Aikamme paradoksi

69 posts, 4 pages, 9,654 views

Avatar
#21 • • master bator Guest
Ei tuossa tekstissä ole mun mielestä ideana se, että kaikki olisi ollut ennen paremmin ja nykyään ihan päin persettä. Kehityksellä on hyvät ja huonot puolensa ja tuossa vaan keskitytään niihin varjopuoliin. Mun mielestä tuossa lähinnä yritetään saada lukija arvostamaan myös niitä elämän pieniä asioita, jotka saattavat useimmilta helposti unohtua tai alkaa tuntua niin itsestäänselvyyksiltä, että ei enää uhraa ajatustakaan moisen miettimiselle.

Tässä nyt joitakin esimerkkejä tuon tekstin ensimmäiseen osaan liittyen:

Meillä on suuremmat talot ja pienemmät perheet.



Tuosta varmasti löytyy jostain ihan tilastojakin, mutta eiköhän nyt kaikki ole joskus lukeneet tai kuulleet jostain, että esimerkiksi Suomessa ei lisäännytä ihan samaa vauhtia kuin muutama vuosikymmen takaperin.

Enemmän mukavuuksia, mutta vähemmän aikaa.



Hyvä koulutus -> hyvin palkattu työ -> varaa mukavuuksiin -> hyvin palkattu työ on usein myös henkisesti uuvuttavaa ja aikaa vievää -> kovin vähän aikaa ja energiaa muuhun kuin työhön

Meillä on enemmän tietoa, mutta vähemmän harkintakykyä.



Tähän voisi heittää esimerkiksi median, joka on nykyään niin kehittynyttä, nopeaa ja monipuolista, että toisinaan tuntuu tulevan liikaakin tietoa joka tuutista. Kuitenkin esimerkiksi lehdissä ja televisiossa julkaistaan monesti turhankin hätäisesti asioita, jotka olisi kannattanut jättää julkaisematta tai edes muotoilla järkevämmin. Hyvänä esimerkkinä vaikka se pilapiirroshulabaloo, joka johti mellakoihin ja ties mihin. Internetin tarjonnasta puhumattakaan.

Enemmän lääkkeitä, mutta vähemmän terveyttä.



Jos haluaa hyvän toimeentulon, on käytävä ensin hienoja kouluja. Paineet koulun suorittamiselle ovat kovat ja käsiteltävät asiat vaativat suuria ponnistuksia, jotta ne oppisi kunnolla. Tämä voi johtaa hyvinkin useissa tapauksissa ankaraan burn outiin tai jopa mielisairauksiin ja voihan moista helposti työelämässäkin tapahtua. En usko, että Dalai viittaa tuolla terveydellä fyysiseen terveyteen, vaan henkiseen. Menestymisen paineet ovat niin kovat, että ne rasittavat pääkoppaa joskus turhankin paljon.


Tuossa nyt jotain mitä mieleen juolahti. Ei noita pidä mun mielestä ottaa totuuksina, vaan ajatuksina joita kannattaa miettiä hieman syvällisemmin. Itse olen agnostikko (en siis sulata ihan mitä tahansa korulauseita), enkä oikeastaan esimerkiksi runouden päälle juurikaan ymmärrä, mutta tuossa oli silti mun mielestä hyviä ajatuksia.

Ei kaikkea tarvitse ottaa niin kirjaimellisesti :)
Avatar
#22 • • phanatic Guest


Tuosta varmasti löytyy jostain ihan tilastojakin, mutta eiköhän nyt kaikki ole joskus lukeneet tai kuulleet jostain, että esimerkiksi Suomessa ei lisäännytä ihan samaa vauhtia kuin muutama vuosikymmen takaperin.



No ei kai väestönkasvua enää voi pitää hyvänä tai tavoiteltavana asiana?

Hyvä koulutus -> hyvin palkattu työ -> varaa mukavuuksiin -> hyvin palkattu työ on usein myös henkisesti uuvuttavaa ja aikaa vievää -> kovin vähän aikaa ja energiaa muuhun kuin työhön



Ennen teollista vallankumousta suurin osa ihmisistä teki erittäin raskasta maataloustyötä pelkkien lihasten (omien ja eläinten) avulla. Taatusti henkisesti uuvuttavampaa ja aikaa vievempää kuin abt mikään nykyajan työ. Ja silti elettiin kurjuudessa.

Kuitenkin esimerkiksi lehdissä ja televisiossa julkaistaan monesti turhankin hätäisesti asioita, jotka olisi kannattanut jättää julkaisematta tai edes muotoilla järkevämmin. Hyvänä esimerkkinä vaikka se pilapiirroshulabaloo, joka johti mellakoihin ja ties mihin. Internetin tarjonnasta puhumattakaan.



Ja ennen vapaata tiedonvälitystä ja massamedioita kaikki olivat _lähes ainoastaan_ vallanpitäjien ja kirkon propagandan varassa.

Jos haluaa hyvän toimeentulon, on käytävä ensin hienoja kouluja. Paineet koulun suorittamiselle ovat kovat ja käsiteltävät asiat vaativat suuria ponnistuksia, jotta ne oppisi kunnolla. Tämä voi johtaa hyvinkin useissa tapauksissa ankaraan burn outiin tai jopa mielisairauksiin ja voihan moista helposti työelämässäkin tapahtua. En usko, että Dalai viittaa tuolla terveydellä fyysiseen terveyteen, vaan henkiseen. Menestymisen paineet ovat niin kovat, että ne rasittavat pääkoppaa joskus turhankin paljon.



