Oletteko joutuneet vaaratilanteisiin? Mulla niitä on junnuaikana tullut vastaan joitakin, listaus alla.
Siwan pihassa
Tämä on muistaaxeni eka vaaratilanteeni. Olin äireen kanssa menossa siwaan ja oltiin parkkeeraamassa meidän silloista farmari Volvoa parkkiin, kun auto oli parkissa niin rupesi tuntumaan että jokin on nyt tulossa oikealta koko ajan lähemmäksi. Istuin takapenkillä. Kuului rysähdys ja perkele rekka peruutti auton sisään. Tämä muistikuva pysyy aina meikäläisen mielessä: rekan oikea kulma oli varmaan 20cm:n päässä meikäläisen kallosta, vielä vähän matkaa kun se olis tullu niin olis käyny huonosti. No, onneks yläkerta oli toista mieltä ja shokin saattelemana päivä sitten jatkui suht normaalisti.
Omakotitalon katolla
Oli talvi, ja jostain kumman syystä olin isukin kanssa meidän talon katolla (itse olin katon matalammalla osalla enkä harjulla). No jalat lähti siinä alta ja tipuin maahan noin 4metriä. Onnekseni maassa oli lumipeite joka vaimensi tömähdystä merkittävästi. Isä riensi alas ja vei mut verannalle, en saanut happea. Jonkin aikaa siinä korisin ja sitten hengitys alkoi kulkemaan jo normaalisti. Isä oli paniikissa eikä tiennyt mitä tehdä. Kaikki normalisoitui ja homma rupesi olemaan ok. Ei tarvinnu mennä katolle enää...
Kikkailua metsässä
Meidän talo sijaitsee metsän vieressä, jossa junnuna on tullu juostua paljon. Yhtenä kauniina kesäpäivänä juoksentelin lempparikiveni ympärillä ja kompastuin, rintakehä (juuri sydämen kohta) osui terävään kiveen ja sumeni päässä. Koska olin yksin, ketään ei ollut silloin jelppimässä. Tässä vaiheessa kävi mielessä että nyt tuli loppu. No jotenkin ihmeen kaupalla henkeä haukkoen homma rupesi skulaamaan. Hengitys tasaantu ja sitten piti jo rientää kotiin ikäviä uutisia kertomaan. Ihme kyllä mitään jälkioireita ei kyseisestä onnettomuudesta tullut, vaikka ottaa huomioon sen että kaaduin omalla painolla rintakehän päälle terävään kiveen.
Puumaja
Kerran syksyllä myrsky oli kaatanut yhden kuusen meidän ulkovaraston katon päälle niin, että sitä pitkin pystyi kiipeämään kohti metsää (toinen metsä kuin edellisissä kertomuksissa). Isä oli vielä karsinut oksat siitä pois. No, minäpä kekseliäänä poikana menin puuhun ja rupesin puumajaa siihen rakentamaan oksista. Keikuin siinä puun vahvemmilla oksilla ja kaaduin jotenkin selälleni. Valmistauduin siihen että oksat ottavat vastaan mutta perskule humpsahdin niistä läpi ja tipuin selälleni metsään, jossa oli kantoja ja muuta terävää oksistoa. Mutta mitä, tuntui kuin olisin tippunut höyhenpatjan päälle, siis ei minkäänlaista vammaa. Ihan uskomaton tapaus, sai puu jäädä rauhaan siltä päivältä.
Pyöräilyä talvella
Olin tulossa talvella pyörällä kaverilta ja huomasin että sisko oli tulossa autolla kanssa kotiin samalla mutkaisella kadulla. No ajelin siinä siskon edessä enkä päästänyt sitä edelle ja kikkailin siinä vähän turhan paljon. Tuli mutka eteen ja kaaduin, kaatumisesta ei tullut mitään mutta sisko meinasi ajaa päältä. Onneksi se oli tarkkana ja pysäytti auton. Oli muuten aika avuton tunne olla pyörän alla, käsi pystyssä ja huutamassa täyttä kurkkua että PYSÄHDY!! Siinä olis siskolla ollu paha tilanne mennä kotiin ja kertoa että ajoi veljen päältä! Kyllä kuulin kunniani tämän jälkeen!
