Aasian luonnoton luonnonkatastrofi

mun mielestä kyl 30% on aika törkeen paljon idiootteja

YADDA YADDA YADDA YADDA YADDA...
Mutta mitäpä minä, idiootti, olen tähän sanomaan.

WORD!

:happyroll:

Maailmahan on mustavalkoinen niinhän?

"Hyvien tekojen tekeminen on todellisuudessa epäitsekkyyden valepukuun naamioitunutta oman edun tavoittelua" Anthony de Mello

Hieman ristiriitaista ensin kritisoida mustavalkoista ajattelua ja heti perään lainata tokaisua, joka ei muuta olekaan.

On ollut mielenkiintoista seurata valtakunnan silmäätekevien kommentteja Aasian tilanteesta. Mielestäni pohjat vetää Helsingin piispa Eero Huovinen, joka oli käyttänyt mm. näitä rohkaisevia sanoja eilen Helsingin tuomiokirkossa pidetyssä suruhartaudessa:

"Pelasta minut, Jumala! Vesi on noussut kaulaani saakka. Olen vajonnut pojattomaan liejuun, jalkani ei tavoita lujaa maata. Olen joutunut vetten syvyyksiin. Pyörre tempaa minut mukaansa."
...
"Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."

Lähde: HS 10.01.05

Kirkolliset tekstit, erityisesti luterilaisessa kirkossa, tuppaa aina olemaan tollasta pelottelua. Ideanahan on ensin maalata hirveästi kauhukuvia helvetin kadotuksesta, ja sitten lopuksi luvata, että kaikki uskovat pelastetaan - ne loput sen sijaan joutuvat sinne kadotukseen.

Tätä mallia kun on toimivasti saarnoissa hyödynnetty vuosisatojen ajan, voi olla vähän vaikea päästä irti tosta sabluunasta.

On ollut mielenkiintoista seurata valtakunnan silmäätekevien kommentteja Aasian tilanteesta. Mielestäni pohjat vetää Helsingin piispa Eero Huovinen, joka oli käyttänyt mm. näitä rohkaisevia sanoja eilen Helsingin tuomiokirkossa pidetyssä suruhartaudessa:

"Pelasta minut, Jumala! Vesi on noussut kaulaani saakka. Olen vajonnut pojattomaan liejuun, jalkani ei tavoita lujaa maata. Olen joutunut vetten syvyyksiin. Pyörre tempaa minut mukaansa."
...
"Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."

Lähde: HS 10.01.05

JUMALA ON TERRORISTI!

On ollut mielenkiintoista seurata valtakunnan silmäätekevien kommentteja Aasian tilanteesta. Mielestäni pohjat vetää Helsingin piispa Eero Huovinen, joka oli käyttänyt mm. näitä rohkaisevia sanoja eilen Helsingin tuomiokirkossa pidetyssä suruhartaudessa:

"Pelasta minut, Jumala! Vesi on noussut kaulaani saakka. Olen vajonnut pojattomaan liejuun, jalkani ei tavoita lujaa maata. Olen joutunut vetten syvyyksiin. Pyörre tempaa minut mukaansa."
...
"Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."

Lähde: HS 10.01.05

Se, että noi sanat vaikuttaa jostain
ateistista jotenkin pälleiltä ei tarkoita
sitä etteikö ne vois tarjota lohtua
niille, jotka Huovisen sanoja on
ollu kirkossa kuulemassa.

Se, että noi sanat vaikuttaa jostain
ateistista jotenkin pälleiltä ei tarkoita
sitä etteikö ne vois tarjota lohtua
niille, jotka Huovisen sanoja on
ollu kirkossa kuulemassa.

Huovinen maalaa katastrofin tapahtumasta kärsineiden silmille turhan väkevin sanankääntein. IMO kirkonmiehen tulisi antaa saarnassaan lohtua ja toivoa surusta kärsiville - poimimani virkkeet eivät mielestäni tätä tee.

Se, että noi sanat vaikuttaa jostain
ateistista jotenkin pälleiltä ei tarkoita
sitä etteikö ne vois tarjota lohtua
niille, jotka Huovisen sanoja on
ollu kirkossa kuulemassa.

Huovinen maalaa katastrofin tapahtumasta kärsineiden silmille turhan väkevin sanankääntein. IMO kirkonmiehen tulisi antaa saarnassaan lohtua ja toivoa surusta kärsiville - poimimani virkkeet eivät mielestäni tätä tee.

Se on vaikee kirkonmiesten tarjota yhtään mitään ku ne on niin hukassa ettei ees keskenänsä tiedä mitä niiden pitäis opettaa, onhan se aika liikuttavaa ku tollanen vanha käpy yrittää edustaa jotain isoa instituutiota mutta minkäs yks perämies sille mahtaa jos koko laivasto on keskellä saharaa...

Noin sanoo ehkä ihminen, joka tavoittelee omaa etuaan joka asiassa.

Ainakaan hän ei sitten olllut ristiriidassa omien väitteidensä kanssa, mikä on ehkä asteen verran totuudellisempaa kuin kuvitelmissa eläminen.