Paineiden ottaminen on jokaisen oma valinta. Suomessa voi ilman paineita vaikka maata kotisohvalla tekemättä mitään ja elintaso on korkeampi kuin "vanhojen hyvien aikojen" yläluokalla. Onkohan ihmisten henkinen terveys sittenkään ollut paremmalla tolalla silloin, kun koko ajan piti pelätä katovuosia, kulkutauteja, sairastumista, vanhuutta jne? Silloin oli vaan pakko jaksaa sen lyhyen elämänsä loppuun koska ei todella ollut varaa jäädä kuukausien sairaslomalle loppuunpalamisen takia.
Avatar
#23 • • _U Guest



Paineiden ottaminen on jokaisen oma valinta. Suomessa voi ilman paineita vaikka maata kotisohvalla tekemättä mitään ja elintaso on korkeampi kuin "vanhojen hyvien aikojen" yläluokalla. Onkohan ihmisten henkinen terveys sittenkään ollut paremmalla tolalla silloin, kun koko ajan piti pelätä katovuosia, kulkutauteja, sairastumista, vanhuutta jne? Silloin oli vaan pakko jaksaa sen lyhyen elämänsä loppuun koska ei todella ollut varaa jäädä kuukausien sairaslomalle loppuunpalamisen takia.



Onko elämänfilosofiasi todellakin noin synkkä? Mielestäsi siis, jos joku ihminen haluaa auttaa muita, tehdä tälle hetkelle ja tulevaisuudelle paremman paikan elää; se on mielestäsi menneisyyttä? Siis todellakin vertaat ja haluat taistella parempaa huomista vastaan? Etkö voi hyväksyä, että "maailmanparannus" ei ole mitää tuubaa tai mitään "uskontoläppää"? Vastauksistasi päätellen sinua ei rakasta kukaan ja sinä vihaat kaikkia, koska et tunnu ymmärtävän, että jos joku ajattelee muutakin kuin "tietokonetta" päässään eli mieltä, eli egoa, eli niitä kaikkia harhaluuloja joita itsestään kuvittelee elättävänsä, eli maailma ei pyöri sinun tai minun tai muidenkaan ympärillä... maailma on koko ajan läsnä, ja jos sinulla on paha olo, muillakin on paha olo. Kukaan meistä ei ole täällä yksin, me olemme täällä yhdessä, halusimme sitä tai emme. Voimme soutaa koko ajan vastavirtaan, mutta viimeistään kuolinvuoteella huomaamme, että ehkä olisi sittenkin kannattanut edes yrittää ymmärtää, mitä on olla hyvä ihminen ja kaikesta huolimatta uskoa hyvään ja muiden jeesaamiseen.

Jos me kaikki olisimme itsekkäitä, ja painaisimme vain duunia, uraa, lisää rahaa ja materiaa, niin enpä usko, että tämä tunnettu sivilisaatio, yhteiskunta olisi kauan hengissä. Me muutenkin jo painamme nytten tällä kulutuksella yli arvojen, yli sallittujen rajojen, ja jos edes yksi meistä voi jeesaa muita, se on jo paljon.

Tottakai se on helppoa ostaa lisää upeita tietokoneita, tekniikkaa, autoja, sisustaa kämppää, muodikkaita vaatteita, mutta joku päivä sinä ja minä kuolemme. Kuoleman hetkellä ei millään muulla ole merkitystä kuin sillä tosiasialla, sillä tunteella, mitä olet tehnyt; oletko ollut itsekäs, pinnallinen, ajanut vain omaa asiaa, vai oletko oikeasti tinkinyt omista unelmistasi ja yrittänyt auttaa muita, vaikka edes hitusen?

No joo, me kaikki tosiaankin olemme täällä yhdessä, ja meillä kaikilla on valta muuttaa asioita. Vaikka edes sitten itsekkäästi. Jos haluat olla itsekäs ja hangata vastavirtaan, ole itsekäs auttamalla itsekkäästi muita.
Avatar
#24 • • djkopernikus Guest
Olin tuossa päiväunilla, ja mieleen tuli kaunis kuva vanhasta mustavalkoisesta suomalaisesta elokuvasta, jossa kylässä oli hirsimökkejä, isoja viljapeltoja, lehmiä, hevosia ja sen semmoista. Työssä oltiin pelloilla kaivamassa ojia, tai ottamassa perunoita talteen. Ympäristö oli levollinen, puhdas ja meluton. Työpäivän päätteeksi väki kokoontui nurmikolle katselemaan kumpupilviä ja loikoilemaan samalla kun uunissa tuoksui tuore leipä ja pulla.

