Kyllä sitä huomaa olevansa vahvasti sosialisoitu ydinperhekulttuuriin ja monogamisen parisuhteen ihannointiin. Koin sykähdyttävänä hetkenä tänään sen, että oma PIKKUsisko suunnittelee miehensä kanssa isoa asuntolainaa ja rivarin ostamista vähintään neljällä huoneella + keittiö, jotta asunto olisi järkevä ostos pidemmällä tähtäimellä perheenlisäystä ajatellen...
And where am I at? No just siellä missä huvittaa, mutta jotenkin nuoresta iästä huolimatta tuli sellanen jännä fiilis tänään.
Saattaapi sit väliaikaista muuttoa pukata jo kesäkuussa, jos ton kämpän myymisen alta muutanki pois.
Ja sitten syksyllä olisi muutto joka tapauksessa, joko kauemmaksi jos koulupaikka natsaa, ja jos ei natsaa niin sit vasta sitä pitääkin pohtia minne muuttaa ja mitä sitä elämällään tekee.
Jännittää, silleen jännästi. x)
Kyä teinidraaman seuraaminen on välillä aika jännää puuhaa. :D Mustavalkoasettelu for teh win! ''En oo ton kaa ku se kuuntelee oikeest eri musaa ku mä! Ja se on ihan feikkiki, esittää vaan et tykkää samoist jutuist ku mä! Ja se matkii mun stailii! Toi ei kuulu meiä true gängii, tollane peruspissis!''
Huh, onneksi moinen vaihe on (ainakin joillakin) ohimenevää. Murkkuikä pitäs kyllä kieltää lailla, sen verran rankkaa aikaa se on, sekä kyseistä vaihetta eläville että moista todistaville. :D
Propsit kaikille murkkujen kanssa sinnitteleville vanhemmille! ^_____^ Aikast ihania ne murkut on sit kuiteskin loppupeleissä (kuhan vähän varttuvat). :D
On se elämä jännä juttu. Kauheesti draamaa ja pikkumaisia ihmisiä täynnä ja silti pitäis vaan sulkee korvat ja silmät ja ajatella parasta. Kaikki naiset on kieroja, manipuloivia ja häijyjä ihmisiä, aivan joka nainen.
Kyllä sitä välillä miettii et on se hyvä olla sinkkuna ni asiat on vähän helpompia ja kaikki on vapaata, mut joskus kyllä on toisin. Kauhee ikävä erästä rakasta ihmistä joka teki musta niin paljon vahvemman ja itsevarmemman ihmisen, kun saisin nyt häneltä yhden halin ja pari kaunista sanaa.
Muutos voi olla pelottava asia, se on vierasta ja liian uutta ja se sattuu aivan helvetisti. Mut joskus se on vaan parempi, kyllä sen vaan lopulta tajuaa kun pahin shokki on ohi, ja sit on vaan onnellinen ja voi ajatella mennyttä lämpimästi. Kaikesta on maksettava jokin hinta, ja joskus se maksaminen on aivan helvetin kivuliasta. Mut jos ei maksa niin on vaikeuksissa, we all know that.
Kumma miten lomalla ollessa voi toimittaa tyhjää aamusta iltaan ilman mitään tunnon tuskia, mut heti kun loma loppuu, pitää töiden jälkeen ehtiä ja jaksaa tehä kaikkea muuten tuntee ittensä ihan laiskimukseksi..
Bongasin kaverilla ihan loistavan kuvan naamakirjassa. :D Tämmöistä vapauttavaa asennetta pitäisi ainakin mun opetella aika ajoin, niin elämä olisi astetta letkeempää. On jalo taito osata haistattaa pitkät sellaisille asioille, joille ei itse mahda yhtikäs mitään. Toisinaan siihen pystyy, ja toisinaan ei. Pitää siis reenata ahkerammin.
tylsää tylsää niiiiiiiiiiiiiiiiin tylsää.
kaks tuntia duunia vielä yksin eedssä ja aivan totaalisen kuollutta, ei ketään missään, tuskin kahta asiakasta enempää tälle illalle. masentavaa! koko ajan kattoo kelloa ja oho, mennytkin vaan joku minuutti kahdenkymmenen sijasta.
vine