tupla
Ja miksi et käytä jo olemassa olevia tekstin korostuskeinoja:
Bileissä oli loistava tunnelma ja loistavaa musaa!
Minulle tuo huutomerkki kertoo, että kertoja haluaa kertoa asiansta lyhyesti, mutta ytimekkäästi ja painottaen sen merkityksiä.
Totta, tuossa huutomerkki toimii. Mutta mun mielestä silti teksti jää jollain tapaa harmaaksi. Hymiöillä sitä saa tuotua eloon! :)
Mun mielestä riippuu myös keskustelun aiheesta, käykö hymiöt hyvin vai ei. Esim jos joku on vaikkapa kuollut ja kirjoitetaan foorumiin jotain suruvalittelua, :sad: -hymynaama tekee tekstistä vain jollain tapaa kornin tai irvokkaan.
No niin, julistanpa tässä skaban, jossa taitajat pääsevät osoittamaan huippunsa. Taistelukenttänä on tämä tuore ja lähes ehtymätön ilmaisun alue eli hymiöt. Ja skaban nimi on tietysti
HYMIÖHAIKU
eli hymiöillä ilmaistu viisirivinen runo, jossa hymiöiden määrät riveittäin 5-7-5-7-7.
Kilpailu on - käytettävää mediumiakin kunnioittaen - vuorovaikutteinen, eli runonlaadintaa seuraa tietenkin selväkielinen arvailu, mistä haikussa kerrottiin.
Kilpailu on avattu ja estradi vapaa (rumpujen pärinää...)
HYMIÖHAIKU
eli hymiöillä ilmaistu viisirivinen runo, jossa hymiöiden määrät riveittäin 5-7-5-7-7.
Kilpailu on - käytettävää mediumiakin kunnioittaen - vuorovaikutteinen, eli runonlaadintaa seuraa tietenkin selväkielinen arvailu, mistä haikussa kerrottiin.
Kilpailu on avattu ja estradi vapaa (rumpujen pärinää...)
nevermind
Mun mielestä kyl noitten hymiöiden ja gremlinien käyttö on esim niissä määrissä OK, ja hyväkin juttu kunhan niit käytetään siinä määrin kun täällä on yleensä totuttu käyttämään. Klubbarin hymiöoksennuspostaukset on yleensä melkein mahdottomia lukea, joka johtuu myös siitä, ettei niistä animoiduista hymiöistä ota välillä pirukaan selvää et mitä ne tekee. Täällä olevat staattiset hymiöt on loistavia, enkä niitä käytäkään kuin muutamaa.
Posts: 16
Gremlinit ja hymiöt ovat täydentäviä ilmaisun keinoja, ne eivät voi koskaan korvata sanallista kerrontaa. Käytän niitä joskus itsekkin, mutta lähestulkoon aina vain chat-tyypisissä lyhyissä viesteissä. Asiat kirjoitan aina tekstinä, niin että ne ovat mahdollisimman selviä, ilman väärinymmärryksen mahdollisuutta (Ana-- ;) ).
Mun mielestä kyl noitten hymiöiden ja gremlinien käyttö on esim niissä määrissä OK, ja hyväkin juttu kunhan niit käytetään siinä määrin kun täällä on yleensä totuttu käyttämään. Klubbarin hymiöoksennuspostaukset on yleensä melkein mahdottomia lukea, joka johtuu myös siitä, ettei niistä animoiduista hymiöistä ota välillä pirukaan selvää et mitä ne tekee. Täällä olevat staattiset hymiöt on loistavia, enkä niitä käytäkään kuin muutamaa.
Tästä oon kyllä täysin samaa mieltä, liika on liikaa. Täällä noi perushymiöt on selkeitä ja hyviä ja siks niitä tuleekin käytettyä. Esim Klubitusta tulee luettua, ja onhan se aika hirveää katseltavaa, tulee karkkikauppa mieleen. Toinen hyvä esimerkki on mikseri.net, missä en viitsi hymiöitä käyttää koska ne ovat niin hirveitä.
