43 posts, 3 pages, 6,681 views
Ja miksi et käytä jo olemassa olevia tekstin korostuskeinoja:
Bileissä oli loistava tunnelma ja loistavaa musaa!
Minulle tuo huutomerkki kertoo, että kertoja haluaa kertoa asiansta lyhyesti, mutta ytimekkäästi ja painottaen sen merkityksiä.
Mun mielestä kyl noitten hymiöiden ja gremlinien käyttö on esim niissä määrissä OK, ja hyväkin juttu kunhan niit käytetään siinä määrin kun täällä on yleensä totuttu käyttämään. Klubbarin hymiöoksennuspostaukset on yleensä melkein mahdottomia lukea, joka johtuu myös siitä, ettei niistä animoiduista hymiöistä ota välillä pirukaan selvää et mitä ne tekee. Täällä olevat staattiset hymiöt on loistavia, enkä niitä käytäkään kuin muutamaa.
Gremlinit ja hymiöt ovat täydentäviä ilmaisun keinoja, ne eivät voi koskaan korvata sanallista kerrontaa. Käytän niitä joskus itsekkin, mutta lähestulkoon aina vain chat-tyypisissä lyhyissä viesteissä. Asiat kirjoitan aina tekstinä, niin että ne ovat mahdollisimman selviä, ilman väärinymmärryksen mahdollisuutta (Ana-- ;) ).
Olet selkeästi semanttinen nero! :happyroll: Vai oletko kenties radikaali
tässä suhteessa? Uskot siihen, että kaikki extratekstuaaliset preferenssit
indikoivat automaattiset intellektuellin kapasiteetin harjaantumatonta
exertiota yli yksilön aktuaalisten kykyjen havainnoida kognitiivista
informaatiota? :hah:
totaalisesti ohi aiheen, syvästi pahoitellen ja iso virne naamalla:
Semantiikka sekä kielipeli vaatii, että keskustelun osapuolilla on sama kulttuuritausta ja näin ollen samat merkitykset sanoille. En ole radikaali, mutta koen tarpeelliseksi tuoda julki kielipelin vaikeudet kirjoitetussa mediassa. Sanojen merkityksillä leikkiminen on semantiikkaa, kun asiat pitäisi kertoa niin, ettei väärinymmärtämisen mahdollisuutta ole.
Väite 'tiedän että, minulla on kaksi kättä' on ongelmallinen. Mistä minä tiedän, että minulla on kaksi kättä? Olen voinut nähdä ne, mutta entä jos olenkin leikkauksen jälkeisessä hallusinaation tilassa ja en ole vielä herännyt? Voi olla, että toinen käteni on amputoitu.
Esa Saarisen Imagologies oli kova juttu, siinä luotettiin paljolti tekstin lisäksi ulkomuotoon. No se sitten unohtui aika pian.
totaalisesti ohi aiheen, syvästi pahoitellen ja iso virne naamalla:
eli siis "Sorry 4 da d-rail :D but:"
Tuolla logikaalla kaikki väitteet ovat äärimmäisen epävarmoja ja ainoa,
mihin pystymme, on oman käsityskykymme rajoissa tapahtuva approksi-
maatio asioiden oletetusta nykytilasta. Totta, olet oikeassa, absoluuttista,
varmaa tietoa ei voida luotettavasti kommunikoida. Sen sijaan voidaan
lähteä siitä lähtökohdasta, että saatu informaatio on luotettavaa, kunnes
se todistetaan muilla keinoin epäluotettavaksi. Vastaavasti voidaan ottaa
vastakohtainen näkökulma aiheeseen, ja ryhtyä vaikkapa salaliittoteo-
reetikoiksi, occamin partaveitsi toiminee tässäkin aiheessa..
Ludwig Wittgenstein 'Varmuudesta' ;)
Varmuuden etsiminen alkaa siitä, että meillä kaikilla on iso kasa kokemuslauseita, kuten 'Tiedän, että maapallo on ollut olemassa hyvin pitkän aikaa', joita on mahdoton perustella. Kaikkien oletuksien oikeaksi tai vääräksi osoittaminen tapahtuu jo jonkin järjestelmä puitteissa. Tämä järjestelmä ei ole mielivaltainen tai epäilyttävä lähtökohta argumenteillemme, vaan se on osa argumenttia. Se on argumentin elinympäristö eikä lähtökohta.
Mutta voidaanko yhtäkään argumenttia aukottomasti todistaa todeksi?
Onko olemassa sellaista argumenttia, että sen luettuani voin täydellä
varmuudella todetta, että argumentti on tosi? Ehkä joudutaan pelaamaan
aina pelkillä olettamuksilla asioiden oikeasta tilasta, joista osa on
perusteltu paremmin kuin loput.
Esa Saarisen Imagologies oli kova juttu, siinä luotettiin paljolti tekstin lisäksi ulkomuotoon. No se sitten unohtui aika pian.
Kulygin työnsi kätensä kyynärpäätä myöten Maria Timofejevnan suuhun. :angry: Maria Timofejevnalta pääsi ulvahdus. :eek: :crybaby:
Kulygin yritti vetää kätensä pois, mutta Maria Timofejevnan kurkku oli kiristynyt - ja Kulygin oli kiikissä. :panic: :right: :sad:[/i]