Warning: pitkänpitkä löpinäpostaus väsyneenä, en osaa oikein filtteröidä sitä olennaista asiaa nyt.
En pidä itseäni kovin hifistinä, mutta mua kiinnostaa paljon musiikkiteknologia ja studiotekniikkaa, osittain aikasempien ja nykyisten opintojeni takia.
Ditto, ja harrastusten myös.
Hämmästyttävän moni asia tuntuu sisältävän aina joukon myyttejä, kun puhutaan käsitteestä "hyvä (tai laadukas) ääni".
Too true. "Hyvä ja laadukas" ääni on kuitenkin monella tapaa subjektiivinen juttu, varsinkin siinä vaihees kun ei enää puhuta siitä miten äänitetään ja sit toistetaan mahdollisimman uskollisesti saatanan hyvässä tilassa esitettyä musiikkia, vaan siitä et lähimikitetään soittimia mikeillä jotka saattaa kuulostaa hyvältä just siinä tilantees, tai sit jopa pelkästään väännetään synoilla saundia, pistetään kaikki taiteellisesti paskaks efekteillä, kompuroidaan korvinkuuluvasti koska se saundaa siistiltä siinä kontekstissa, ja niin edelleen.
Toki siinäkin voi olla viel se ideaali takana et musan pitäis kuulostaa mahdollisimman samalta kuuntelijalla kuin se kuulosti studiossa, mutta toisaalta jotkut konemusatyypitkin saattaa tehdä musaa esimerkiks tiettyyn tilaan (vrt. äärikuiva vanha saksa-minimaltekno ja isot kaikuisat klubit / varastot) tai olla vaan noin yleisesti fiiliksissä että niit biisei tuutataan isolla PA:lla joka ei vältsyyn oo ees kauheen erotteleva mut passo tuntuu ja se on just se mitä halutaan. Et ei sekään välttämättä oo mikään kriteeri sinäänsä "hyvään saundiin", tarkkaan ja uskolliseen enemmän.
Ja sit kun mietitään laitteiden suhteen sitä, että monet studioinssit on aika kärkkäitä mielipiteinensä et mikä on paskaa ja mikä rules (ja ne voi joko osata asiansa tai sit ei, ja niillä voi olla samanlainen maku ku sulla tai sit ei), aika monet audiofiilit on vielä ihan toisissa sfääreissä tonnien kusetuskaapeliensa ja ihmeratkaisujensa kanssa... Ja siihen päälle se, että aika monet uskoo about kaiken mitä netistä lukee kunhan se 1) vahvistaa omia vanhoja näkökantoja tai kuulostaa muuten oikealta jotenkin intuitiivisesti 2) on sellasen tyypin sanomaa jolla on jotain ainakin näennäisiä meriittejä jossain piireissä 3) on sellasta mitä voi levittää eteenpäin kuulostaakseen siltä että tietää asioista jotain.
Ja sit vielä siihen päälle se miten eri jutut kuulostaa eri skobeilla, tiloissa, eri ihmisillä ja eri vireystiloissa erilaisilta ja kuuntelutestit on helppo fukata, ja miten toisaalta harvassa saundiin liittyvässä asiassa voidaan ihan objektiivisilla mittauksilla ainakaan tietyn pisteen jälkeen sanoo et "nää arvot korreloi ihan suoraan sen kanssa et mikä saundaa parhaalta / neutraaleimmalta". Bulkilla saattaa olla ainakin jossain määrin eriävä mielipide tohon jälkimmäiseen koska mies lienee tehnyt duuninsa puolesta aika paljon mittausta esim konvertterien kanssa ja tietää varmasti asiasta hitosti enemmän.
Olen tässä vuoden aikana pyrkinyt itseopiskelemaan ja testaamaan monia asioita, jotta en olisi legendojen uhri. Tahtoisinkin nyt herättää keskustelua aiheesta legendat ja todellisuus musiikkiteknologiassa.
Niitähän löytyy, hyvä aihe sikäli :)
Yksi asia mikä minua on monesti mietityttänyt on a/d muuntimet, digiääni ja äänikortit. Aikoinaan olin kurssilla jossa vetäjänä oli varsin pätevä äänitieteen professori saksasta. Hän painotti paljon nykyisten halpojen äänikorttien heikkoa laatua. Vaikka teoriassa oikeastaan millä vaan nykyäänikortilla voidaan äänittää laatua 96khz/24bit, ei äänenlaatu todellisuudessa ole kovin hyvä.