Gremlinit ja hymiöt ovat täydentäviä ilmaisun keinoja, ne eivät voi koskaan korvata sanallista kerrontaa. Käytän niitä joskus itsekkin, mutta lähestulkoon aina vain chat-tyypisissä lyhyissä viesteissä. Asiat kirjoitan aina tekstinä, niin että ne ovat mahdollisimman selviä, ilman väärinymmärryksen mahdollisuutta (Ana-- ;) ).
Olet selkeästi semanttinen nero! :happyroll: Vai oletko kenties radikaali
tässä suhteessa? Uskot siihen, että kaikki extratekstuaaliset preferenssit
indikoivat automaattiset intellektuellin kapasiteetin harjaantumatonta
exertiota yli yksilön aktuaalisten kykyjen havainnoida kognitiivista
informaatiota? :hah:
totaalisesti ohi aiheen, syvästi pahoitellen ja iso virne naamalla:
Semantiikka sekä kielipeli vaatii, että keskustelun osapuolilla on sama kulttuuritausta ja näin ollen samat merkitykset sanoille. En ole radikaali, mutta koen tarpeelliseksi tuoda julki kielipelin vaikeudet kirjoitetussa mediassa. Sanojen merkityksillä leikkiminen on semantiikkaa, kun asiat pitäisi kertoa niin, ettei väärinymmärtämisen mahdollisuutta ole.
Väite 'tiedän että, minulla on kaksi kättä' on ongelmallinen. Mistä minä tiedän, että minulla on kaksi kättä? Olen voinut nähdä ne, mutta entä jos olenkin leikkauksen jälkeisessä hallusinaation tilassa ja en ole vielä herännyt? Voi olla, että toinen käteni on amputoitu.
Ja jos kerron sinulle, että minulla on kaksi kättä, voit kysyä miten tiedän sen. Voin kertoa näkeväni ne, mutta uskotko sinä minua? 'Tiedän, että' viittaa siihen, että en voi olla väärässä. 'Tiedän, että' rinnastuu enemmänkin lauseisiin 'uskon, että', 'on todennäköistä, että', 'olen varma,että', sillä kuulija voi aina epäillä tietoni lähteitä ja en pysty niitä todeksi osoittamaan. Sillä 'tiedän', kuvaa asiaa, jonka tiedetään olevan tosiseikka. Olenko erehtymätön? En. En siis voi tietää, mutta voin uskoa tietäväni.
Ja niin päin pois. Lopetan läpitunkevan ajatusvirtani tähän ja päästän pienet vihreät miehet takaisin Marsin kiertoradalle hengittämään avaruustuulien tuoksuja.
Olet selkeästi semanttinen nero! :happyroll: Vai oletko kenties radikaali
tässä suhteessa? Uskot siihen, että kaikki extratekstuaaliset preferenssit
indikoivat automaattiset intellektuellin kapasiteetin harjaantumatonta
exertiota yli yksilön aktuaalisten kykyjen havainnoida kognitiivista
informaatiota? :hah:
Semantiikka sekä kielipeli vaatii, että keskustelun osapuolilla on sama kulttuuritausta ja näin ollen samat merkitykset sanoille. En ole radikaali, mutta koen tarpeelliseksi tuoda julki kielipelin vaikeudet kirjoitetussa mediassa. Sanojen merkityksillä leikkiminen on semantiikkaa, kun asiat pitäisi kertoa niin, ettei väärinymmärtämisen mahdollisuutta ole.
Väite 'tiedän että, minulla on kaksi kättä' on ongelmallinen. Mistä minä tiedän, että minulla on kaksi kättä? Olen voinut nähdä ne, mutta entä jos olenkin leikkauksen jälkeisessä hallusinaation tilassa ja en ole vielä herännyt? Voi olla, että toinen käteni on amputoitu.
