Nintendo myy viidelläkympillä tavaraa joka (ei millään pahalla) näyttää ja kuulostaa yhä kuustoistabittiseltä. Sonyllä taas on ollut selkeä linja sijoittaa PALJON ensin ja sit kerätä voitot pitkällä aikavälillä, tää voi vähän hämmentää, mut niin se on (Saman mallin on ottanut nyt MS käyttöön koska se toimii).
Niin, kohderyhmät eri konsoleilla on aika erilaisia ja se mikä sinusta tuntuu täysin älyttömältä tuntuu toisesta täysin järkevältä. Peleiltä ja pelaamiselta haetaan erilaisia asioita ja esim itseäni ei voisi psp vähempää kiinnostaa, kun taas ds on oikeesti kiva juttu.
En myöskään olisi niin vakuttunut tuosta että esim sijoitetaan paljon ja sitten kerätään voitot. Mikäköhän on ms tilanne xboxin kanssa nyt? ekaan versioon syydettiin rahaa kuin kaivoon ja lopputulos taisi olla tappiollinen? Toinen versio menossa ja käsittääkseni myynti ei ole sitä mitä pitäisi? Rautaa myydään tappiolla, se ei myy ja pelejä ei osteta tarpeeksi? Mikä tässä yhtälössä on se joka toimii? MS on yrittänyt jo aika monta vuotta...
Jos olen ymmärtänyt oikein esim japanissa konsolipelaaminen on saavuttanut huippunsa ja markkinat eivät enää ole kasvamassa. Pelit ovat yhä monimutkaisempia, vaativat yhä enemmän aikaa ja maksavat yhä enemmän. Samaan aikaan jengillä on aikaa entistä vähemmän ja rahoista kilpailee miljoona muutakin ajanvietettä. Vanhoja pelaajia poistuu eli konsoleita ei hakata siihen malliin kuin aikasemmin, mutta samaan aikaan toisessa päässä lapsia ei välttis saada innostumaan peleistä sillä tavalla kuin olisi tarkoitus.
Onko tällaisessa markkinatilanteessa fiksua sijoittaa paljon jos tiedossa on, että markkinat ovat tietyissä paikoissa lähellä saturaatiopistettä? Jos ja kun sijoittaa paljon ja toivoo keräävänsä rahat myöhemmin ainoa keino on saada fyrkat kasvaneesta markkinaosuudesta. Entäs kun näitä panostajia on kaksi? Molemmat syytävät rahaa koska "sitten joskus se palkitaan". Entäs jos voittajia onkin pitkällä tähtäimellä vain yksi?
Nintendon uusi konsoli tulee olemaan sekä lähestymistavaltaan, että markkinoinniltaan jotain täysin erilaista. Rautaa ei myydä tappiolla ja markkinaosuutta ei pyritä kasvattamaan perusteella "sitten joskus homma maksaa itsensä takaisin". Tarkoituksena on tehdä konsoli jonka kokee omakseen myös henkilöt, jotka eivät muuten konsolia ostaisi. Tällä tavalla pyritään laajentamaan asiakasryhmää paljon laajemmaksi kuin mitä ms tai sony tekevät.
Voisiko siten ajatella, että fiksua olisi nimenomaan myydä alusta asti rautaa ja softaa voitolla ja vielä niin, että asiakaskunta on perinteisiä konsolimarkkinoita suurempi? Eikö tämä kuulosta hieman loogisemmalta kuin myydä rautaa tappiolla yhä hankalammalle asiakasryhmälle, joka kenties ei olekaan valmis sijoittamaan softaan sellaisia määriä, että tulos nousisi kokonaan plussan puolelle?
Nintendon pelit voi olla ja tuleekin olemaan yhä vahvemmin eri näköisiä kuin ms tai sony. Voi hyvin olla (ja varmaan onkin), että jos niitä vertaa hd-tason konsoleihin nintedon grafiikka vaikuttaa jotain 16-bit tasoiselta. Mutta jos ja kun lafka tahkoaa niillä rahaa, potentiaalinen asiakasryhmä on yhä suurempi, merkkiuskollisuus korkea ja asiakkaat kokevat saavansa täysin ainutlaatuisia pelikokemuksia, niin eikö nintendo ole pelannut omat korttinsa aika pirun hyvin ....