Mielenkiintoista olisi yhdistää THD:n, IMD:n ja muiden äänentoistollisten häiriöiden kaavat sopivalla painotuksella ja saada lopputulokseksi kaapin tai vahvistimen absoluuttinen hyvyys, josko sellaista ei ole jo ideoitukin.
Itseasiassa tottumaton korva taitaa pitää säröbassoa usein laadukaampana kuin särytymätöntä ja tästä syystä monen mielestä tällaiset halvat bassot ovat "mielettömiä bassotykkejä".
Asiasta oli jokin aikaa sitten todella kovaa vääntöä eräällä ulkomaisella forumilla. Testimittauksissa kävi ilmi, että monet olivat kehuneet erästä subbaria jonka säröarvot nousivat helposti 10% tuntumaan. Kehujat olivat ns audiofiilityyppejä. Pitkän kädenväännön jälkeen homma päättyi enemmän tai vähemmän siihen, että säröytynyt signaali kuulostaa korvaan paljon voimakkaammalta sillä subbari ei puske vain pistetaajuutta vaan kaikkia muuta tuubaa sen lisäksi. Tämä johtaa siihen, että harjaantumaton korva pitää bassoa "laadukkaana" ja "voimakkaana".
Tästä syystä olisi _erittäin_ varovainen näiden behringereiden tmv halpasubbareiden käytössä. Jos ja kun subbaria luukutetaan aika kovalla, säröarvot nousevat suhteettomiin mittoihin ja tällöin subbarin lineaarinen taajuusvaste katoaa sekä subbaria alkaa tuutata "häiriötaajuuksia". Tällöin basso ei todellakaan ole sitä mitä sen pitäisi olla ja siten musiikin täydellinen masterointi (mikä kuitenkin on tavoitteena) on likimain mahdotonta.
Siten uskoisin, että jos ostaa tällaisia halpoja subbareita niin pitäisi aika tarkkaan mitata spl mittarilla rajat joita subbarilla voi käyttää. Jos ja kun soitossa rajat ylittävät, käyttäjä tietää saman tien, että subbarin toisto on kaikkea muuta kuin luotettava ja siten subbarin käyttökelpoisuus masteroinnissa on (laatua tavoittelevalle) aika surkea. Jos taas pysytään näiden rajojen alapuolella, ei ole mitään hätää.
Itse huomasin tämän särön merkityksen joku aikaa sitten kun uusin subbarin. Vanha mirage oli todettu joskus aikanaan hifilehdessä erinomaiseksi, mutta suurin haitta erittäin voimakkaasti nousevat säröarvot. Nyt kun vaihdoin subbariin, jossa särö pysyy kohtuuhyvin kurissa, tuntuu siltä, että subbaria pitäisi tykittää älyttömän kovalla jotta saisi saman äänenpaineen. Oikeasti homma menee niin, että tämä uusi subbari tuottaa äänenpainetta saman verran, mutta särön puuttuessa äänenpaine tulee matalammillaan taajuuksilla ja siten niitä on hankalampi kuulla. Toisaalta jo parin päivän kuuntelun jälkeen sitä alkoi itsekin tajuta, että vanha laite oli lopulta aika paska: paljon bassoa, mutta laadusta ei tietoakaan. Jotenkin veikkaan, että tämän topicin subbari sijoittuu tähän kategoriaan aika helposti ....
Ison B:n laite on varmasti hyvä jos tietää sen rajat. Mä vaan pelkään, että monet ei niitä tiedä, vaan laite viedään aika äärirajoille, joilloin laadukkuudesta ei ole tietoakaan.