Talvihyppyjä
Meillä oli himassa sellainen vanha puinen kunnan hiekkalaatikko kadun vieressä, josta asukkaat voi ottaa hiekoitushiekkaa. Se oli meidän kersojen kokoontumispaikka silloin kun porukkaa oli, mutta tällä kertaa olin siinä yksin ja rupesin hyppimään polvet edellä hankeen. No siinä sattui sitten hangen alla olemaan yksi aika iso kivi ja hyppäsin täydellä painolla polvet edellä kiven päälle. Oikea polvi osui vain siihen mutta meinasi taju lähteä. Olin ihan varma että urheiluharrastukset ovat historiaa tämän jälkeen mutta vähän aikaa kiereskeltyäni tuskissani jatkoin normaalisti matkaa kotiin. Ihme juttu.
Pienempänä oli hupaisan hauskaa talvisin metsän suojista heitellä linja-autoja (oikeastaan mitä vaan autoja) lumipalloilla tuulilasiin.
Itellemme ei koskaan mitään vaaratilanteita aiheutettu, mutta autoilijoille kyllä. Saatiin aikaiseksi 2 tieltäsuistumista ja melkein kaadettiin yksi pikavuoro. :hah:
Kyl ne kuskit säikähtää ihan kohtuullisesti kun jäinen iso lumipallo kolahtaa tuulilasiin 80 km/h vauhdissa jostain pimeästä puskasta.
Olin jotain 8-vuotias ja kesämökillä perheen kanssa kesälomalla.
Olin juuri tullut lahdelta soutelemasta jollallani ja päätin alkaa heittää virveliä.
Heittelin siitä meidän 2m. korkealta laiturilta ja astuinkin vahingossa ohi laiturin reunasta kääntyessäni. Putosin siihen rantaveteen pää/niska edellä ja nousin ylös. Katoin mutapohjaa kun pääsin ylös ja huomasin siinä päänjäljen 5 cm. isosta kivestä. Olis voinu aika pahasti käydä varmaan, who knows.
Elämäni tähän asti "läheltä-pisin" tilanne tapahtui ollessani 6-8 vuoden hujakoilla. Sain jonkun käsittämättömän myöhäis-uhmaikäisen raivokohtauksen jostain ihan typerästä asiasta jonka seuraukseni lähdin kiitämään sisältä keittiöstä kohti ulko-ovea, tarkoituksenani kai mennä riehumaan pihalle. Noh, juostessani siinä sattui eteeni eteisen väliovi lasi-ikkunoineen. Tarkoitukseni oli kai pukata ovi auki vauhdista. Ihan niin ei käynyt vaan juoksin ranteet edellä lasista läpi ja löin pääni puiseen karmiin. Oli kai milleistä kiinni ettei valtimo (vai onko se laskimo) auennut. Verta kuitenkin pulppusi ihan riittävästi molemmista ranteista. En olisi halunnut mennä sairaalaan ommeltavaksi sillä lapsenmieleni ei vielä käsittänyt mitä ompelu tarkoittaa. Näin vain mielessäni ison ompelukoneen johon ranteeni työnnettäisiin.
Arvet näkyy selvästi tänäkin päivänä ja niitä löytyy ranteista olkapäihin asti. Kun äiti sanoo ettei sisällä saa juosta, niin uskokaa häntä!
Eipä sitä mitään kummenpia tilanteita ole tullut vastaan...
Kerran ylä-asteen puukäsityötunnilla oikeen käden etusormi otti vähän lähikontaktia vannesahan kanssa ja verta tuli niin perkeleesti... loppujenlopuksi siitä selvittiin vain yhellä tikillä. Huonolla tuurilla tollanen laite repii koko sormen helposti irti :/
Kännissä on tullut pari kertaa kaaduttua rappusissa ja muutaman kerran nyrjäytettyä (kumma kyllä) aina vasen nilkka. Nykyään pitää olla varovainen etten tuhoa kyseisen nilkan nivelsiteitä kokonaan. Kännissä kun sitä ei tajua niin helposti että nyt sattui ja pitäis saada jotain kylmää vaan jatkaa pienen keräilyn jäkeen menoa :)
Kerran oltiin pienen kaveriporukan kanssa kävelemässä rivakkaa tahtia baarista kotia kohden aamuyöllä kun eräs kavereistani päätti horjahtaa rajusti mua kohden. Tämän seurauksena lensin _rajusti_ kädet taskussa naamalleni jonkun talon piha-asfaltille. Kumma kyllä tässä ei käynyt mitenkään... vaatteet vaan vähän likaantuivat. Ihmettelen tosiaankin sitä että kasvot säilyivät ehjänä kun tosiaan mätkähdin ihan vapaalla painolla siihen maahan kun en käsiä kerennyt ottamaan käsiä pois taskuista. Ilmat tais vähän lähtee pellolle mutta matka jatkui.
