Tuossa jutustin erään kaverin kanssa aiheesta, kuulemma "kaikki" sanoo, ettei masteria saisi normalisoida... Itse en ollut ikinä kuullutkaan, eikä se ole koskaan mun lofistin korvia haitannut millään tapaa...
Hah, kaivanpa tän threadin naftaliinista kun on vähän kättäpidempää.
Eli taikasana tässä kysymyksessä on tuo
master, jossa tarkoitettaneen 16-bittistä tiedostoa, jota voitaisiin sellaisenaan käyttää vaikka CDR-promoa varten.
Normalisointi tulee suorittaa suuribittisen tai analogisen domainin puolella, koska muuten tulee säröä, joka on riittävää tuhoamaan just sen ilmavuuden saundista. Kun äänenvoimakkuutta kasvatetaan, niin sanapituuden on kasvettava mukana, koska muuten tulee niitä pyöristyksiä (niitä tulee itseasiassa joka tapauksessa, jos sanapituutta ei kasvateta rajatta, mutta esim 24 bitillä oikein kukaan ei voi enää kuulla sitä materiaalin seassa olevaa -144dB:llä olevaa virhettä). Jos siis aletaan muuttamaan 16-bittisen tiedoston äänenvoimakkuutta, päädytään joko pyöristymisen aiheuttamaan säröön tai isobittisempään tiedostoon (joka pitää taas ditheröidä alaspäin 16-bittiseksi) ja äänenlaatua hukataan aivan suotta.
Signaaliketjun pitäisi mennä niin, että ensin tehdään miksauksesta suuribittinen tiedosto. Tämä kompressoidaan ja limitoidaan (joko analogisesti tai digitaalisesti isoilla biteillä) ja jos tarvitaan voimakkuusmuutoksia tai fadeja, ne tehdään tämän prosessin jälkeen, ennen siirtymistä 16-bittiselle domainille.
Jos master-kompurointi-limitointi tehdään kaikki digitaalisena, tarkkuus on kuitenkin >20bittiä (toivottavasti enemmän), joten valmis tuote ditheroidaan vain 16-bittiseksi masteriksi.
Jos suuribittinen tavara on muunnettu analogiseksi kompuralle ja limitterille, niin tehdään voimakkuussäädöt ja fadet analogidomainilla ja sämplätään suoraan 16-bittiseksi masteriksi (hyvälaatuisella) AD-muuntimella.
Kummassakaan tapauksissa 16-bittiseen tavaraan ei enää kosketa ollenkaan, tossa aiemmin jo esille tulleiden pyöristysvirheiden vuoksi.
Eli näin:
Isot bitit -> Isobittinen prosessointi (eq/komp/lim) -> normalisointi -> ditherointi -> 16-bit master
TAI
Isot bitit -> DA -> analogiprosessointi (eq/komp/lim) -> normalisointi -> AD -> 16-bit master.
(lähde: Mastering audio: The art and science)
e: Ja tarkalleen ottaen, jos prosessoidaan enemmän kuin yhtä raitaa (lue: albumia), niin ei normalisoida käyttämällä sitä normalize-painiketta, vaan luotetaan omiin korviin eri biisien voimakkuuksien säätämisessä. Paras tilanne on tietysti, ettei raitaa tarvitse edes normalisoida, koska kaikki ylimääräinen prosessointi (mukaanluettuna voimakkuusmuutokset) vain pilaa ääntä.