Täytyy sanoa, että joskus haluaisin todella elää tuollaista elämää, mutta se ei ole mahdollista nykymaailmassa. Puhtautta ei enää ole, eikä rauhallista kiireetöntä työntekoa, jossa tekemisestä voisi nauttia muiden parissa.
Avatar
#25 • • _U Guest

Olin tuossa päiväunilla, ja mieleen tuli kaunis kuva vanhasta mustavalkoisesta suomalaisesta elokuvasta, jossa kylässä oli hirsimökkejä, isoja viljapeltoja, lehmiä, hevosia ja sen semmoista. Työssä oltiin pelloilla kaivamassa ojia, tai ottamassa perunoita talteen. Ympäristö oli levollinen, puhdas ja meluton. Työpäivän päätteeksi väki kokoontui nurmikolle katselemaan kumpupilviä ja loikoilemaan samalla kun uunissa tuoksui tuore leipä ja pulla.

Täytyy sanoa, että joskus haluaisin todella elää tuollaista elämää, mutta se ei ole mahdollista nykymaailmassa. Puhtautta ei enää ole, eikä rauhallista kiireetöntä työntekoa, jossa tekemisestä voisi nauttia muiden parissa.



Erittäin kaunis kuva, ajatus, hieno uni!

Unessa olit oikeassa, mutta nyt olet väärässä. Nykymaailmassa on edelleenkin mahdollista elää kiireetöntä, rauhallista elämää. Kiire on vain pääsi sisäistä, kiire ei ole maailmassa, vaan pääsi sisällä. Olen naimisissa, minulla on kaksi lasta 6kk ja 2v, teen töitä 3-6päivää viikossa, 7-4h kerrallaan, ja lisäksi käyn koulussa keskimäärin 6h päivässä, ja minulla ei ole koskaan kiire. Jos joskus joudun juoksemaan junaan ehtiäkseni töihin, ei se ole kiirettä, se on oma valintani ja minua se ei haittaa. Jos joskus väsyttää, tiedän, että ilta kyllä tulee ja saan nukkua. Olen erittäin onnellinen, koska tiedän, että mitä tapahtuukin, jotain en koskaan kadota.

Puhtaus ei ole kadonnut yhtään minnekään, se on aina läsnä; jos sitä ei näe, vika ei ole muissa, vaan vika on omassa itsessään. Kaikki on kiinni omasta itsestään, omasta asenteesta.

Sinä tämän maailman teet, eikä kukaan muu. Se on pakenemista, jos syyttää olosuhteita ja kiirettä, stressiä, nyky-yhteiskuntaa jne. It's all in your head, mate! ;)
Avatar
#26 • • Peter Skogberg Guest

Erittäin kaunis kuva, ajatus, hieno uni!

Unessa olit oikeassa, mutta nyt olet väärässä. Nykymaailmassa on edelleenkin mahdollista elää kiireetöntä, rauhallista elämää. Kiire on vain pääsi sisäistä, kiire ei ole maailmassa, vaan pääsi sisällä. Olen naimisissa, minulla on kaksi lasta 6kk ja 2v, teen töitä 3-6päivää viikossa, 7-4h kerrallaan, ja lisäksi käyn koulussa keskimäärin 6h päivässä, ja minulla ei ole koskaan kiire. Jos joskus joudun juoksemaan junaan ehtiäkseni töihin, ei se ole kiirettä, se on oma valintani ja minua se ei haittaa. Jos joskus väsyttää, tiedän, että ilta kyllä tulee ja saan nukkua. Olen erittäin onnellinen, koska tiedän, että mitä tapahtuukin, jotain en koskaan kadota.

Puhtaus ei ole kadonnut yhtään minnekään, se on aina läsnä; jos sitä ei näe, vika ei ole muissa, vaan vika on omassa itsessään. Kaikki on kiinni omasta itsestään, omasta asenteesta.

Sinä tämän maailman teet, eikä kukaan muu. Se on pakenemista, jos syyttää olosuhteita ja kiirettä, stressiä, nyky-yhteiskuntaa jne. It's all in your head, mate! ;)



No mutta tuohan tarkoittaa vain sitä, että kiire on kiinni omista valinnoista, eikä sitä, että kiire olisi oma valinta... Ja tämä yhteiskunta toisinaan tekee valinnat puolestamme. Jos joudut juoksemaan junaan, voit ajatella, että oli oma valintasi jättää liian vähän aikaa juna-asemalle tai sitten ajatella, että nykymaailma on tuonut sinulle sellaisen aikataulun, että joudut juoksemaan junaan.

Ja jos jollakin tavalla haluat (haluamme) OIKEASTI auttaa jälkipolvia, meillä on koko ajan helvetillinen kiire eikä yhtään vapaa-aikaa. Mutta kuka nyt itselleen sellaista haluaisi tehdä?
Avatar
#27 • • master bator Guest

No ei kai väestönkasvua enää voi pitää hyvänä tai tavoiteltavana asiana?



Kaksiteräinen miekka. Mietipä esimerkiksi sitä, että parin sadan vuoden päästä ei ole yhtäkään suomalaista jäljellä, koska Suomen väestönkasvu on muuttunut väestönlaskuksi jo ajat sitten, eikä muutosta tilanteeseen ole havaittavissa. Suomalaiset ovat hyvää vauhtia matkalla sukupuuttoon. Puhumattakaan siitä, että kulttuureja ja kieliä kuolee sukupuuttoon koko ajan mielettömiä määriä muutenkin syrjäytymisen vuoksi.