Ja jos kerron sinulle, että minulla on kaksi kättä, voit kysyä miten tiedän sen. Voin kertoa näkeväni ne, mutta uskotko sinä minua? 'Tiedän, että' viittaa siihen, että en voi olla väärässä. 'Tiedän, että' rinnastuu enemmänkin lauseisiin 'uskon, että', 'on todennäköistä, että', 'olen varma,että', sillä kuulija voi aina epäillä tietoni lähteitä ja en pysty niitä todeksi osoittamaan. Sillä 'tiedän', kuvaa asiaa, jonka tiedetään olevan tosiseikka. Olenko erehtymätön? En. En siis voi tietää, mutta voin uskoa tietäväni.
Ja niin päin pois. Lopetan läpitunkevan ajatusvirtani tähän ja päästän pienet vihreät miehet takaisin Marsin kiertoradalle hengittämään avaruustuulien tuoksuja.
Esa Saarisen Imagologies oli kova juttu, siinä luotettiin paljolti tekstin lisäksi ulkomuotoon. No se sitten unohtui aika pian.
totaalisesti ohi aiheen, syvästi pahoitellen ja iso virne naamalla:
eli siis "Sorry 4 da d-rail :D but:"
Semantiikka sekä kielipeli vaatii, että keskustelun osapuolilla on sama kulttuuritausta ja näin ollen samat merkitykset sanoille. En ole radikaali, mutta koen tarpeelliseksi tuoda julki kielipelin vaikeudet kirjoitetussa mediassa. Sanojen merkityksillä leikkiminen on semantiikkaa, kun asiat pitäisi kertoa niin, ettei väärinymmärtämisen mahdollisuutta ole.
Totta, sanojen merkityksien tulkinnassa joudutaan nojaamaan kohdey-
leisön oletettavaan arvioon sanan merkityksestä. Tässä mielessä esim.
hymiöitten kanssa on ongelma, monet eivät käsitä hymiöitä lainkaan
samalla tavalla kuin sinä tai minä. Tosin asioita ei koskaan voida kertoa
niin, että väärinymmärryksen mahdollisuus saataisiin täysin eliminoitua,
edes samassa kulttuuri-viiteryhmässä missä kirjoittaja elää. esim. termi
"vittuilla" saattaa toiselle tarkoittaa naisen sukuelimen vilauttelua, ja
toiselle pään aukomista.
Yleensä näitä asioita yritetään standardoida kirjoittamalla tietyllä tavalla
ja käyttämällä yleiskielisiä ilmauksia, toiset taas mielellään kirjoittavat
sellaisia sanoja, joita muut eivät ymmärrä, tai eivät ymmärrä sanakirja-
merkityksen mukaisesti.
Väite 'tiedän että, minulla on kaksi kättä' on ongelmallinen. Mistä minä tiedän, että minulla on kaksi kättä? Olen voinut nähdä ne, mutta entä jos olenkin leikkauksen jälkeisessä hallusinaation tilassa ja en ole vielä herännyt? Voi olla, että toinen käteni on amputoitu.
Tuolla logikaalla kaikki väitteet ovat äärimmäisen epävarmoja ja ainoa,
mihin pystymme, on oman käsityskykymme rajoissa tapahtuva approksi-
maatio asioiden oletetusta nykytilasta. Totta, olet oikeassa, absoluuttista,
varmaa tietoa ei voida luotettavasti kommunikoida. Sen sijaan voidaan
lähteä siitä lähtökohdasta, että saatu informaatio on luotettavaa, kunnes
se todistetaan muilla keinoin epäluotettavaksi. Vastaavasti voidaan ottaa
vastakohtainen näkökulma aiheeseen, ja ryhtyä vaikkapa salaliittoteo-
reetikoiksi, occamin partaveitsi toiminee tässäkin aiheessa..
Esa Saarisen Imagologies oli kova juttu, siinä luotettiin paljolti tekstin lisäksi ulkomuotoon. No se sitten unohtui aika pian.
Saarisen lukion filosofiankirja oli kyllä aivan sietämätön lukea, vaikka ideana
vinkeä. Toteutuksen olisi vaan voinut hoitaa joku muu kuin happotrippaileva
new age-dizaineri.
totaalisesti ohi aiheen, syvästi pahoitellen ja iso virne naamalla:
eli siis "Sorry 4 da d-rail :D but:"
Aivan, ja ei ollut paha rasti kirjoittaa sitä auki!