Edit: jaa niin ja mopolla on tullut aina pieniä hasardeja tunaroitua... kerran päätin näyttää pojille keulimisen malli ja keulin mopon suoraan päin katoksen metallitolppaa ja lensin tangon yli. Onni onnettomuudessa että lensin sen tolpan ohi portaisiin, enkä osunut siihen tolppaan ainakaan kovin paljoa. Muistona tosta on varmana koko loppuiän arpi polvessa. Muutenkin mopolla tullu aina vastaan kaikki hazardeja.. varsinkin talvella... kun tykkäsin mennä sillä aina vähän maastosempia reittejä.
edit2: Kerran meinasi tulla paikallisen baarin edessä turpaan, kiitos erään kaverini. Onneksi onnistuin selvittämään tilanteen puhumalla
Ehkä eniten läheltäpititilannetta muistuttava tapahtuma sattui useita vuosia sitten, ollessani vielä musiikkiliikkeessä töissä...
Oli erittäin sateinen, kolea syksyinen aamu.
Matkustin dösällä duuniin.
Eräässä vähänliikenteisessä risteyksessä (jossa kuitenkin liikennevalot, jotka silloinkin toimivat) bussia kohden lähestyi henkilöauto.
Istuin juuri sillä sivulla jota kohden auto lähestyi.
Katselin tilannetta kummissani ja se vaan lähestyi ja lähestyi...
Pian se sitten tömähti juuri siihen kohtaan missä istuin.
Bussi, vaikkakin oli henkilöautoon nähden melkoisen kookas, heilahti melkoisen kovasti.
Eli auto oli nähtävästi paukauttanut kylkeen melkoisella vauhdilla.
Itselleni ei onneksi tapahtunut mitän.
Onni onnettomuudessa, oli jostakin teknisestä viasta johtuen liikenteessä semmonen "pitkänlinjan" bussi jossa matkustajat istuvat normaalia korkeammalla.
Jos olis ollu kyseessä normipaikallisdösä, olisin varmasti saanut jonkinmoisia vammoje.
Kyllä sitä siinä katsoi että "mitä vittua toi tulee kohti"
Noo, onni onnettomuudessa.
Tietenkin sitä on junnuna tapahtunut kaikenmosita lasketteluonnettomuutta (mm. puutapäin todella ikävästi, mustassa rinteessä jyrkimmässä kohtaa kuperkeikkoja kierien ales kun side petti jne) sekä kaikkea hölmöä mitä pienet lapset tekevät.
Mutta ei mitään sen vakavampaa...
Syntymä
Synnyin kaksi ja puoli kuukautta ennen laskettua aikaa, eli olen "keskonen".
Lisäksi ultraääni sun muissa tutkimuksissa lääkärit olivat huomanneet minussa jotain outoa, kaikki ei ollut ihan kunnossa.
Noh, 23. toukokuuta sitten puklahdin maailmaan.
Mahduin isukin kämmenelle selälleni, painoin miltei kahden voipaketin verran ja ranne niin pieni että se sairaalan ranneke menee hyvä kuin edes peukaloon nykyään.
Lisäbonuksena keuhkojen vajaatoiminta, mahanportintukos, kehoni hylki omaa vertani jostain kumman syystä ja vielä piiitkä lista muitakin paskajuttuja joita en tähän aikaan yöstä muista enkä jaksa Joensuun Keskussairaalan kansioita kaivaa nyt esille.
Noh, sisuskalut leikattiin vatsan kohdalta uudelleen ja vietin pari viikkoa hengityskaapissa. Lisäksi vereni vaihdettiin jytympään tavaraan.
Kuitenkin, hengen lähtö oli sen verran lähellä että minun kohdallani mentiin aluksi tunti kerrallaan, myöhemmin sitten päivä kerrallaan.