Ennen teollista vallankumousta suurin osa ihmisistä teki erittäin raskasta maataloustyötä pelkkien lihasten (omien ja eläinten) avulla. Taatusti henkisesti uuvuttavampaa ja aikaa vievempää kuin abt mikään nykyajan työ. Ja silti elettiin kurjuudessa.



Niin no... Ennen kuin jokaisessa kodissa oli sähköt, töitä tehtiin sen aikaa kun oli valoisaa ja loppuaika päivästä levättiin ja myös vuodenajat vaikuttivat asiaan huomattavasti. Nykyään kun moisia rajoitteita ei ole, voi töitä paiskia vaikka 24/7 ja useissa työsuhteissa työtuntien määrä onkin aivan järkyttävä. Moniin työtehtäviin myös liittyy koko ajan enemmän vastuuta, joka myös vaikuttaa vapaa-ajan mielentilaan. Töitä ei voi vain unohtaa loppupäiväksi, koska täytyy jo miettiä miten selvitä seuraavasta.

Ja ennen vapaata tiedonvälitystä ja massamedioita kaikki olivat _lähes ainoastaan_ vallanpitäjien ja kirkon propagandan varassa.



Pitääkö kaiken olla noin mustavalkoista? Sanoinko jossain vaiheessa, että kaikki oli ennen paremmin? Onko sinun mielestäsi sitten hyvä, että hyvinkin pienet lapset voivat löytää tahtomattaankin mitä järkyttävämpiä asioita vaikka Internetistä?

Paineiden ottaminen on jokaisen oma valinta. Suomessa voi ilman paineita vaikka maata kotisohvalla tekemättä mitään ja elintaso on korkeampi kuin "vanhojen hyvien aikojen" yläluokalla. Onkohan ihmisten henkinen terveys sittenkään ollut paremmalla tolalla silloin, kun koko ajan piti pelätä katovuosia, kulkutauteja, sairastumista, vanhuutta jne? Silloin oli vaan pakko jaksaa sen lyhyen elämänsä loppuun koska ei todella ollut varaa jäädä kuukausien sairaslomalle loppuunpalamisen takia.



Paineiden ottaminen ei todellakaan ole ihmisen oma valinta. Paineensietokyky riippuu jokaisella ihmisellä omasta luonteesta, eikä siihen voi juurikaan omilla valinnoillaan vaikuttaa. Samahan se pätee kaikkiin luonteenpiirteisiin. Voitko rehellisesti väittää, että voit itse esimerkiksi päättää tietoisesti oletko iloinen vai vihainen?

Kyse ei ole paineiden ottamisesta, vaan ympäristön asettamista paineista.
Avatar
#28 • • _U Guest

Erittäin kaunis kuva, ajatus, hieno uni!

Unessa olit oikeassa, mutta nyt olet väärässä. Nykymaailmassa on edelleenkin mahdollista elää kiireetöntä, rauhallista elämää. Kiire on vain pääsi sisäistä, kiire ei ole maailmassa, vaan pääsi sisällä. Olen naimisissa, minulla on kaksi lasta 6kk ja 2v, teen töitä 3-6päivää viikossa, 7-4h kerrallaan, ja lisäksi käyn koulussa keskimäärin 6h päivässä, ja minulla ei ole koskaan kiire. Jos joskus joudun juoksemaan junaan ehtiäkseni töihin, ei se ole kiirettä, se on oma valintani ja minua se ei haittaa. Jos joskus väsyttää, tiedän, että ilta kyllä tulee ja saan nukkua. Olen erittäin onnellinen, koska tiedän, että mitä tapahtuukin, jotain en koskaan kadota.

Puhtaus ei ole kadonnut yhtään minnekään, se on aina läsnä; jos sitä ei näe, vika ei ole muissa, vaan vika on omassa itsessään. Kaikki on kiinni omasta itsestään, omasta asenteesta.

Sinä tämän maailman teet, eikä kukaan muu. Se on pakenemista, jos syyttää olosuhteita ja kiirettä, stressiä, nyky-yhteiskuntaa jne. It's all in your head, mate! ;)



No mutta tuohan tarkoittaa vain sitä, että kiire on kiinni omista valinnoista, eikä sitä, että kiire olisi oma valinta... Ja tämä yhteiskunta toisinaan tekee valinnat puolestamme. Jos joudut juoksemaan junaan, voit ajatella, että oli oma valintasi jättää liian vähän aikaa juna-asemalle tai sitten ajatella, että nykymaailma on tuonut sinulle sellaisen aikataulun, että joudut juoksemaan junaan.

Ja jos jollakin tavalla haluat (haluamme) OIKEASTI auttaa jälkipolvia, meillä on koko ajan helvetillinen kiire eikä yhtään vapaa-aikaa. Mutta kuka nyt itselleen sellaista haluaisi tehdä?