Niin, tostahan on aika monta koulukuntaa että onko mitään järkeä nauhottaa korkeammalla taajuudella kuin sellasella että saadaan 1) kaikki ihmisen kuuloalueella oleva näytteistettyä talteen jonnekin sinne 20KHz saakka 2) suunniteltua tarpeeks lepposa antialiasointi-lowpassfiltteri jonka ei tarvii olla niin jyrkkä että tulis ripplet sun muut kivat sinne kuuloalueen taajuuksiin.
Dan Lavry, joka suunnittelee aika laajalti käytettyjä ja tunnettuja kalliimman osaston konverttereita on sitä mieltä että juttu menee suunnilleen noin ja optimaalinen näytteenottotaajuus olis jossain 48 ja 88KHz välissä noiden kriteerien perusteella. Jotkut muut alan kovat nimet on sitä mieltä että korkeemmista näytteenottotaajuuksista ois hyötyä ja että siellä on oikeasti jotain informaatiota joka kannattaa ottaa talteen, olkoonkin et aika harvat nykysin käytös olevat skobet toistaa paljoo korkeemmalle kuin sinne vähän kuuloalueen ylärajojen yli.
Se on joka tapauksessa varmaan semmonen väittely johon ei kannata lähteä sen kummemmin, kuin että monet softasynat ja efektit oversamplaa sisäisesti tehdäkseen tietyistä DSP-jutuista helpompia tai ylipäätään mahdollisia, eikä sillä oo mitään tekemistä ton saman ilmiön kanssa.
Pointti, jonka oletettavasti ~kaikki asiasta tietävät kuitenkin allekirjoittaa, on että hyvät 16/44:llä toimivat muuntimet kuulostaa stanan hyviltä, ja paskat muuntimet kuulostaa surkeilta niin 16/44:lla kuin 24/192:llakin. Eli jos nyt heittäis Unsourced Statement -tm- tyylisen mielipiteen niin oon aika pitkälti sitä mieltä että vähintäänkin halvoissa äänikorteissa se 24/96 on lähinnä jonkinlaista markkinointikusetusta, puhumattakaan 192KHz:sta joka saattaa olla sellasta melkein missä vaan. Mutta siitä ei kyl voi olla kauheen varma sit kuitenkaan.
No okei, jos proggis jossain vaiheessa käännetään 44.1/16 muotoon voi kai olettaa, että ylätaajuuksissa tapahtuva filttericurve ei ole liian laskeva jos äänitetään 96/24, kun lopputulos vedetään 44.1/16 muotoon jokatapauksessa ditherin kera.
Oon ehkä vähän väsynyt mut en ihan ymmärtänyt tota selitystä tai et mitä ajat takaa. Se filtterihän on siellä just AD-muunnoksessa alunperin sen takia että ei tapahdu aliasointia näytteistäessä, ja kun näytteenottotaajuutta sit digitaalisesti tiputetaan vaikka 96 -> 44.1 niin pitää tehdä vielä toinen kierros eka lowpassia sille signaalille ja sen jälkeen vielä interpolointifiltteri sitä tiputusprosessia varten.
Dither (tosta muuten puhutaan suomeks välillä "ditteröintinä" mikä kuulostaa vähän karulta IMO) taas liittyy siihen et kun tiputetaan sitä bittitarkkuutta vaikka 24:sta 16:aan niin lisätään signaaliin sopivanlaista tosi vaimeaa kohinaa jotta saatais kvantisointivirheen aikaansaamaa säröä paikattua. Se ei liity taas sillai näytteenottotaajuuteen.
Mitkä asiat tässä pitää ottaa huomioon, kun tuskin sitä nyt perusjässikkä mitään apogeen muuntimia alkaa ostamaan.
Välihuomautuksena: jos lähdetään taas hetkeks sille linjalle et uskotaan auktoriteetteja, niin useampi tyyppi joihin nettikirjotteluiden ja meriittien suhteen luotan on sanoneet et toi Apogeen uus pikkunen FW-interfeissi Duet on ns. vitun hyvän kuulonen eikä ihan hirveesti kalpene niiden kalliimmille bokseille. Ja se alkaa jo olla ihan perusjässikänkin ulottuvilla hintansa puolesta - vaikka ominaisuudet ei sit taas päätä niin huimaa eikä siinä oo erillisiä cue-outputteja DJ:ille niin vois kuvitella että aika moni hyvää stereoäänitys- ja monitorointimahista tai vaan superhifi-musankuuntelua halajava vois tommosen hommaakin vaikkei musaa leipätyökseen tekiskään.