Onneksi Pekka Kääpä-niminen kirurgi pelasti pienen peppuni silloin, muuten olisi henki paennut.
Ainoat muistot koko hommasta on vatsan kohdalla sellainen tyylikäs arpi, otsan hiusrajassa oleva vaalea pilkku ja tietysti se kun hengitysputki pisti leikkauksen aikana äänihuulia säpäleiksi (on sellainen raspikurkkuääni nykyään).
Myrsky
Mentiin perheen voimin silloin 80-luvulla saareen, sinnepä iski se kuuluisa trombi. Teltta lensi puuhun, vene upposi, rakeita ropisi niskaan ja näkyvyys metrin verran. Pelottavaa 5-vuotiaalle nassikalle.
Itellemme ei koskaan mitään vaaratilanteita aiheutettu, mutta autoilijoille kyllä. Saatiin aikaiseksi 2 tieltäsuistumista ja melkein kaadettiin yksi pikavuoro. :hah:
*SYVÄÄ PAHEKSUNTAA* :what: Ikää teillä tuskin oli kymmentä vuotta enempää?
6-vuotiaana, vai olisko 5-vuotiaana oli pakko opetella keulimaan pyörällä kun muutaman vuotta vanhemmat kaveritkin sitä niin innokkaasti teki. Noh sitten napsahti Jukkaa leukaan, tai takaraivoon, kun tiukan reenin päätteeks keulas ympäri. Pää sitten täysiä kotipihan asfalttiin, kypärä tietenkin jossain kun eihän se nyt ollut kuulia pitää pottaa tms. muu tyhmä syy, näkö tais lähteä hetkeks. Ainakin näki kaikkia kivoja värejä ja sitten huomas siinä huutaessa ja kirkuessa että päästä tulee verta aika vauhdilla. Noh onneks oli kuitenkin kaverit siinä jotka haki porukat viemään mut tikattavaks. Kuus tikkiä kait ja kalju kohta hiuskasvustoon!
Mut ei se pyöräkohellus siihen loppunut.. Lukuisat kassitukset tankoon ja vaikka miten päin tangon ylitte lenteleminen alko olemaan kesäsin arkipäivää siinä 10-vuotiaana. Kivesparat..lieneekö niistä sitten joskus enää mihinkään.
Taas 14-vuotiaana oli kivaa hyppiä pyörällä. Päätettiin sitten että mennäänpä metsään ja hypiskeltiin kaikista pienistä dropeista ja poljettiin polkuja pitkin kaameella vauhdilla. Kuitenkin kun porukka siinä tylsisty samaan vanhaan reittiin ja katteltiin mistä löytyis hyvää uutta maastoa. Noh tietenkin onnistuttiin spottaamaan sellanen paikka missä oli vähän isompi droppi mitä aikasemmin ja mä tietenkin aloin ensimmäisenä sitä testaamaan. Siinä sitten otin vähän vauhtia mutta perseelleehä se meni kun oli paino edessä sen verran. Siitä sitten eturenkaalle alas ja eturenkaalla kruisas vähän matkaa ihan ilman mitään kontrollia. Tulee pieni rotko eteen ja lähtee koko homma vielä enemmän käsistä. Lennän sinne pusikkoon mahalteni ja hetken hengähdän, kaverit toki nauraa, mutta huomaan sellasen saakelin terävän näkösen kiven siinä päästä 10cm päässä.. Siihen kun olis lyöny naamansa.
Rinteessä
Joskus 12-vuotiaana eka hyppy isommasta hyppyristä oli aika karmee kokemus. En yhtään tiennyt miten paljon tarvitaan vauhtia että pääsee sopivasti alastuloon eikä mitään tietoa mitä ilmassa tai nokalla tai alas tullessa pitäis tehdä. Syöksyllä sitten nokkaa kohti ja helvetilliset hapet niin paljon yli alastulon ku vaan mahollista, toki selälteen ilman mitään suojia. En saanu henkeä kunnolla ja sydän tykytti tuhatta ja sataa. Näkökin siinä samalla tais hetkeks pimentyä. Oli kyllä kypärä seuraavan päivän ostoslistalla, ja kans pussillinen itsesuojeluvaistoa.