Tuolla logikaalla kaikki väitteet ovat äärimmäisen epävarmoja ja ainoa,
mihin pystymme, on oman käsityskykymme rajoissa tapahtuva approksi-
maatio asioiden oletetusta nykytilasta. Totta, olet oikeassa, absoluuttista,
varmaa tietoa ei voida luotettavasti kommunikoida. Sen sijaan voidaan
lähteä siitä lähtökohdasta, että saatu informaatio on luotettavaa, kunnes
se todistetaan muilla keinoin epäluotettavaksi. Vastaavasti voidaan ottaa
vastakohtainen näkökulma aiheeseen, ja ryhtyä vaikkapa salaliittoteo-
reetikoiksi, occamin partaveitsi toiminee tässäkin aiheessa..
Ludwig Wittgenstein 'Varmuudesta' ;)
Varmuuden etsiminen alkaa siitä, että meillä kaikilla on iso kasa kokemuslauseita, kuten 'Tiedän, että maapallo on ollut olemassa hyvin pitkän aikaa', joita on mahdoton perustella. Kaikkien oletuksien oikeaksi tai vääräksi osoittaminen tapahtuu jo jonkin järjestelmä puitteissa. Tämä järjestelmä ei ole mielivaltainen tai epäilyttävä lähtökohta argumenteillemme, vaan se on osa argumenttia. Se on argumentin elinympäristö eikä lähtökohta.
Ludwig Wittgenstein 'Varmuudesta' ;)
en ois ikinä arvannu!
Varmuuden etsiminen alkaa siitä, että meillä kaikilla on iso kasa kokemuslauseita, kuten 'Tiedän, että maapallo on ollut olemassa hyvin pitkän aikaa', joita on mahdoton perustella. Kaikkien oletuksien oikeaksi tai vääräksi osoittaminen tapahtuu jo jonkin järjestelmä puitteissa. Tämä järjestelmä ei ole mielivaltainen tai epäilyttävä lähtökohta argumenteillemme, vaan se on osa argumenttia. Se on argumentin elinympäristö eikä lähtökohta.
Mutta voidaanko yhtäkään argumenttia aukottomasti todistaa todeksi?
Onko olemassa sellaista argumenttia, että sen luettuani voin täydellä
varmuudella todetta, että argumentti on tosi? Ehkä joudutaan pelaamaan
aina pelkillä olettamuksilla asioiden oikeasta tilasta, joista osa on
perusteltu paremmin kuin loput.
Mutta voidaanko yhtäkään argumenttia aukottomasti todistaa todeksi?
Onko olemassa sellaista argumenttia, että sen luettuani voin täydellä
varmuudella todetta, että argumentti on tosi? Ehkä joudutaan pelaamaan
aina pelkillä olettamuksilla asioiden oikeasta tilasta, joista osa on
perusteltu paremmin kuin loput.
Lause, "Tiedän, että" tarkoittaa myös, "En voi erehtyä" ja tähän on kovin vaikea uskoa, oli kyseessä kuinka luotettava henkilö tahansa. Eikö vain?
Kielipeli ei mahdollista täyttä varmuutta, mutta realistisesti kukaan ei epäile lausetta "Tiedän, että tämä on käteni". Kielipeli pakottaa meidät muodostamaan loogisesti tosia lauseita ja olemaan erittäin selkeitä puheessamme.
Mielenkiintoista, todellakin. Suosittelen kaikille varauksetta mainitsemaani Wittgensteinin kirjaa.
Posts: 3,707
Minusta taas ns. perushymiöt helpottavat toisen osapuolen
tekstin tunnelman ymmärtämistä. :) lauseen perässä antaa
lauseelle positiivisen vivahteen ja näinollen kirjoittaja ei ole
kyseisessä lauseessa negatiivisella asenteella. :| mielestäni
taas kuvastaa varsin mallikkaasti "neutraalia" tai oikeastaan
kirjoitus on ns. vakavan neutraali. :( taas kuvastaan negatiivi-
suutta kirjoituksessa.
