Viime perjantaina Umosta tullessani kyytimme jätti auton pihallemme vähän hankalaan paikkaan. Auto tukki kerrostalon pihan sisääntuloväylän, mutta ajattelimme että sen viiden minuutin aikana mitä kuskilla kestää röökin polttaminen tuskin kukaan tulee autolla pihalle.
Väärin.
Parin minuutin päästä pihalle yrittää 440 (vai 460?) Volvo jossa on kuskimme tuttuja. Sattumalta he asuvat samassa talossa. Kuskilla on vielä puolet röökistä jäljellä ja pyydämme heitä jättämään autonsa tien varteen, pihan ulkopuolelle. Se on 10 metriä kauempana kuin se vieraspaikka mihin he pyrkivät.
He kuitenkin autossa ilmeisesti päättävät että haluavat parkkeerata vieraspaikalle ja jäävät odottamaan että kuskimme saa autonsa pois edestä.
Parin minuutin päästä kuskimme lähtee peruuttamaan autoaan pois edestä jolloin Volvon kuljettaja niin sanotusti laittaa protestimielessä lusikan pohjaan ja ampaisee parkkipaikalle päin renkaat ulvoen noin kymmenen sentin päästä minusta. Tässä vaiheessa silmissäni pimenee, joka on varmaan joidenkin mielestä hyvin ymmärrettävää. Promillejakin oli jonkun verran.
Tässä pienessä raivonpuuskassa lähden levylaukun kanssa juoksemaan autoa kohti, tarkoituksena repiä kuljettaja ulos Volvosta riveleistä lähempää tarkastelua varten.
Samassa kuitenkin kuljettaja laittaa liinat kiinni, ja törmään Volvon perään täydessä juoksuvauhdissa ja levylaukun kanssa. Kuuluu rysähdys ja Volvon perässä oleva spoileri irtoaa. Onneksi se jäi kuitenkin toisesta puolestaan vielä kiinni.
Seuraavassa muutamassa sekunnissa olen saanut revittyä kuljettaja ulos autosta sillä seurauksella että herätämme kaikki taloyhtiössämme nukkuvat ihmiset kohtuullisen äänekkäällä välienselvittelyllä. Riita ei jäänyt myöskään pelkästään henkiselle tasolle, vaan kyllä siinä miestä jos toista vähän tönittiin. Volvossa oli kuitenkin kaksi ikäistäni jannua ja huomasin että on parempi rauhoittua.
Riitely jatkui kuitenkin vartin verran jonka jälkeen tulimme siihen lopputulokseen että otamme yhteystiedot ylös ja palaamme myöhemmin asiaan.
Seuraavana päivänä soitin toiselle Volvossa istuvalle osapuolelle ja selvitimme asiamme. Hän vaikutti ihan ok tyypiltä ja kertoi ymmärtävänsä tapahtumien kulun samalla tavalla kuin minä. Hän lupasi ottaa selvää mitä korjaus tulisi kustantamaan ja ilmoitella myöhemmin. Siitä ei kuitenkaan vielä puhuttu kuinka paljon esim. minä joutuisin laskusta korvaamaan. Olen kyllä valmis maksamaan jonkun verran, sillä jonkunhan tuo on maksettava, ja kaiken järjen mukaan olen osasyyllinen. Nyt vaan aika näyttää kuinka kalliiksi tämä tuli.
Mikä oli tarinan opetus?
Ei mikään.
Shit happens, ja vahinkoja sattuu. Vituttaa silti että juuri omalle kohdalle.
Jaa miksi kerron tätä teille?
En tiedä.
Väärin.
Parin minuutin päästä pihalle yrittää 440 (vai 460?) Volvo jossa on kuskimme tuttuja. Sattumalta he asuvat samassa talossa. Kuskilla on vielä puolet röökistä jäljellä ja pyydämme heitä jättämään autonsa tien varteen, pihan ulkopuolelle. Se on 10 metriä kauempana kuin se vieraspaikka mihin he pyrkivät.
He kuitenkin autossa ilmeisesti päättävät että haluavat parkkeerata vieraspaikalle ja jäävät odottamaan että kuskimme saa autonsa pois edestä.
Parin minuutin päästä kuskimme lähtee peruuttamaan autoaan pois edestä jolloin Volvon kuljettaja niin sanotusti laittaa protestimielessä lusikan pohjaan ja ampaisee parkkipaikalle päin renkaat ulvoen noin kymmenen sentin päästä minusta. Tässä vaiheessa silmissäni pimenee, joka on varmaan joidenkin mielestä hyvin ymmärrettävää. Promillejakin oli jonkun verran.
Tässä pienessä raivonpuuskassa lähden levylaukun kanssa juoksemaan autoa kohti, tarkoituksena repiä kuljettaja ulos Volvosta riveleistä lähempää tarkastelua varten.
Samassa kuitenkin kuljettaja laittaa liinat kiinni, ja törmään Volvon perään täydessä juoksuvauhdissa ja levylaukun kanssa. Kuuluu rysähdys ja Volvon perässä oleva spoileri irtoaa. Onneksi se jäi kuitenkin toisesta puolestaan vielä kiinni.
Seuraavassa muutamassa sekunnissa olen saanut revittyä kuljettaja ulos autosta sillä seurauksella että herätämme kaikki taloyhtiössämme nukkuvat ihmiset kohtuullisen äänekkäällä välienselvittelyllä. Riita ei jäänyt myöskään pelkästään henkiselle tasolle, vaan kyllä siinä miestä jos toista vähän tönittiin. Volvossa oli kuitenkin kaksi ikäistäni jannua ja huomasin että on parempi rauhoittua.
Riitely jatkui kuitenkin vartin verran jonka jälkeen tulimme siihen lopputulokseen että otamme yhteystiedot ylös ja palaamme myöhemmin asiaan.
Seuraavana päivänä soitin toiselle Volvossa istuvalle osapuolelle ja selvitimme asiamme. Hän vaikutti ihan ok tyypiltä ja kertoi ymmärtävänsä tapahtumien kulun samalla tavalla kuin minä. Hän lupasi ottaa selvää mitä korjaus tulisi kustantamaan ja ilmoitella myöhemmin. Siitä ei kuitenkaan vielä puhuttu kuinka paljon esim. minä joutuisin laskusta korvaamaan. Olen kyllä valmis maksamaan jonkun verran, sillä jonkunhan tuo on maksettava, ja kaiken järjen mukaan olen osasyyllinen. Nyt vaan aika näyttää kuinka kalliiksi tämä tuli.
Mikä oli tarinan opetus?
Ei mikään.
Shit happens, ja vahinkoja sattuu. Vituttaa silti että juuri omalle kohdalle.
Jaa miksi kerron tätä teille?
En tiedä.
