Kuten pakana sanoi, onhan sekin uskon asia uskoa materialistis-mekanistiseen tieteelliseen maailmankuvaan. Vaikka tieteellä ja uskonnolla on tiettyjä olennaisia eroja esimerkiksi argumenttien falsifoitavuuden kannalta, suurimmalla osalla meistä ei juuri ole kapasiteettia arvioida useimpien tieteellisten teorioiden luotettavuutta vaan meidän täytyy vain luottaa asiantuntijoihin. Ja se jos mikä, on uskoa, ei tietoa.
Uskoa kyllä, mutta lähtökohtaisesti mielestäni hyvin erilaista.
Periaatteessa tieteellisten argumenttien luotettavuus ja todenmukaisuus on aina verifioitavissa tutkimusdokumenteista. Käytännössä tämä on mahdotonta suurelle osalle ihmisistä, mutta periaatteessa mahdollisuus on olemassa, koska suuri osa julkaisuista on yleisesti saatavilla. Uskonnoissa asia on toisin, suurinta osaa argumenteista ei edes teoriassa pystytä konsistentisti todistamaan suuntaan tai toiseen, vaan kyse on puhtaasta uskosta ilman mahdollisuutta asian tutkimiseen oman pollan ulkopuolella.
"Tieteellisessä uskossa" on mielestäni kyse luottamuksen arvioinnista auktoriteetteihin ja myös lähdekriittisyydestä yleisesti. Lähtökohtaisesti tiedettä ei tuputeta kenellekään valmiiksi pureskeltuna, vaan perusasiat täytyy jokaisen alaa opiskelevan tehdä itse selväksi itselleen ja tätä kautta saavuttaa ymmärrys aiheesta. Tämän jälkeen optimitapauksessa on jäljellä ainoastaan tietoa ja varsinaiselle uskolle ei pitäisi enään olla tarvetta. Ammattitutkija ei tietysti voi aina kaikkea todistaa alusta loppuu itselleen ja lähdekriittisyydestä on apua. Kuitenkin epäilyksen, tai omituisuuksien sattuessa tutkijalla on koneisto verifioida ja toistaa toisen tutkijan esittämä väite, eli uskon varassa tiedettä ei tehdä.
Maallikoille tämä on toinen juttu, luonto ei toimi aina maalaisjärjen mukaisesti ja oikeaa ymmärrystä on usein mahdoton saavuttaa. Jäljelle jää ainoana vaihtoehtona usko, tai epäily popularisoitua tiedettä, tai popularisoivaa henkilöä kohtaan. Popularisointia ei kuitenkaan pidä sekoittaa itse "kovaan tieteeseen". Sitä pitää toki tehdä ja kertoa selkokielellä maallikoille asioista, mutta epäilyä, tai uskoa popularisoituun tieteeseen ei voi suoraan jatkaa epäilynä, tai uskona itse tieteeseen. Kaikkia aiheita ei voi popularisoida kansankielelle riittävän täsmällisesti ja niiden antama mielikuva voi kuvata todella huonosti, tai täysin turhaan mystifioida käsiteltyä aihetta. Ja tämä on tosiaankin tärkeä pointti. Mielestäni tieteen popularisoinnissa pitäisi kuulijoille tehdä hyvin selväksi, jos kyseessä on vain summittainen vertauskuva tieteellisesti konsistentista argumentista. Tieteen popularisointi on todellinen taitolaji. On paljon helpompaa luritella lennokas, periaatteessa faktoihin perustuva, tarina suhteellisuusteoriasta ja madonreikä-aikamatkailusta, kuin järkevästi kertoa ihmisille mikä siinä suhteellisuusteoriassa on oikeasti niin merkittävää.
On ehkä hieman rohkeaa puhua yleisesti tieteestä, koska kirjoitan kuitenkin ainoastaan luonnontieteiden ja fyysikon näkökulmasta. Tosin juuri fysiikan ja fysiikan popularisoinnin piirissä nämä asiat ilmenevät hyvin voimakkaalla tavalla.