Nyt en ymmärtänyt pointtiasi.. jos luit postaukseni, korostin siinä OMAA valintaa; yhteiskunta, nykymaailma EI ole tehnyt meille mitään aikataulua, se on omasta valinnasta kiinni, jos sellaista harhaa haluaa noudattaa, jos kokee, että on kiire. Omalla esimerkilläni halusin vain tuoda esille sen tosiasian, että vaikka elämä VAIKUTTAA kiireiseltä, se ei sitä tosiassa ole. Ja kuten totesin, itse minä valitsen, jos juoksen junaan, ja se ei minua haittaa pätkääkään. Päinvastoin, saanpahan hieman ylimääräistä liikuntaa. :)

Tätä maailmaa EI muokkaa mikään muu kuin oma ajatus. Oma elämä luo tämän maailman, ei mikään muu. Ilman sinua ei ole mitään muuta, sinä olet kaikki kaikessa.
Avatar
#29 • • _U Guest


Paineiden ottaminen ei todellakaan ole ihmisen oma valinta. Paineensietokyky riippuu jokaisella ihmisellä omasta luonteesta, eikä siihen voi juurikaan omilla valinnoillaan vaikuttaa. Samahan se pätee kaikkiin luonteenpiirteisiin. Voitko rehellisesti väittää, että voit itse esimerkiksi päättää tietoisesti oletko iloinen vai vihainen?

Kyse ei ole paineiden ottamisesta, vaan ympäristön asettamista paineista.



Ympäristö ei aseta mitään paineita, itse sinä ne paineet luot. Miksi joku jaksaa tehdä jotain hommaa ja joku toinen ei jaksa painaa samassa duunissa? Ei ympäristö luo paineita, vaan kaikki on kiinni omasta päästä. Tottakai on helppoa paeta ja syyttää yhteiskuntaa, ulkopuolisia tekijöitä, mutta ne eivät katoa minnekään, koska ne ovat vain omia luomuksiasi. Miksi joku pelkää korkeita paikkoja ja joku toinen ei? Ei se ole korkeuden vika, vaan se pelko on omassa päässä. Sama pätee kaikkeen muuhunkin.
Avatar
#30 • • master bator Guest

Ympäristö ei aseta mitään paineita, itse sinä ne paineet luot. Miksi joku jaksaa tehdä jotain hommaa ja joku toinen ei jaksa painaa samassa duunissa? Ei ympäristö luo paineita, vaan kaikki on kiinni omasta päästä. Tottakai on helppoa paeta ja syyttää yhteiskuntaa, ulkopuolisia tekijöitä, mutta ne eivät katoa minnekään, koska ne ovat vain omia luomuksiasi. Miksi joku pelkää korkeita paikkoja ja joku toinen ei? Ei se ole korkeuden vika, vaan se pelko on omassa päässä. Sama pätee kaikkeen muuhunkin.



Öh? Missä muualla ne paineet olisivat kuin ihmisen päässä? Tarkoitin vain sitä, että ei kukaan tietoisesti ja tarkoituksellisesti ota paineita. Ei se ole mikään valinta, vaan tunnetila. Toki paineensietokyky voi ajan myötä kasvaa ja kovaan paineeseen voi tottua, mutta ei se ole asia jonka voi tuosta vain päättää.

En ole syyttämässä yhtään ketään, mutta väitätkö tosiaan, että ympäröivällä maailmalla ei olisi mitään vaikutusta siihen, mitä ihmisen korvien välissä liikkuu? Sinun mielestäsi siis kaikki on itsestä kiinni? Sinäkö päätät kaikesta mitä aivoissasi liikkuu? Hallitsetko alitajuntasikin? Voitko päättää mitä unta näet? Jos todellakin on näin, niin onnitteluni, olet epäilemättä jonkin sortin guru.

Ei kaikkea voi tietenkään laittaa elinympäristön piikkiin, mutta mielestäni on järjetöntä kiistää sen vaikutukset.

For the record, kammoan sanaa yhteiskunta, koska sitä lähes aina käytetään yhtä tökerösti.
Avatar
#31 • • _U Guest


Öh? Missä muualla ne paineet olisivat kuin ihmisen päässä? Tarkoitin vain sitä, että ei kukaan tietoisesti ja tarkoituksellisesti ota paineita. Ei se ole mikään valinta, vaan tunnetila. Toki paineensietokyky voi ajan myötä kasvaa ja kovaan paineeseen voi tottua, mutta ei se ole asia jonka voi tuosta vain päättää.

En ole syyttämässä yhtään ketään, mutta väitätkö tosiaan, että ympäröivällä maailmalla ei olisi mitään vaikutusta siihen, mitä ihmisen korvien välissä liikkuu? Sinun mielestäsi siis kaikki on itsestä kiinni? Sinäkö päätät kaikesta mitä aivoissasi liikkuu? Hallitsetko alitajuntasikin? Voitko päättää mitä unta näet? Jos todellakin on näin, niin onnitteluni, olet epäilemättä jonkin sortin guru.

Ei kaikkea voi tietenkään laittaa elinympäristön piikkiin, mutta mielestäni on järjetöntä kiistää sen vaikutukset.

For the record, kammoan sanaa yhteiskunta, koska sitä lähes aina käytetään yhtä tökerösti.



