B) pitäis varmaan tehdä kohta vähän töitä ennen kuin pelailee lisää Princess Maker 2:sta ()- sit ois tänään reipasteltu oikein urakalla
C) hereilläolon bonuspuolia: enemmän aikaa tehdä kaikkea, reipas olo, voi myös laiskotella luvan kanssa kun on saanut tehtyä enemmän hyödyllisiä asioita. Hereilläolon miinuspuolia: menee enemmän ruokaa, voi alkaa päätä särkemään, ihmiset pitää outona.
D) nukkumisen bonuspuolia: melkeinpä miellyttävin tapa kuluttaa aikaa, paljon parempaa kuin leffan katsominen (leffat on vaan nukkumisen korvikkeita kun ei nukuta ), menee vähemmän ruokaa. Nukkumisen miinuspuolia: ei ehdi tekemään mitään, rytmit muiden kanssa ristiin, ihmiset pitää outona.
E) vähänkö kivaa kun löysin 1) Trancemaster 2004-kokoelman 2) Vivaldin Neljä Vuodenaikaa 3) Texas - White on Blonde *heiii* levyt meiltä kotoa
G) päivän idea (tai vähintäänkin toteutus): ostin maissilastuja mutta toin huoneeseen niistä vain 1/3 muovikipossa. Samat sanat panttereille. Jos se on siinä näkyvillä ja käden ulottuvilla niin ne tulee mässättyä vaikkei enää oikeastaan tekis edes mieli, mutta nyt niitä jää vielä jemmaan myöhemmäksi! Vähänkö mä oon nero
Onni3mk sanoi hyvin sanomaruudussa flirtin jälkeen "voi vitsi, nyt moon ihan yhtä hymyä koko ajan" ja aloin miettimään ihmisten välistä energiadynamiikkaa... Yleensä energiaa on vakiomäärä joka vain vaihtaa omistajaa esim. halin tai lahjan tai anteeksipyynnön muodossa; tietyissä tilanteissa energiaa myös syntyy ikäänkuin kitkan ansiosta - esim. rakastavaisten tai hyvien ystävien ollessa yhdessä ja kaikkien osapuolten nauttiessa yhdessäolosta.
Aloin kuitenkin miettimään että tuo flirtti on esimerkki pienestä asiasta jolla voi antaa toiselle erittäin hyvän mielen (= energiaa), eikä siinä itse menetä mitään. Eli tavallaan juuri tuollaiset pienet asiat ovat ikäänkuin avaimia onneen joka ei ole keneltäkään pois... Normaalit kassaneidille sanotut vitsit tai hymyt, tai tuntemattomalle oven avaaminen, jne, ovat kaikki energialahjoja, mutta harvoin niistä jää yhtä pitkävaikutteista hyvää oloa kuin tämän tilanteen flirtistä...
Ilmeisesti joillain toimilla ihmisen saa avaamaan itseltään kieltämän tai muutoin saavuttamattomissa olevan energialähteen - mutta mikä se kullakin on taas on suhteellisen satunnaista. Ehkäpä juuri tämän vuoksi läheiset pystyvätkin yleensä antamaan parhaimman olon - he tietävät juuri minkälaista apua ja energiaa heidän ystävänsä / siskonsa / vaimonsa juuri sillä hetkellä eniten tarvii.
Pitäs varmaan mennä kauppaan...ennen ku se menee kiinni...
No,onneks se on tossa 2min. kävelymatkan päässä, ni kerkeen jos lähen vasta vähän ajan päästä
Kaksi puolivuotiasta koiraa on riehunu keskenään jo 4 tuntia.
Kaunkohan ne meinas vielä jaksaa?
Ja onkohan meidän takapihasta mitään jäljellä sen jälkeen?
Hmm, aloin tuossa kauppamatkalla pohtimaan tietoisuutta ja sitä kuinka joillain tietoisuuden suurin osa keskittyy ulkoiseen maailmaan, joillain taas sisäiseen maailmaan.
Olettakaamme että tietoisuutta on saatavilla rajattu määrä. En tässä vaiheessa ota kantaa siihen voiko joillain olla sitä enemmän kuin toisilla. Se kuitenkin lienee totta että eri ihmisillä tietoisuuden jakauma ulkoisen ja sisäisen maailman välillä vaihtelee. Itsestäni olen huomannut että käyn jatkuvasti erittäin paljon sisäistä dialogia, mutta ulkoisessa maailmassa en huomaa montaa asiaa mitkä muut huomaavat.
Tunnen myös ihmisiä joilla on aivan ällistyttävä huomiokyky - jos tässä teoriassa on mitään pohjaa niin nämä ihmiset todennäköisemmin kiinnittävät enemmän huomiota ulkoiseen maailmaan ja sen tapahtumiin, mutta siis myös vähemmän huomiota sisäiseen maailmaan. Siinä missä sisäinen maailma edustaa teoriaa, ulkoinen maailma edustaa käytäntöä.
Ääriesimerkki lähes täysin ulkoiseen maailmaan keskittyneestä olennosta on villi eläin; se ei turhia pohdi tai teoretisoi, vaan keskittyy puhtaasti käytännön elämään ja selviytymiseen. Ääriesimerkki vastapäästä on mielipuoli tai ehkä huumeiden kautta mielensä tuhonnut henkilö, joka ei enää erota todellisuutta oman mielensä harhoista. (edit: myös hajamielinen professori!)
Tietenkin yksilö pystyy siirtämään tietoisuutensa painopistettä tilanteen mukaan. Nukkuva ihminen elää täysin sisäisessä maailmassaan, kun taas hätätilanteissa vaistot vetävät tietoisuuden ulkoiseen maailmaan selviytymisen taatakseen. Humalatila ainakin itselläni herättää mukavasti sosiaalisen puoleni, eli tuo tietoisuuden enemmän ulkoisen maailman puolelle. Silti, uskon että jokaisella on oma painopisteensä johon tietoisuus lepotilassa palaa. Itselläni uskoisin tuon olevan ehkä 30% ulkoinen / 70% sisäinen - entä sinulla?
(Tämä nyt saattaa olla itsestään selvää monelle, tai täysin harhaanjohtava teoria, mutta kun mieleeni tuli näinkin selkeä hahmotus siitä miten asia saattaisi toimia, ajattelin jakaa sen täällä - sekä jättää itselleni muistiin. )