Yhdyn kuoroon :hah: Mutta kerrassaan mukavan diippii kamaa, varsinkin diggailen rytmiikasta. Ambient pad ja plimplutusosasto toimii myös osuvan nasevasti, snadisti jazzsahtava ote ja silti hillitty tatsi pitää otteessaan. Puolenvälinkohdalle olis voinu laittaa jonkun semikliseisen vokaalisämplen islanti-delayllä ja verbillä. Mutta toisaalta, koska voksut menee useesti *blah* osastolle, parempi näin. Uutta, ehkä ei, mutta mitä vittua siitä:D
tää on kuunneltu monesti ja aina vaan toimii niin perkeleen hyvin. sauce kertoi tosa yllä kaiken olennaisen, tiä sitten noita voksuja.. hyvin tehtynä vois jopa tuoda uutta ulottuvuutta. ennenkaikkea, hyväolo täyttyy tän veisun myötä! : )
no johan tämä on palautetta herättänyt..no ei siinä, mukavaa. kiitoksia vaan. tossa on tullu muutamalta ihmiseltä kyselyitä privana että saako soitella, niin tottahan toki saa jos haluaa..tuskin näitä koskaan missään singnataan koska en jaksa säädellä noiden demojen kanssa..
Musiikilta kuulostaa. Hyvät on noi kaikki taustaäänet ja toi padi wutevah on jeessi kans. Vois se ehkä olla vähä sillee epävireisempi. Basari on mukavan pehmeä. Turhan pehmeä meitsin makuun, mut toisenlainen ei välttis toimis tämmösessä biisissä nii hyvin.
Kaikinpuolin onnistunut raita. LEVYKSWAA!
Sero jo mainitsikin, että levyjä jakoon. Sitä on kyllä odotettu. Kyllä toi oli sitä paitsi ihan uniikkikappale ja taas varmaa laatua, millä en tarkoita sitä, että miekkosen tuotokset ei muka olis keskinäisesti toisistaan eroavia. Kiitän korvistasi ja musiikillisesta panostuksesta...
Jos pitäisi ruveta rankkaamaan, niin täällä esiintyneistä trackeista näköradiomusiikki kiilaa vaivatta ihan kärjen tuntumaan. Tietänee tekijä sen itsekin ;)
Biisi ei oikein anna mitään, mutta toisaalta se ei myöskään mitään ota. Soundissa ja teknisessä suoritteessa ei ole moitteen sijaa, mutta niiden avulla saatu tuote ei resonoi sielunmaisemani kanssa ja toivottu mantelitumakkeen stimulaatio jää täten vajavaiseksi. Mielestäni tämä johtuu pitkälti melodioista, jotka kuulostavat siltä kuin ne eivät tulisi syvällisen tai voimakkaan tunne-kokemuksen pohjalta, vaan liian arkisen ja vähäpätöisen tunteen innoittamana, jolloin on myös helpompaa keskittyä tekniseen toteutukseen. Harmillista on vain se, että lopputulos ei tällöin kanna. En kuitenkaan väitä, että tämä olisi 'täysin sielutonta'. Ehkä sielun muurina on tässä tapauksessa vain liikaa defenssejä, jolloin 'veresliha' -tasolle on hankalaa päästä ja ilman herkkyyttä se ei ole mahdollista. Ei ole siis ihme, että usein hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi tarvitaan tuottaja ja artisti. Tämän biisin takaa löydän enemmän tuottajaa kuin artistia.