Itsekään en lähde syyttelemään mitään tai ketään, mutta olen sitä mieltä, että kaikki ON VAIN omasta päästä kiinni. Kyllä, minä itse päätän mitä aivoissani liikkuu, mieli on kuin peili, joka heijastaa kaiken. Antaa tietokoneen tehdä töitään, mutta ei minun tarvitse olla siinä hämmentämässä. Alitajuntaan en ota kantaa, koska en tiedä mikä tai mitä se on, eikä minua edes kiinnosta. Minua kiinnostaa tämä todellisuus ja se, kuinka voin pyrkiä olemaan vapaana mielestäni ja nauttimaan elämästäni ja perheestäni ja työstäni ja vapaa-ajastani ja suruista ja iloista, tuskasta ja nautinnosta.

Kyllä, jos haluan, voin päättää mitä unta näen, mutta toistaakseni itseäni, minua ei kiinnosta, koska unetkin ovat vain mieleni leikkiä, joita toki voi käyttää hyväkseen, vapautumaan peloistaan jne, jos kiinnostaa, mutta minua ei kiinnosta. Ei, sinä et ole mikään guru enkä minä, se ei kiinnosta muita kuin markkinoita.

Onko niin kamalan vaikeaa yrittää ymmärtää omaa todellista luontoaan, olla välillä vain paikallaan, unohtaa päässä jylläävät ajatukset, haaveet, suunnitelmat? Kyllä, se on vaikeaa, mutta ei mahdotonta.

Kun käyt nukkumaan, suljet silmäsi, voit vain olla ja hengittää. Kliseistä tai ei, kaikki on tässä ja nyt. Tulevaisuutta ei edes ole, kukaan ei voi tietää mitä nyt tapahtuu, ei kukaan. Ja sen tähden, mitä hyödyttää murehtia? Jos voit tehdä asialle, murheillesi jotain, tee se. Jos et voi, on turhaa murehtia.
Avatar
#32 • • Remotion Guest

nyt valkeni. samalla sitaatilla perusteleminen on todellakin tyhjää varastoa.



Kyllä, sitäkin se voi olla ja välillä se voi olla jopa aivan suotavaa. ;)



ootko digital beatin kaksoisveli? silmänvinkkauksen lisääminen päättömän lauseen perään ei tuo mitään _vain_harvat_tajuavat_ sisältöä lauseeseen vaan altistaa kirjoittajan vain enemmän naurettavaksi.

tollasia dalain tapasia letkautuksia voi itsekin keksiä 4/minuutti tahtia...
Avatar
#33 • • _U Guest

nyt valkeni. samalla sitaatilla perusteleminen on todellakin tyhjää varastoa.



Kyllä, sitäkin se voi olla ja välillä se voi olla jopa aivan suotavaa. ;)



ootko digital beatin kaksoisveli? silmänvinkkauksen lisääminen päättömän lauseen perään ei tuo mitään _vain_harvat_tajuavat_ sisältöä lauseeseen vaan altistaa kirjoittajan vain enemmän naurettavaksi.

tollasia dalain tapasia letkautuksia voi itsekin keksiä 4/minuutti tahtia...



On mukavaa olla naurettava, se ei minua haittaa.

Tottakai tuollaisia "letkautuksia" voi keksiä kuka vaan, mutta yleensä sanat saavat enemmän painoa, jos sanojen takana on tekoja. Ja Dalai Lama on tehnyt paljon maailman hyväksi, myös sinunkin.
Avatar
#34 • • phanatic Guest



Paineiden ottaminen on jokaisen oma valinta. Suomessa voi ilman paineita vaikka maata kotisohvalla tekemättä mitään ja elintaso on korkeampi kuin "vanhojen hyvien aikojen" yläluokalla. Onkohan ihmisten henkinen terveys sittenkään ollut paremmalla tolalla silloin, kun koko ajan piti pelätä katovuosia, kulkutauteja, sairastumista, vanhuutta jne? Silloin oli vaan pakko jaksaa sen lyhyen elämänsä loppuun koska ei todella ollut varaa jäädä kuukausien sairaslomalle loppuunpalamisen takia.



Onko elämänfilosofiasi todellakin noin synkkä? Mielestäsi siis, jos joku ihminen haluaa auttaa muita, tehdä tälle hetkelle ja tulevaisuudelle paremman paikan elää; se on mielestäsi menneisyyttä?



Mä en oikein hahmota miten tämä vastauksesi liittyy lainaamaasi tekstiin? Miksi pidät elämänfilosofiaani synkkänä, jos mielestäni nykyään meillä on asiat huomattavasti paremmin kuin esim. keskiajalla?

Siis todellakin vertaat ja haluat taistella parempaa huomista vastaan? Etkö voi hyväksyä, että "maailmanparannus" ei ole mitää tuubaa tai mitään "uskontoläppää"?



Mitäh? Vertaan mitä mihin? Joko sinulla tai minulla on nyt muutama piuha vinksallaan koska en ymmärrä lainkaan mitä ajat takaa? Pidän kuitenkin itseäni jonkin sortin maailmanparantajana, arvostan yli kaiken oikeudenmukaisuutta ja pyrin toteuttamaan sitä elämässäni. Sen sijaan ympäripyöreitä maailmanparantajahippien logiikattomia jorinoita tulen kritisoimaan jatkossakin.