Itse en ole oikeastaan koskaan pystynyt kuulemaan sitä varsinaista eroa mikä on hyvien ja huonojen muuntimien välillä. Miten tämän asian voisi itse todeta, mitkä on ne speksit mitä tulisi verrata ja mikä on "riittävän hyvä"? En huomaa eroa soundblasterin, hoontechin ja e-mun välillä. Mikä on totuus? Rahaahan voi lyödä tiskiin vaikka kuinka paljon kun puhutaan muuntimien laadusta.
Mä voin tästä kertoa pari anekdoottia vaikken oikein tiiäkään asiasta hirveesti. Ensin konvertterien suunnittelusta, Apogeen Max Gutnikia yheltä foorumilta lainaten - ja vastaavanlaista oon kuullut monelta muultakin alan tyypiltä:
"We would be referring to all that makes a converter sound good, which has so little to do with the actual converter chip itself. Analog design, clocking, PSU, board layout, component choice etc. etc. etc."
Eli ihan ekaks kannattaa tajuta se että varsinainen käytetty konvertteripiiri asettaa vaan jonkun ylärajan sille miten hyvin se koko prosessi voi toimia, ja varmasti suurin osa äänikorteista ei pääse lähellekään sitä todellisuudessa. Furthermore: konvertteripiirit ei ole älyttömän kalliita, ja aina voi mainostaa et "käytetään näit samoi Asahi-Kasein diibadaaba 1234132 piirei ku mitä noi jotka saundaa hiton hyviltä" lisäbonarina sit.
Käytännössä siis se mikä yleensä erottaa suurimmilta osin keskinkertasen / paskan prosumer-äänikortin ja elitemmän vastaavan on siis käsittääkseni se, miten tiukka kello on (juurikin se jitter) ja ylipäätään miten hyvin koko se konversio analogiosineen kaikkineen on toteutettu - onko komponentit (oparit jne.) oikeanlaisia ja tarpeeks hyviä hommaan, antaako virtalähde tarpeeks virtaa + jännitettä ja tarpeeks häiriöttä, onko ylipäätään piirin ympärille tehty designi järkevin mahdollinen tai ees jotenkin hyvä. Ja niin edelleen.
Tonkaan kokonaisuuden ei kai välttämättä tarvii olla yyberkallis homma toteuttaa ihan materiaalikulujen kannalta, mutta kalliimpi kuin ne ihan halvimmat vaihtoehdot ja firmat haluaa isot rahat tuotekehittelystä, tuotteistuksesta, nimensä lätkäsemisestä ja toki kaikesta siitä mitä sen pelkän konvertterin lisäks laitteissa on. Lisäks käsittääkseni esimerkiks juuri mainittu Apogee tekee aika suurelta osin juttuja käsin omilla tehtaillaan ja varmasti siitä laatukontrollista ja länsimaisen koulutetun työvoiman käytöstä saa maksaa vielä vähän lisää.
Sit toiseks (lukeekohan joku vielä tänne asti...) oma kokemus asiasta. Mulla oli MOTUn Traveler -ääniboksi tosiaan useemman vuoden ja sitä ennen M-Audion Delta 44. Kelailin tota MOTUa ostaessani kun jotkut valitti jossain foorumeil et onpas laiha saundi et se on saleen jotain hifistelyjuttui tai plaseboo ja en mä kuitenkaan kuule eroo ja niin edelleen. Ei siinä mitään kohinaa tai säröö kuulunut niinku ei juur missään fiksussa äänikortissa nykyään, ja musa raikas kaiuttimista ihan terveen kuulosest.
Sit jossain vaiheessa aloin miettii et pitäiskö testailla vähän ja lainailin eka FireFace 400:sen ja sen jälkeen myöhemmin ostin tän Metric Halon 2882:sen mikä mul on nyt. Ja kyl sen eron oikeasti kuuli. Transienttitoisto, stereokuvan selkeys tai "koko" ja ainakin mun mielestä myös bassopuoli on aika eri luokkaa jopa paskasti akustoidussa huoneessa markan puukorvilla.
Konkreettisina esimerkkeinä esimerkiks nyt ei oo mitään valittamista että sama sample kuulostais jotenkin "softalla" paskemmalta - esimerkiks Linn clapit paukkuu just sil taval ku niiden pitäis ja 808 basaris on just niin paljon napsua ja munaa kuin olettais. Ja kuunnellessa varsinkin hyvin miksattua musaa (Amon Tobinin uudet jutut, Joanna Newsomin Ys, jnejne. on ollu mulla aika hyviä referenssejä) huomaa kyl et toisaalta ne transientit (äänien alukkeet jne nopeet voimakkuuden vaihtelut) toistuu niinku pitäis ja toisaalta että kuulee paljon selvemmin missä kohtii joku juttu pitäis olla leveys- ja syvyyssuunnassa.