Viime talvena oli aika kinkkiset paikat boksin alastulossa kun tulin jotenkin pää/niska/olkapää edellä lähes tasaselle alas. Jonkun 7-10minsaa kuulemma olin tajuttomana. Ei edes kehtaa miettiä mitä olis käynyt jos olisin ollut ilman kypärää ja selkäpanssaria ja pää olis vielä jäänyt väliin.. Näin käy kun lähtee koittamaan uusia temppuja hetken mielijohteesta, vaikka kuinka kokenut olis, niin ei auta kun takaperin tullaan ja toinen kärki päättää jäädä nokkaan kiinni kun lähtee pyörittämään.. Oli siinä kavereilla kuulemma aika järkyttävää aikaa ne vajaat 10 minuuttia. Itse selvisin pelkällä säikähdyksellä, mitä nyt olkapää sai jotain pientä vauriota. Ei kuitenkaan luita mennyt vaikka lentoa oli sen varmat 13-15metriä ja tiputusta aika paljon..
Uimahallissa
Siinä 15-vuotiaana hypittiin altaan reunimmaiselta lähtökorokkeelta. Jotain härveleitä ja volttihässäköitä. Huomasin sitten kun lähti taas käsistä hypyt että mun pää meni noin 5cm päästä altaan reunaa eli uimahallin lattiaa kun sinne veteen molskahdin. Melkein lähti siis kallo halki tms. ja pelästyneenä saunaan ihmettelemään. Ei oo kyl sen jälkeen tullu paljoa hypeltyä noilta korokkeilta.
Minisuksilla
Näilläki tuli sitten kohellettua joskus 9-vuotiaana. Laskettiin tuolla pusikoissa aina kaikkia kivoja reittejä. Sitten kävikin niin että oli joku puun juuri siinä esillä ja menee toinen suksi sinne alle. Eihän se siitä mihkään liiku ja lennän komeessa kaaressa pusikkoon ilman toista kenkää, se kun suksen kanssa jäi juurta tervehtimään, ja aika kovalla vauhdilla mahalleni tömähdän ja liu'un lumessa/jäämoskassa mahallani, pää edellä tietenkin, päin puuta. Kops ja näkö hämärtyy. Aivotärähdystä tuli ja pää aika sekasena sitten kävelin kotiin.
Oon näköjään aika erikoistunu yläpään (ja alapään [rinteessä kun reilit on ikäviä jos sattuu kassittamaan]) telomiseen.. Nykyään onkin aina jokasessa vauhdikkaammassa lajissa kypärä ja muita suojia. Suosittelen muillekin, varsinkin rinteeseen kypärät päähän ja samaten rullaluisteltaessa suojia käyttöön.
Itellemme ei koskaan mitään vaaratilanteita aiheutettu, mutta autoilijoille kyllä. Saatiin aikaiseksi 2 tieltäsuistumista ja melkein kaadettiin yksi pikavuoro. :hah:
*SYVÄÄ PAHEKSUNTAA* :what: Ikää teillä tuskin oli kymmentä vuotta enempää?
Täällä päin jotkut mulkvistit on tehny tota vielä 15 vuoden iässä. Ei pysty käsittelemään miten idiootti saa olla..
Itellemme ei koskaan mitään vaaratilanteita aiheutettu, mutta autoilijoille kyllä. Saatiin aikaiseksi 2 tieltäsuistumista ja melkein kaadettiin yksi pikavuoro. :hah:
*SYVÄÄ PAHEKSUNTAA* :what: Ikää teillä tuskin oli kymmentä vuotta enempää?
Eipä tota henkistä kasvua näytä tapahtuneen, jos pystyy vieläkin repimään huumoria. Ruumiita tossa ois voinut tulla.
En muista minkä ikäinen olin, mutta jotain välillä 5 - 10v. Oltiin biitsillä ja isoveljeni ammuskeli siellä jousipyssyllään milloin mitäkin. Nuoleen oli muistaakseni vielä tehnyt sellaisen oman virityksen, että siinä on naula päässä. Taisi vähän tähtäys pettää kun yhdessä vaiheessa nuoli lähestyi uhkaavasti mun päätä. Onneksi oli edes uimalasit päässä. Se nuoli jäi uimalasien kuminauhan ja pään väliin.
Pienempänä oli hupaisan hauskaa talvisin metsän suojista heitellä linja-autoja (oikeastaan mitä vaan autoja) lumipalloilla tuulilasiin.
