Onko kellään käytössä Cubasen ohjaukseen tehtyä Houston kontrolleria? Jos niin miten pitkälle sillä voi pärjätä ilman, että tarvitsee hiireen kajota? En tule koskaan saamaan kunnon tatsia näihin softa systeemeihin hiiren kanssa, joten seuraava päivitys on taas varmaan paluu kovaan työasema puoleen, kuten näissä audio tech topiceissa joskus aikaisemmin hehkuttamaani Alesis Fusioniin...
En ylipäätään ymmärrä miten ihmiset (kuten tuottajat) saavat aivan upean tarkkaa ja sävykästä jälkeä aikaiseksi tietokonepohjaisilla laitteilla joita ohjataan hiirellä. Kun jo pelkkä soundien selaus softa instrumentissa on hirveän mutkan takana...tyyliin:
-kohdistin raidalle jossa instrumentti on(sisältää keskittymistä ja motorista tarkkuutta vaativan osoittimen liikuttamisen ko. raidan ylle)
-sitten klikkaus kärpäsen kokoista virtuaali nappulaa josta syna aukeaa..
-sen jälkeen taas "keskittymistä ja motorista tarkkuutta vaativan osoittimen liikuttamisen ko. kärpäsen kokoisen virtuaali napin ylle", jossa voi päästä valikkoon josta voi valita saundin
-sen jälkeen selausta valikossa
-sen jälkeen valinta(sisältä mahdollisesti lipsahdus vaaran, että osoitin erehtyy valikon ulkopuolelle jolloin on palattava avaamaan valikko uudestaan)
-sitten käden palautus ojennus tilasta koskettimille josta voi vihdoin kuunnella valittua saundia
-sampleri puolella vielä se, että pitää ensin ladata sample virtuaalikoskettimille(Kontakt, Halion tms.)ja mahdollisesti konvertoida sample formaatti sopivaksi, jonka jälkeen vasta pääsee kuuntelemaan saundia. Tuolla menetelmällä esim. 500 saundin läpi käyminen kestää hyvinkin monta tuntia. Sisältäen tuon edelläkuvaamani motorista tarkkuutta ja kekittymistä vaativan käden ojennus ja hiiren kohdistamis toimenpiteen lukuisia kertoja.
Tulee fiilis kuin yrittäisi soittaa viulua heinän korrella kurkottaen, tai rakentaa korttitaloa tuuliselle kalliolle.
Samaan saundien läpikäymiseen menee aikaa hardis työasemassa ehkä muutama minuutti. Ja käden ojennusta eikä katsetta tarvitse siirtää kuin murto osa siitä mitä softassa. Eikä äänien synesteettistä vaikutelmaa häiritse suuren värikkään näyttöruudun syöttämät ärsykkeet. Yksivärinen LCD on paljon vähemmän häiritsevä, jolloin saundin "luonteeseen" pääsee kiinni paremmin.
Kyse ei ole laiskuudesta vaan tuntumasta, ei kitaristikaan halua soittaa instrumenttiaan päällään seisten. (koko työskentelystä ja välineistä pitäisi tulla kuin kehon jatke, jota se ei softilla todellakaan ole)
Siis onko kellään muulla edellä mainittuja tuntemuksia liittyen softa työskentelyyn vai olenko ainoa!!!