Kirkolliset tekstit, erityisesti luterilaisessa kirkossa, tuppaa aina olemaan tollasta pelottelua.

Missäs se pelottelu oli? Minulle tuo ei ainakaan avaudu siinä valossa. Onko pelko vain katsojan silmässä?

Ainakaan hän ei sitten olllut ristiriidassa omien väitteidensä kanssa, mikä on ehkä asteen verran totuudellisempaa kuin kuvitelmissa eläminen.

Niin no onhan itseään helppo luonnehtia totuudellisesti, mutta ei se tee tuollaisesta väitteestä mitään yleismaailmallista faktaa. Itsekkäillä ihmisillä on vain tapana puolustella itsekkyyttään juuri noin.

Kirkolliset tekstit, erityisesti luterilaisessa kirkossa, tuppaa aina olemaan tollasta pelottelua.

Missäs se pelottelu oli? Minulle tuo ei ainakaan avaudu siinä valossa. Onko pelko vain katsojan silmässä?

Okei, "pelottelu" on tossa yhteydessä vähän turhan voimakas termi, "synkistely" tai "mustamaalaaminen" olisi ehkä vähän parempi. Teksti kuvaa hyvin synkin ja lohduttomin sanankääntein hukkumiskuolemaa:

Vesi on noussut kaulaani saakka. Olen vajonnut pojattomaan liejuun, jalkani ei tavoita lujaa maata. Olen joutunut vetten syvyyksiin. Pyörre tempaa minut mukaansa.

Mutta ei hätää, sillä Jumala pelastaa häneen uskovan ja vie iäiseen valtakuntaan, jossa kuolema ja murhe ovat voitetut:

Pelasta minut, Jumala! - - - Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.

Mitä tästä tekstistä jää käteen sille, joka ei usko Jumalaan? Pelkkä hukkumiskuoleman kurjuuden kuvaus. Juuri siksi tämä särähtää pahasti ei-niin-uskovaisen korvaan: ilman Jumalan pelastusta on jäljellä vain lohduton synkistely.

Mielestäni tämä pohjimmiltaan toistaa samaa rakennetta, jota kirkko on käyttänyt jo vuosisatoja. Maallinen elämä on kurjaa, ja lopulta kuolema tulee ja tuhoaa senkin vähäisen kurjuuden. Uskomalla Jumalaan pelastut kaikelta tältä. "Jotta yksikään, joka häneen uskoo, ei hukkuisi, vaan saisi iänkaikkisen elämän."

Ja jotta iänkaikkinen elämä alkaisi kuulostaa riittävän houkuttelevalta vaihtoehdolta, synkistellään tämän elämän ja kuoleman kurjuudella. Lisätään tähän vielä se helvetillä pelottelu, niin päästään jo aika lähelle sitä, mitä kirkon piirissä on harrastettu jo aikoja.

IMHO kristinusko on siinä suhteessa aika kieroutunut uskonto, että se perimmiltään ja alkujuuriltaan on hyvin kuolemaorientoitunut uskonto. Palkinto tulee vasta taivaan porteilla, sitä ennen ei ole muuta kuin kärsimystä ja vajavaisuutta.

- - -

Tämä oli siis vain omakohtainen tulkintani tuosta Eero Huovisen tekstistä. Voinhan olla aivan täysin väärässä tätä tekstipätkää tulkitessani, mutta tällaisen kuvan tuosta näin pikavilkaisulla saa.

IMHO kristinusko on siinä suhteessa aika kieroutunut uskonto, että se perimmiltään ja alkujuuriltaan on hyvin kuolemaorientoitunut uskonto. Palkinto tulee vasta taivaan porteilla, sitä ennen ei ole muuta kuin kärsimystä ja vajavaisuutta.

Eipä niinkään kristinusko vaan osa sen suuntauksista, kuten luterilaisuus.

Yksi juttu mitä minä olen ihmetellyt tuon Aasia-hässäkän yhteydessä on ollut häpeämätön ruumiiden palvonta. Tuntuu siltä, että jokainen asiallinen toimenpide paikallisilta, mitä noille ongelmajätteeksi muuttuneille turisteille on tehty, on saanut täällä Suomessa (ja erityisesti Ruotsissa) osan kansaa takajaloilleen. Sen sijaan että raadot kuopattaisiin oikopäätä pois tauteja levittämästä, niitä säilötään paikallisten riesana maan päällä resursseja tuhlaten. Ja sitten niitä vielä pitää roudata sieltä tänne Suomeen... eikö nekin varat voisi käyttää siihen kehitysapuun?

Minusta on aivan asiallista muistella edesmenneitä ihmisiä, mutta eikö se muka mitenkään onnistu ilman mädäntynyttä ruumista?

IMHO kristinusko on siinä suhteessa aika kieroutunut uskonto, että se perimmiltään ja alkujuuriltaan on hyvin kuolemaorientoitunut uskonto. Palkinto tulee vasta taivaan porteilla, sitä ennen ei ole muuta kuin kärsimystä ja vajavaisuutta.