Esim.
Loma alkoi. :)
Loma alkoi. :|
Loma alkoi. :(
Noi kolme hymiötä + vielä ~ -merkki hymiön edessä on ns.
hämmentynyt olo.
Mut joo, muita hymiöitä ei hirveesti edes tarvis.
tekstin tunnelman ymmärtämistä. :) lauseen perässä antaa
lauseelle positiivisen vivahteen ja näinollen kirjoittaja ei ole
kyseisessä lauseessa negatiivisella asenteella. :| mielestäni
taas kuvastaa varsin mallikkaasti "neutraalia" tai oikeastaan
kirjoitus on ns. vakavan neutraali. :( taas kuvastaan negatiivi-
suutta kirjoituksessa.
Esim.
Loma alkoi. :)
Loma alkoi. :|
Loma alkoi. :(
Noi kolme hymiötä + vielä ~ -merkki hymiön edessä on ns.
hämmentynyt olo.
Mut joo, muita hymiöitä ei hirveesti edes tarvis.
Esa Saarisen Imagologies oli kova juttu, siinä luotettiin paljolti tekstin lisäksi ulkomuotoon. No se sitten unohtui aika pian.
No joo, jos haluaa nähdä oikeasti vaikuttavan esimerkin siitä, miten ulkoasu on osa sisältöä, suosittelen tutustumaan esim. László Moholy-Nagyn Suurkaupungin dynamiikkaan. Suomeksi sitä ei vissiin ole käännetty mutta alkukielen (unkari) lisäksi ainakin englannin- ja saksankieliset käännökset ovat käsittääkseni olemassa.
Mitä tulee siihen ettei sävyjen ja painotusten ilmaiseminen olisi mahdollista ilman hymiöitä, niin sehän ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Luonnollisesti se vaatii kirjoittajalta enemmän taitoa ja paneutumista aiheeseen, mutta maailmankirjallisuus on täynnä loistavaa tekstiä joka ei todellakaan tarvitse hymiöitä jotta tekstin sävy tulisi oikein tulkituksi.
Toisaalta, ehkä internet- ja tekstiviestisukupolvelle voisi julkaista maailmankirjallisuuden klassikoista hymiöillä varustettuja versioita, jotteivät emootiot jäisi huomaamatta:
Daniil Harms: Kulygin työnsi kätensä
Kulygin työnsi kätensä kyynärpäätä myöten Maria Timofejevnan suuhun. :angry: Maria Timofejevnalta pääsi ulvahdus. :eek: :crybaby:
Kulygin yritti vetää kätensä pois, mutta Maria Timofejevnan kurkku oli kiristynyt - ja Kulygin oli kiikissä. :panic: :right: :sad:
Kulygin työnsi kätensä kyynärpäätä myöten Maria Timofejevnan suuhun. :angry: Maria Timofejevnalta pääsi ulvahdus. :eek: :crybaby:
Kulygin yritti vetää kätensä pois, mutta Maria Timofejevnan kurkku oli kiristynyt - ja Kulygin oli kiikissä. :panic: :right: :sad:[/i]
Hymiöissähän ei loppukädessä ole kyse siitä, että niillä kuvattaisiin
subjetkin tai objetkin tunteita, vaan kirjoittajan tunteita, jotka teksti-
muotoisessa kommunikoinnissa saattavat jäädä usein havaitsemattoman
pienten nyanssien taakse.
Sellainen ominaisuus keskustelufoorumeissa olisi hieno joka suodattaisi pois kaikki viestit jotka sisältävät hymiöitä tahi kieliopillisesti huonoa suomea.
Enkä ole edes ihan varma pilailenko.
Tosin, olen ihminen joka kirjoittaa kirjakieltä mm. Cityn chatissa ja tekstiviesteissä...
Enkä ole edes ihan varma pilailenko.
Tosin, olen ihminen joka kirjoittaa kirjakieltä mm. Cityn chatissa ja tekstiviesteissä...