivat silloin enemmän omaa soundia, koska oli osittain pakko tehdä niin. Nykyään netti on täynnä samoja sampleja ja sample levyjä. Reasonilla rääpästään valmiiksipureksituilla sounbankeillä jotain kasaan. Sekvensseri on tässä vaiheessa automaattisesti quantisoinut koko roskan tai parhaassa tapauksessa jo täydeelisesti beatmatchatty samplet. Loppujen lopuksi tuloksena on mitään sanomatonta bittisuhinaa joka väsyttää vain korvia ja tuottaa haukotuksia. Toimii ehkä jos haluaa saada unen nopeasti, mutta musiikin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Missä on sielu :confused: Haloo ihmiset, älkää unohtako sitä mistä musiikissa on oikeasti kyse!

En tiedä meneekö off-topic mut jooh..

Ihan hilpeä multimediabiisi. Rumpufiilit oli mun favorite tässä.
Tee lisää biisejä. Tää ei oo hyvä, mutta merkit parannukseen ilmassa.

offtopic: joo, on jo aika offtopic.

Missä on sielu :confused: Haloo ihmiset, älkää unohtako sitä mistä musiikissa on oikeasti kyse!

mistä siinä oikeasti on kyse? :D


lähemmäs "sielua" musiikkissa pääsee helpoiten kun lopettaa konemusiikin tekemisen hetkeksi ja alkaa soittaa vaikka pianolla (on muuten ihan hauskaa puuhaa) ja sieltä kaivaa niitä tuntemuksia..

tämä zerafin esittämä kosketusulottuvuus on se avainsana, ja se tosiaankin puuttuu suurimmasta osasta nykymateriaalia täysin (kuten myös tästä jazzybrassy kappaleesta). aikaisemmin (oletan että tarkotit 70's 80's?) sitä puuttumista ei juuri kenenkään ole tarvinnut edes ajatella, koneet eivät tuolloin ole vielä vieraannuttaneet elektronisen musiikin tekijöitä "ihmisten musiikista" kaikki ne vehkeet on ollu niin alkeellisia ja tekniikat kuppasia jne. nyt se ongelma ei ole ettei ihmiset jaksais tai tajuais näitä asioita, vaan se että koko tilanne on ihan täysin uusi kun on kompuutterit.. ja ehkä se tulee jokaiselle loppujen lopuksi vähän yllätyksenä, ettei softalla voinutkaan tehdä ihan kaikkea.. ja siihen ajatukseen taas ottaa aikaa totutella. kaikki ideat täs kohtaan on arvokkaita ja se ei auta huudella ihmisille kun se on kuilu tekniikan ja ihmisen välillä joka tän ongelman aiheuttaa, eikä sitä saa kurottua pelkällä krapulainspiksellä.

joissain tyyleissä, lähinnä nitkutekno, sitä ihmisen koskettamisen ulottuvuutta ei tarvita ja se osaltaan selittää näiden tyylien syntymisen (käyttöliittymät muovaavat musiikkityylejä näköisekseen). mutta kaikki vähänkään muusikaalisempi tuottaminen on heti suhteessa tähän ongelmaan. siitä pääsee kyllä helposti eroon kun oivaltaa vaan sen kanavan olemassa olon, pitää vaan ajatella ulos sekvensseristä ja tosiaan niinkuin zeraf sanoikin, etsiä oma metodi.

offtopic: mun mielestä ei ole offtopic, ja jos on niin osoittaa kiitos mulle foorumin ja topicin jossa tästä asiasta voi keskustella.

Missä on sielu :confused: Haloo ihmiset, älkää unohtako sitä mistä musiikissa on oikeasti kyse!

mistä siinä oikeasti on kyse? :D

Niin no tuohon ei varmasti osaa vastata kukaan. Mutta kaitpa siinä alunperin on ollut tarkoitus kertoa tarinaa ja tunteita äänien avulla. Siinä mielessä konemusiikki on aika outo tapaus. Mut hyvin tehtynä konemusa toimii, tosin se toimii sitte aivan eritavalla kuin nämä balladit, mies ja kitara combot.

Lähinnä tarkotin tällä sitä että monesti porukka ei edes mieti koko asiaa. Kunhan vaan väsää biisejä ja sitten ihmetellään miksei biisi toimi tai mitä tässä itseasiassa tuli edes tehtyä :laugh:

Enneminki pitäs miettiä, miksi kenelle ja miten.