Varmasti täs ois jotain muitakin eroi ja löytyis jotain uusia yksityiskohtia jos yrittäis mut noi on ne mitkä oikeasti ainakin kuvittelen kuulevani. Jos alkaisin hifistely-pseudotieteilemään ja namedroppailemaan ni voisin yrittää selittää eroja vaikka signaalitiellä olevilla opareilla joissa on liian hidas slew rate, huonolla kellolla joka aiheuttaa jitteriä, mahdollisesti lähtökohtasesti paskalla designillä ja niin edelleen mut en mää tosta mitään oikeasti tajuu ja oon puhunu jo muutenkin tarpeeks läpiä päähäni ni jääköön.
Tässä kohtaa point being: älä usko puukorvaa vaan lainaa vaikka joltakulta tollanen FireFace tai joku samaa luokkaa oleva / paremman kuulonen vehjes (ainakin TC:n suht halpa Konnekt-sarja vaikutti aika samalta saundaavalta, ja Lynxin PCI-korttei on haukuttu aika monta kertaa hintaansa kalliimpien laatusiks saundillisesti, Metric Halot ja Apogeet ja muut lienee aika varmoja nakkeja). Vetäse se ja joku SoundBlasteri tai muu heikompilaatunen vehjes samaan koneeseen tai digiäänilähteeseen ja analogioutputit mahd suoraan hyviin monitoreihin (vaikka jonkun monitorikontrollerin tai simppelin kanavanvaihtajan läpi, markan halpismikserit saattaa hyvin tehdä hallaakin) ja säädä vaikka jollain siniaallolla tai vaan muuten perstuntumalla molempien äänentasot mahdollisimman samoiks. Ja sit vaan soittelee läpi hyvält saundaavia biisejä nuorison minimalisesta nitku- ja paukemusiikista akustisiin hifistelyäänityksiin ja kuuntelee et kuuluuko mitään.
Summaus. Moni on sitä mieltä, että summaus pitää tehdä deskillä ja ajaa sit takas tietsikkaan. Jotkut on sitä mieltä, että ei tarvi ainakaan nykyään enää. Tää on toki myös sukupolvikysymys, sillä toki vanhat geezerit ovat ainaki osa sitä mieltä, että digisummaus on huono, koska se varmasti joskus aikoinaan on sitä ollutkin. Sit joku nuorempi tuottajaihme lukee jonku starban haastattelun jostain lehdestä ja omaksuu tämän näkemyksen jonka jälkeen tuottajaihme saastuttaa joukon toisia mieliä pelkästään sen takia, että joku vanhan koulun edustaja on digiä haukkunu. Vai onkse sit oikeassa?
Tää on aina ihan himmee can'o'worms -tm- joka foorumilla josta löytyy jengiä joilla on mielipide asiaan.
Mun mielestä se on aika selvä juttu että jos vedät raidat johonkin analogitiskiin jos on helvetin isot audiomuuntajat ja muuta mukavaa saundiin vaikuttavaa joka kanavalla, niin kyl sitä eroa tulee just joko mukavan tai vähemmän mukavan kuulosten epälineaarisuuksien / särön myötä. Tai sit sitä voi leikkiä vähän miksauspöydän gainirakenteen kanssa ja saada aikaan jotain saundieroa. Se miten iso se ero on on eri juttu, mutta sitä en kyl tuomitse edes lähtökohtasesti höpöhöpöks tai kultakorvailuks.
Se kliini ja tarkka vaihtoehto eli passiivisummaus + puhdas makeup-gaini perään on vähän sellanen juttu että en tiedä mitä siitä ajattelis, enkä ainakaan oo ite kuullu oikee mitää eroo netistä löytyneissä testeissä ton suhteen. Mene ja tiedä. Tosta väännetään tosiaan ihan saatanasti enkä mä oikeasti oo saanut siitä ton enempää irti toistaseks.
Editoidaan vielä sen verran tätä topiccia, että varsinkin laitehankinnoissa voi tehdä vääriä ratkaisuja just kaikkien ihme uskomusten takia. Itse olen usean vehkeen ostanut ja lopulta todennut, että kusetusta jälleen.
Ditto. Vaikka tossa alussa niin fiksusti ja kylmäpäisesti selitin siitä että ei kandee uskoa nettipaskanjauhantaa vaan todeta ja verrata itse, niin kyl sitä on tullut ihan tarpeeks ison hypen perusteel ostettua useampi kuin yks laite ja välillä on sit pettynyt - joskus on sit toisaalta muiden saundimaku ja hifistelyn aste osuneet yhteen eikä oo kaduttanut yhtään.
Nyt unille.