Eipä niinkään kristinusko vaan osa sen suuntauksista, kuten luterilaisuus.

No enpä nyt sanois noin. Protestantismille on pikemminkin ominaista perinteistä kristinuskoa (katolilaisuus ja ortodoksismi) laajempi kiinnostus maallisen maailman asioihin, koska sen perusteesi on sielun pelastuminen yksin Jumalan armosta, ei hyvien tekojen tms. vuoksi. Näin ollen on mahdollista kiinnittää enemmän huomiota maallisen elämän kysymyksiin vaarantamatta omaa taivaspaikkaansa. Lisäksi protestantismi on suoraa jatkoa renessanssihumanismille, jolle nimenomaan oli ominaista kiinnostus maallisia asioita kohtaan uskonnon ja kuolemanjälkeisen elämän kysymysten pohtimiselle joka oli keskiaikaisen älymystön pääasiallinen ajanviete.

Kyllä siis mielestäni voi hyvinkin perustellusti sanoa, että kristinusko (kokonaisuutena) on kuolemasuuntautunut, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Toisaalta, niin ovat useimmat muutkin uskonnot eikä kristinusko ole edes pahimmasta päästä (vrt. esim. egyptiläinen uskonto).

Yksi juttu mitä minä olen ihmetellyt tuon Aasia-hässäkän yhteydessä on ollut häpeämätön ruumiiden palvonta. Tuntuu siltä, että jokainen asiallinen toimenpide paikallisilta, mitä noille ongelmajätteeksi muuttuneille turisteille on tehty, on saanut täällä Suomessa (ja erityisesti Ruotsissa) osan kansaa takajaloilleen. Sen sijaan että raadot kuopattaisiin oikopäätä pois tauteja levittämästä, niitä säilötään paikallisten riesana maan päällä resursseja tuhlaten. Ja sitten niitä vielä pitää roudata sieltä tänne Suomeen... eikö nekin varat voisi käyttää siihen kehitysapuun?

Minusta on aivan asiallista muistella edesmenneitä ihmisiä, mutta eikö se muka mitenkään onnistu ilman mädäntynyttä ruumista?

Ruumiilla ei ole suurta merkitystä tautien leviämisen kannalta, sanoi ainakin uutissetä.

Sävysi kuullostaa hiukan provosoivalta.

Ruumiilla ei ole suurta merkitystä tautien leviämisen kannalta, sanoi ainakin uutissetä.

Vaikka ruumiit eivät levittäisi tauteja, jossain vaiheessa ihmiset saattavat kypsyä tuhansiin mätäneviin ruumiisiin kotinurkissaan. Alueella ei todellakaan ole tarpeeksi kylmäsäilytystiloja, ja lämpimässä ilmassa ainakin hajuhaitat ovat melkoiset. Helppo täällä on valittaa, kun ikkunan alla ei ole talon kokoista ruumiskasaa.

Olin hämenetynyt lööpeistä että mitä mitä?

Näin ollen on mahdollista kiinnittää enemmän huomiota maallisen elämän kysymyksiin vaarantamatta omaa taivaspaikkaansa.

mua on kyllä aina hämännyt se käsitys että Jumala antaa anteeksi kaiken ja pelastaa häneen uskovat. ihmisethän voi tehdä aivan mitä haluaa elämänsä aikana ja rikkoa jokaista moraalisääntöä surutta, kunhan kuolinvuoteellaan katuu syntejään ja anoo Jumalalta anteeksiantoa.

mua on kyllä aina hämännyt se käsitys että Jumala antaa anteeksi kaiken ja pelastaa häneen uskovat. ihmisethän voi tehdä aivan mitä haluaa elämänsä aikana ja rikkoa jokaista moraalisääntöä surutta, kunhan kuolinvuoteellaan katuu syntejään ja anoo Jumalalta anteeksiantoa.

Ajatus on kai siinä, että katumisen pitää olla vilpitöntä. Tällaisestahan ei ole kyse, jos laskelmoiden "päättää tulla uskoon" hieman ennen kuolemaansa tai muussa sopivassa vaiheessa.

Tällaisestahan ei ole kyse, jos laskelmoiden "päättää tulla uskoon" hieman ennen kuolemaansa tai muussa sopivassa vaiheessa.

ja kuinka ollakaan, pelimiehen jumal"todistus" nimenomaan kehoittaa ihmistä vain päättämään uskoa, mutta tuollainenhan kumoutuu juuri mainitulla tavalla :) mikäs se kolmas todistus olikaan..?

edellämainittu päättäminen saa miettimään myös sitä että kuinka moni suomalaisistakin 'uskovista' on vain päättänyt uskoa, tai vielä pahempaa, kasvanut uskovaiseksi perheen/muun yhteisön takia. kirkossakin monet käyvät vain tavan vuoksi ja riparille mennään lahjojen takia. kyllä minun mielestä tarvitsisi tapahtua jonkinlainen konkreettinen 'uskoontuleminen', jotta uskominen olisi 'aitoa' ja tuo katuminenkin vilpitöntä.