Enneminki pitäs miettiä, miksi kenelle ja miten.

toi miten allekirjoitan kyllä! muut pätee enemmänkin yritysmaailmaan, niillä ei saa ihmisen kosketusta tai mitään luovaa aikaiseksi, ei sitten millään. :hah:

Kyllä mun mielestä kannattaa miettiä sitä että kenelle ja miksi. Voihan sitä toki tehdä itsellekkin. Tuntuu omituiselta jos ei tee kenelleekkään? Varmasti tekee jollekkin vaikka ei edes tiedostaisi sitä?

Miksi on vähän vaikeampi kysymys, siihen ei oikeastaan tarvitse edes syytä. Mutta onhan se tietysti helpompaa tehdä jos on edes joku visio näistä kolmesta?

Kaikki tietysti ajattelee eri tavoin. Eikä bisnestä tarvi sotkea kenelle miksi kuvioon. Voihan sitä tehdä vaikka mummolle, miksi? Se on kivaa ja mummo tykkää :happyroll: mun mielestä tämä kuvio on jo aika kaukana bisneksestä. ;)

Miksi on vähän vaikeampi kysymys, siihen ei oikeastaan tarvitse edes syytä. Mutta onhan se tietysti helpompaa tehdä jos on edes joku visio näistä kolmesta?

- miksi?

- paremman musiikin puolesta! ..tietysti..

tarkotin lähinnä että kun alkaa tekeen vaikkapa nyt tämmöistä jazzsteppiä niin se jazz on silloin ainoa mitä kannattaa ajatella, siis silloin kun tekee. emmä tiedä sitten, ihmiset on erilaisia, joku saattaa saada vaikka minkälaisia tasoja säveltämiseen ja musiikkiin vaikka ei edes yrittäis, vaikka samaan aikaan rustais ristisanatehtävää toisella kädellä. en ainakaan minä. :laugh:

kyllä sitä kannattaa miettiä kaikenlaisia virikkeitä ja lähestymistapoja, varsinkin jos yrittää tehä afrobiittiä pakkasessa pianorollilla. tossa zerafilla tuli niin mielettömän paljon asiaa tiivistettynä että sitä kannattaa lukea moneen kertaan, se jargoni saattaa tosin hämätä.. mutta siellä on aikalailla pureskeltu tää homma, nimenomaan ja etenkin tän topicin kaltaisen musiikin tekemistä ajatellen..

olemmehan jungilaisen teorian mukaan osaltamme myös yhteydessä kollektiivisesti jaettuun piilotajuntaan, jossa dataa operoidaan myös enemmän tai vähemmän koneiden diskurssista käsin.

no lähtökohtaisesti sanoisin että tää on jo melkoista p*skaa, mut niin hämmentäviin tapahtumiin on tullut törmättyä viime aikoina että jungilaisen ajatukset ei tunnu enää niin kaukaisilta ja mahdottomilta. musiikilla voiskin olla jonkilainen elvyttävä rooli tässä suhteessa, päinvastoin kuin nykyään tuntuu olevan trendi.

hyvää keskustelua, hienoa että yksikin biisi voi saada aikaan näin paljon ajatuksia.

Tai sitten ei vaan yritä tehdä suomessa jazzsteppiä, tässä tapauksessakin mennään taas tekiän visioilla, onko visio tehdä vaan omaksi iloksi multimedia jazzia vai onko tähtäin korkeammalla? Jos niin tsemppiä yritykselle. Lainaten kaverin sanoja: Ei kannata haastaa afrikkalaisia bongojen soitossa. ;)

Tai sitten ei vaan yritä tehdä suomessa jazzsteppiä, tässä tapauksessakin mennään taas tekiän visioilla, onko visio tehdä vaan omaksi iloksi multimedia jazzia vai onko tähtäin korkeammalla? Jos niin tsemppiä yritykselle. Lainaten kaverin sanoja: Ei kannata haastaa afrikkalaisia bongojen soitossa. ;)

suomessa on vaikka kuinka hyvät jazzipohjat ja perinteet, ihan maailman parhaimmistoa soft- ja pop- osastolla! todellakin kannattaa tehdä suomessa jazzsteppiä, kaikki edellytykset päästä vaikka kuinka pitkälle. kyllä tästä kappaleesta kuulee että tosissaan on yritetty, ja se on samalla juurikin tän kappaleen ongelmakohta myös.