Itellemme ei koskaan mitään vaaratilanteita aiheutettu, mutta autoilijoille kyllä. Saatiin aikaiseksi 2 tieltäsuistumista ja melkein kaadettiin yksi pikavuoro. :hah:
Kyl ne kuskit säikähtää ihan kohtuullisesti kun jäinen iso lumipallo kolahtaa tuulilasiin 80 km/h vauhdissa jostain pimeästä puskasta.
Me kaverin kanssa tykitettiin autoja metsän siimeksestä sillä kortsupyssyllä ja ammuksina oli kovia herneitä. Ei mitään vahinkoja onneksi sattunut vaikka olisi kuinka huonosti voinut käydä. Sivillipoliisi otti meidät kyllä kiinni ja raivosi viisi minsaa täysillä, tuli tehtyä juoksuenkka kotiin sen jälkeen, meni varmaan kolme sekkaa...
5-vuotiaana melkein hirtin itseni kun kiipeilin tikapuilla. Fiksuna pikkupoikana olin tunkenut pääni sinne tikkaiden väliin kun samaan aikaan jalka lipesi. Onneksi setämies näki tilanteen ja ehti apuun.
7 tai 8-vuotiaana leikin lupaa kysymättä sukulaismiehen kiväärillä. Onneksi vedin lukon auki ennenkuin kuin sormeilin liipaisinta. Oli ase nimittäin ladattu ja varmistamaton, sekä minä ja sisko hyvinä maalitauluina siinä ympärillä.
Yläasteella vedin uudella maastopyörällä alamäessä hirveät vauhdit. Kädessäni ollut muovipussi meni etupyörän pinnojen väliin, jonka jälkeen lensin muutaman kiepin ja asfaltille laskeuduttuani etenin vielä muutaman metrin. Loppukesä paranneltiin sitten polvien ja kyynärpäiden palovammoja. Ihme ettei käyny hullummin.
18-vuotiaana jouduin väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Puukosta kaulaan ja laskimo poikki. Silloin tuli kiire sairaalaan.
Itellemme ei koskaan mitään vaaratilanteita aiheutettu, mutta autoilijoille kyllä. Saatiin aikaiseksi 2 tieltäsuistumista ja melkein kaadettiin yksi pikavuoro. :hah:
*SYVÄÄ PAHEKSUNTAA* :what: Ikää teillä tuskin oli kymmentä vuotta enempää?
Oltii jotai 7 - 9-vuotiaita silloin. :D ei pikkuisena tajua mitä tulee tehtyä.
Itellemme ei koskaan mitään vaaratilanteita aiheutettu, mutta autoilijoille kyllä. Saatiin aikaiseksi 2 tieltäsuistumista ja melkein kaadettiin yksi pikavuoro. :hah:
*SYVÄÄ PAHEKSUNTAA* :what: Ikää teillä tuskin oli kymmentä vuotta enempää?
Oltii jotai 7 - 9-vuotiaita silloin. :D ei pikkuisena tajua mitä tulee tehtyä.
No ei tajua ei mut toi :hah:-hymiö tossa perässä osottaa sen et nyt muutamaa vuotta vanhempana ollaan vieläki ylpeitä siitä et ollaan yritetty tappaa sivullisia ihmisiä.
Tai mistä te sen tiedätte? Jos siellä on ollu vaik lapsi ilman vöitä kyydissä, ku se auto on suistunu tieltä? Kävittekö kattomassa? Soititteko ambulanssin tai poliisin?
Pienempänä oli hupaisan hauskaa talvisin metsän suojista heitellä linja-autoja (oikeastaan mitä vaan autoja) lumipalloilla tuulilasiin.
Itellemme ei koskaan mitään vaaratilanteita aiheutettu, mutta autoilijoille kyllä. Saatiin aikaiseksi 2 tieltäsuistumista ja melkein kaadettiin yksi pikavuoro. :hah:
Kyl ne kuskit säikähtää ihan kohtuullisesti kun jäinen iso lumipallo kolahtaa tuulilasiin 80 km/h vauhdissa jostain pimeästä puskasta.
Kerro koska tulet seuraavaksi Turkuun käymään, tulen ensin heittelemään lumipalloja sun tuulilasiin ja jos olet kolarin jälkeen hengissä, heittelen sua autos tuulilasiin.
