LÄS -klubi
Motiivi:Tuntematon
Huoratron
Obi Blanche
DJ:t Mokkafella, Milian, Ricu Flair & Erkko
VJ Beige/Harmaa
VJ Teemuk (Amfibio)
Tavastialla sunnuntaina 8.4. klo 21-04. Liput 7e. Ennakkoliput Tiketistä. (Maanantai on vapaapäivä!)
LÄS-klubi juhlistaa pääsiäisen piinaviikkoa tuomalla suomiteknon tinkimättömimmät huiput Tavastialle sunnuntaina 8. huhtikuuta. Tällä kertaa tila on käytössä koko illan, ja ohjelmassa on audiovisuaalista tykitystä kolmen live-esiintyjän ja videotaiteilijoiden voimin.
Harvinaisen livekeikan tekevä Motiivi:Tuntematon on viime aikojen puhutuimpia kotimaisia underground-konebändejä. Kolmikon muodostavat Timo Kaukolampi, joka tunnetaan Opel Bastards ja And The Lefthanded -yhtyeistään, sekä artisteja Anniesta Nicole Willisiin tuottanut Veikka Ercola ja Antti Koivisto. Apokalyptista minimalistista teknoa tekevän yhtyeen toisen singlen julkaisi juuri arvostettu elektronisen musiikin suunnannäyttäjä, saksalainen Kompakt -levymerkki.
Huoratronin raflaava nimi kuvastaa artistin musiikin rajuutta. Aku Raskin elektroprojekti on yhden miehen yhtye, joka käyttää soittiminaan kahta Nintendo Gameboy -taskukonsolia efekteillä ryyditettynä. Raskin mukaansatempaava show on nähty tähän mennessä mm. Koneistossa ja Uuden Musiikin Festivaalilla sekä festivaaleilla Ruotsissa ja Norjassa. Tavastialla ensiesityksensä saa Raskin uusi musiikkiin synkronoitu videomateriaali.
Obi Blanche on kolmen esiintyjän joukossa uusin tulokas. Pets On Prozac -yhtyeen kitaristina vaikuttava Blanche luonnehtii omintakeista musiikkiaan kokeelliseksi mustalais-elektroksi.
Videotaiteesta vastaa VJ-kaksikko Beige/Harmaa, joka on noussut nopeasti helsinkiläisten klubivisualistien terävimpään kärkeen.
"No one will ever accuse Motiivi: Tuntematon of making feelgood music. Their '1939' (Freundinnen) rewired a battery of analogue synths into an apocalyptic death ray; for Kompakt's rave-centric Speicher series the Finnish duo pick the titles 'Mankind Failed' and 'I Don't Feel Good When You're Not Around'. But there's no needless moping: once you get beyond the alien probing, 'I Don't Feel Good' is actually rather perky, despite Gothic pipe organs and the downcast, vocodered refrain, like a robot swallowing sobs. They take the son clavé syncopation that's ruled Techno since Gabriel Ananda's 'Dopplerwhipper (Live)' and abuse it so thoroughly that it's hard not to find a smidgen of amusement in it all -- like "24"'s tongue-in-cheek approach to torture (another sure sign of the apocalypse). 'Mankind Failed', true to its title, is more serious, wrapping dark chords around an insistently jacking house pattern, cymbals flashing like the teeth on death's mask, as if to say, 'They will take away my 808 when they pry my cold, dead fingers from around it." Oh, and the breakdown is so bone-chillingly terrifying it makes '1939' sound like a children's lullaby."
- Philip Sherburne, The Wire, April 2007