Vastauksistasi päätellen sinua ei rakasta kukaan ja sinä vihaat kaikkia, koska et tunnu ymmärtävän, että jos joku ajattelee muutakin kuin "tietokonetta" päässään eli mieltä, eli egoa, eli niitä kaikkia harhaluuloja joita itsestään kuvittelee elättävänsä, eli maailma ei pyöri sinun tai minun tai muidenkaan ympärillä... maailma on koko ajan läsnä, ja jos sinulla on paha olo, muillakin on paha olo.



Jahas. Mitähän tähän edes sanoisi...
Ei minulla ole paha olo, päinvastoin. Rakastan elämää. Ja rakastan monia ihmisiä. Voisitko nyt kertoa miksi se, että en pidä "vanhoja hyviä aikoja" parempina kuin nykaikaa, sai sinut päätymään tällaiseen johtopäätökseen. Sinä taidat olla meistä se jolla on paha olo. Vai miksi muuten kertoisit olevasi samaa mieltä kirjoituksen kanssa, jossa valitetaan miten nykyään kaikki on jotenkin pielessä?

Kukaan meistä ei ole täällä yksin, me olemme täällä yhdessä, halusimme sitä tai emme. Voimme soutaa koko ajan vastavirtaan, mutta viimeistään kuolinvuoteella huomaamme, että ehkä olisi sittenkin kannattanut edes yrittää ymmärtää, mitä on olla hyvä ihminen ja kaikesta huolimatta uskoa hyvään ja muiden jeesaamiseen.



Jep. Eli miksi pitää tuon DL:n kirjoituksen tavoin soutaa vasvatirtaan ja valittaa miten nykyään ihmiset ovat sairaampia, kommunikoimme vähemmän ja kaikki on niin kurjaa?

Kuoleman hetkellä ei millään muulla ole merkitystä kuin sillä tosiasialla, sillä tunteella, mitä olet tehnyt; oletko ollut itsekäs, pinnallinen, ajanut vain omaa asiaa, vai oletko oikeasti tinkinyt omista unelmistasi ja yrittänyt auttaa muita, vaikka edes hitusen?



Olen? Miten vitussa tämä liittyy mihinkään mitä olen kirjoittanut?
Avatar
#35 • • phanatic Guest

Olin tuossa päiväunilla, ja mieleen tuli kaunis kuva vanhasta mustavalkoisesta suomalaisesta elokuvasta, jossa kylässä oli hirsimökkejä, isoja viljapeltoja, lehmiä, hevosia ja sen semmoista. Työssä oltiin pelloilla kaivamassa ojia, tai ottamassa perunoita talteen. Ympäristö oli levollinen, puhdas ja meluton. Työpäivän päätteeksi väki kokoontui nurmikolle katselemaan kumpupilviä ja loikoilemaan samalla kun uunissa tuoksui tuore leipä ja pulla.

Täytyy sanoa, että joskus haluaisin todella elää tuollaista elämää, mutta se ei ole mahdollista nykymaailmassa. Puhtautta ei enää ole, eikä rauhallista kiireetöntä työntekoa, jossa tekemisestä voisi nauttia muiden parissa.



Djkopernikus: se oli elokuva. Elämä ennen koneita elämä ei todellakaan ollut pikku puuhastelua ja kumpupilvien katselua. Jos sade/kuivuus tuhosi sadon syötiin puun kuoria ja sahajauhoja hengen pitimiksi ja odoteltiin tuberkuloosia. Toki ihmiset silloinkin osasivat varmasti nauttia elämästä, nauraa ja olla onnellisia, mutta ei se ihmisten keski-ikä aivan aiheetta ollut abt. puolet nykyisestä.

Nykyään kuka tahansa voi ostaa tontin ja pellon ja kokeilla miltä se omavaraistalous ilman tekniikkaa oikeasti tuntuukaan. Saattaisit yllättyä. Toki jossain trooppisissa maissa tietyillä alueilla pelkkä ruoan keräily saattaa riittää ravinnonsaannin turvaamiseen (jos populaatio ei ole liian suuri), mutta arktisessa Suomessa elämä ei todellakaan ole ollut kevyttä.
Avatar
#36 • • phanatic Guest


Kaksiteräinen miekka. Mietipä esimerkiksi sitä, että parin sadan vuoden päästä ei ole yhtäkään suomalaista jäljellä, koska Suomen väestönkasvu on muuttunut väestönlaskuksi jo ajat sitten, eikä muutosta tilanteeseen ole havaittavissa. Suomalaiset ovat hyvää vauhtia matkalla sukupuuttoon. Puhumattakaan siitä, että kulttuureja ja kieliä kuolee sukupuuttoon koko ajan mielettömiä määriä muutenkin syrjäytymisen vuoksi.



Niin? Ei minua kyllä hirveästi sureta ettei suomalaisia välttämättä ole joskus 10 000 vuoden päästä olemassa. Eiköhän maailma ole muutenkin muuttunut aika lailla siihen mennessä. Maailman verkostojen tihennyttyä kulttuureja on toki hävinnyt valtavasti, mutta eipä täältä löydy pause-näppäintä. Maailma on yhdentymässä. Huomaa muuten, että suurin osa kulttuureista/kielistä ei kuole syrjäytymisen vuoksi, vaan sulautumisen.

Nykyään kun moisia rajoitteita ei ole, voi töitä paiskia vaikka 24/7 ja useissa työsuhteissa työtuntien määrä onkin aivan järkyttävä.



