Lähinnä Lethan Weapon -sarjan käsikirjoittajana tunnettu Shane Black debytoi ohjaajana tässä mainiossa lievästi film noir -henkisessä komediajännärissä, jonka kävin tuossa maanantaina tsekkaamassa.
Pääosissa häärivien Robert Downey Jr.:n ja Val Kilmerin hahmoille kirjoitettu dialogi on kautta linjan hauskan nasevaa sanailua, ja elokuvan rytmi on muutenkin todella rennosti eteenpäin soljuva, vaikka itse tapahtumia en ihan rennoiksi menisi sanomaan. Tarina etenee päähenkilö Harry Lockhartin (Downey Jr.) kertojanäänen kuljettamana, välillä jopa rikkoen neljättä muuria ja onnistuen välillä sen ansiosta, sekä välillä siitä riippumatta, luomaan aidosti hulvattoman hauskoja tilanteita. Näin visuaalisen tilannehuumorin vallitsemalla aikakaudella on hauska nähdä, että Hollywoodissa on vielä ihmisiä jotka osaavat tehdä hauskojen tapahtumien ohella myös aidosti hauskaa dialogia.
Black tuntuu tietoisesti leikitelleen monilla tyypillisillä Hollywoodin jännärielokuvien kliseillä (ei siis niitä käyttäen, vaan niitä kiertäen - niin sanoakseni), ja itseäni niistä syntyneet tilanteet ainakin naurattivat oikein kunnolla - tosin kyynisempi katsoja saattaa pitää elokuvan tyyliä liian "kikkailevana". Kuten sanottu, minua ei tämä häirinnyt lainkaan: missään vaiheessa ei "kikkailu" mene liiallisuuksiin. Luulen, että eniten elokuvassa minua viehätti sen tietyllä tapaa kliseetön olemus; koko ajan oli sellainen olo että tämä on jotain sellaista freesiä meininkiä mitä harvemmin pääsee näkemään. Odotukseni olivat korkealla, ja voin onnekseni sanoa, että ne pätkän nähtyäni jopa ylittyivät. Todellakin suosittelen.
Leffa on ilmeisesti lähtenyt aika huonosti levitykseen: täällä Suomessakin Finnkinolla on siitä vain viisi kopiota. Uskallan kuitenkin ennustaa, että DVD-myynti tulee olemaan vähintäänkin kelpoa ja tästä taitaa kehkeytyä jonkin sortin kulttiklassikko - sen se mielestäni vähintäänkin ansaitsee.
http://www.imdb.com/title/tt0373469/
http://www.finnkino.fi/elokuvaesittely.asp?movie=977
Pääosissa häärivien Robert Downey Jr.:n ja Val Kilmerin hahmoille kirjoitettu dialogi on kautta linjan hauskan nasevaa sanailua, ja elokuvan rytmi on muutenkin todella rennosti eteenpäin soljuva, vaikka itse tapahtumia en ihan rennoiksi menisi sanomaan. Tarina etenee päähenkilö Harry Lockhartin (Downey Jr.) kertojanäänen kuljettamana, välillä jopa rikkoen neljättä muuria ja onnistuen välillä sen ansiosta, sekä välillä siitä riippumatta, luomaan aidosti hulvattoman hauskoja tilanteita. Näin visuaalisen tilannehuumorin vallitsemalla aikakaudella on hauska nähdä, että Hollywoodissa on vielä ihmisiä jotka osaavat tehdä hauskojen tapahtumien ohella myös aidosti hauskaa dialogia.
Black tuntuu tietoisesti leikitelleen monilla tyypillisillä Hollywoodin jännärielokuvien kliseillä (ei siis niitä käyttäen, vaan niitä kiertäen - niin sanoakseni), ja itseäni niistä syntyneet tilanteet ainakin naurattivat oikein kunnolla - tosin kyynisempi katsoja saattaa pitää elokuvan tyyliä liian "kikkailevana". Kuten sanottu, minua ei tämä häirinnyt lainkaan: missään vaiheessa ei "kikkailu" mene liiallisuuksiin. Luulen, että eniten elokuvassa minua viehätti sen tietyllä tapaa kliseetön olemus; koko ajan oli sellainen olo että tämä on jotain sellaista freesiä meininkiä mitä harvemmin pääsee näkemään. Odotukseni olivat korkealla, ja voin onnekseni sanoa, että ne pätkän nähtyäni jopa ylittyivät. Todellakin suosittelen.
Leffa on ilmeisesti lähtenyt aika huonosti levitykseen: täällä Suomessakin Finnkinolla on siitä vain viisi kopiota. Uskallan kuitenkin ennustaa, että DVD-myynti tulee olemaan vähintäänkin kelpoa ja tästä taitaa kehkeytyä jonkin sortin kulttiklassikko - sen se mielestäni vähintäänkin ansaitsee.
http://www.imdb.com/title/tt0373469/
http://www.finnkino.fi/elokuvaesittely.asp?movie=977