Eli ihmisillä on enemmän valinnanvaraa, yökyöpeli voi tehdä töitä yöllä. Ei valinnanvapaus tarkoita sitä että sinun pitäisi tehdä itsellesi epämiellyttäviä valintoja sen enempää kuin ennenkään.

Moniin työtehtäviin myös liittyy koko ajan enemmän vastuuta, joka myös vaikuttaa vapaa-ajan mielentilaan. Töitä ei voi vain unohtaa loppupäiväksi, koska täytyy jo miettiä miten selvitä seuraavasta.



Jaa. No kyllä esim. palvelualoilta ja perustason suorittavasta työstä löytyy aika lailla valinnanvaraa jos vastuun ottaminen ei kiinnosta. Itse olen mm. ollut kaupan kassalla, tiskaajana ja kokkina. Ei ole tarvinnut ikinä viedä töitä kotiin. Nyt tosin opiskelen alaa, jossa todennäköisesti joudun vastuullisiin työtehtäviin. Omasta tahdostani.

Paineiden ottaminen ei todellakaan ole ihmisen oma valinta. Paineensietokyky riippuu jokaisella ihmisellä omasta luonteesta, eikä siihen voi juurikaan omilla valinnoillaan vaikuttaa. Samahan se pätee kaikkiin luonteenpiirteisiin. Voitko rehellisesti väittää, että voit itse esimerkiksi päättää tietoisesti oletko iloinen vai vihainen?



Kyllähän omaan luonteeseen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa. Vai eikö mm. mietiskely, tiedonhankinta, matkustelu ja uusiin kulttuureihin tutustuminen, seura jossa olet jne vaikuta luonteeseesi? Ja kyllä ainakin minä voin useimmiten valita otanko jostain stressiä vai en. Surullista mieltä ei toki iloiseksi muuta tuosta noin mutta se ei kyllä oikeastaan edes ole verrattavissa siihen että osaa ottaa iisisti tarvittaessa.
Avatar
#37 • • _U Guest
Phanatic: miksi tuo hyökkäävä asenteesi?
Avatar
#38 • • phanatic Guest
Voisitko oikeasti vastailla noihin asioihin mistä kirjoitan? Jos siis haluat keskustella. Mielestäni en ole hyökännyt sinua vastaan, sen sijaan sinä hyökkäät minua vastaan väittämällä ettei kukaan rakasta minua ja että vihaan kaikkia. Onko sinulla kaikki oikeasti ihan ok kun alat heittämään tuollaista juttua vain siksi, että minä en pidä "vanhoja hyviä aikoja" parempina? Jos jatkat samalla linjalla niin tämä oli viimeinen viestini sinulle.
Avatar
#39 • • _U Guest

Voisitko oikeasti vastailla noihin asioihin mistä kirjoitan? Jos siis haluat keskustella. Mielestäni en ole hyökännyt sinua vastaan, sen sijaan sinä hyökkäät minua vastaan väittämällä ettei kukaan rakasta minua ja että vihaan kaikkia. Onko sinulla kaikki oikeasti ihan ok kun alat heittämään tuollaista juttua vain siksi, että minä en pidä "vanhoja hyviä aikoja" parempina? Jos jatkat samalla linjalla niin tämä oli viimeinen viestini sinulle.



En ole väittänyt, että hyökkäät minua vastaan. Vaikuttaa vain, että asenteesi on välillä aika aggressiivinen, kohdistumatta kuitenkaan keneenkään. En väittänyt, että sinua ei rakasta kukaan ja sinä vihaat kaikkia. Päättely on eri asia kuin väittämä.

Ja nyt on selkeästi jotain mennyt ohi, kenties vika on minussa. Minä EN ole väittänyt, että sinä et pidä vanhoja aikoja parempina. Eihän kukaan voikaan pitää niitä parempina. Kehityksen on tarkoitus mennä eteenpäin, ja itse sitä kehitystä voi auttaa. Nyt en viittaa sinuun enkä keneenkään personoidusti, mutta asioihin voi vaikuttaa omalla asenteellaan, sillä miten tuo asioita julki, kuinka käyttäytyy, kuinka elää. No, itse olen tässä huono esimerkki, mutta tiedän kuinka tulisi pyrkiä elämään, jotta muillakin olisi hyvä olo, tänään ja huomenna.
Avatar
#40 • • master bator Guest
Hyvin on lähtenyt sivuraiteille :)

En jaksa nyt siteerata ketään, mutta yritän vielä vähän selventää omaa näkemystäni DL:n tekstistä. Ensinäkään siinä ei ole mun mielestä kyse siitä, että kaikki olisi ollut ennen paremmin. Eiköhän mies itsekin ole tietoinen siitä, että moni asia on mennyt parempaan suuntaan. Eihän tuossa edes oikeastaan oteta kantaa mihinkään, vaan todetaan asioita, eikä siinä missään kohdassa sanota, että jokin luetelluista asioista olisi nimenomaan huono asia.

Ja kyllä, myös itse olen mielissäni siitä, että monet asiat ovat menneet parempaan suuntaan, mutta aina on hyvä miettiä mitä asioita voisi tehdä vieläkin paremmin. Siitä tuossa on mielestäni kyse.