puhelinmyynti

Olen myynyt mun mutsille soittamalla siskoileni demin. Tiesin etukäteen että se menee sinne vaikka mutsi väitää että en onnistunut huijaamaan sitä ostamaan lehden. Yritin aluksi myydä muka jotain toista lehtä ja sit myyntikikkä "entäs jos tytöt halusi demin"
Kieltämättä kuitenkin helppo homma jos tietää etukäteen kohteen tarpeet.
Jos olisi ajatusten lukija niin saisi varmaan aika pikkusen myytyä.

Puhelin myynissä hauskaa on se että saa kunnella kaiken maailman hulluja jotka kerto niin mahdottomia juttuja että naurattaa sen jälkeen koko lopputyöpäivän.

"kuukausipalkka 8000mk / kk!" - näin duunia mainostivat. kun kysyin tästä haastattelussa, tyyppi kertoi sen olevan tietenkin kaikkien työntekijöiden keskimääräinen ansio joltain kuukaudelta.

hupaisin juttu tässä yrityksessä oli se, että kun seuraavana aamuna soitin tyypeille, ettei homma ole mua varten, oli vastaus tympeällä äänensävyllä: "hmph. sääli et meni kaikki koulutus hukkaan! mut kai me sit jatketaan täällä niiden kanssa, joissa on jotain ainesta!". yeah right, koulutus koostui siitä, kun ne istutti mut puoleks tunniks yksin lukeen jotain monisteita puhelinmyyjän asenteesta, mukaanlukien loistava PERUSSPIIKKI, jolla pääsee eteenpäin! jos jonkun sattuman kautta luette tätä, niin sori nyt vaan kun meni koulutus hukkaan!

:laugh: ollaan varmaan oltu samassa firmassa treella! meidan kaskettiin sanoa jotain tyyliin "mummokin just kuoli niin tarviisin saada lehtia kaupaks etta saan ostettua junalipun hautajaisiin rovaniemelle".

lisaks lehti-ilmoituksessa ollut 500mk bonus ensimmaiselta viikolta tulikin vain silla ehdoll etta saa 50 lehtea myydyksi. ja kahvitauoilla oli kiellettya puhua siita, kuinka kauppa on kullakin kaynyt. meikalaiselle iskettiin iisalmen puhelinluettelo eteen ja kun menin tunnin tuloksettoman soittelun jalkeen ilmoittamaan paikan parikymppiselle pomolle ettei taida olla mun juttu niin tyyppi alkoi heitella jotain "susta nakeekin jo naamasta etta oot luovuttaja-ainesta. ihan saalista edes palkkasin sut, ei olis nakojaan pitanut". mina sitten topakkana lukion ekaluokkalaisena kajautin koko toimistolle et "lahtekaa v*ttuun taalta, hirveeta kusetusta koko homma"

firmalla oli seuraavalla viikolla uusi "haetaan tyontekijoita" -ilmoitus lehdessa :D

Olisi tietysti hauska kehittää jotain malleja, jolla puhelinmyyjiä voisi terrorisoida, eli annetaan sen puhua 10min myyntipuheet ja nyökkäillään kiinnostuneena, kerro lisää, ja sitten ruvetaan kyselemään henkilökohtaisia (eikö parempaa duunia löytynyt? taidat olla vähän luuseri kun pitää puhelinmyynnillä itseään elättää? mitä sulla on päällä?) tai yksinkertaisesti ilmoitetaan, että oikeastaan halusin vain tuhlata sun kallisarvoista aikaa, hyvää päivänjatkoa.

Jotenkin vaan puhelinmyyjät soittavat aina, kun on jokin tilanne päällä, ja silloin tulee yleensä sanottua lyhyt ei ja lyötyä luuri korvaan. "Tässä olis kuule rahanarvoinen tarjous, saanko puhua loppuun..." yeah right. Lopulta sitten soitin siihen myynninestonumeroon eikä sen jälkeen ole soittajat vaivanneet. Ei-kaupalliseen tarkoitukseen kerättäviin haastatteluihin suhtaudun paljon suopeammin, ja olen yleensä vastannutkin niihin.

Liian kauan "alalla" työskenneelleenä ns.Hyvän myyjän perusteet ovat iskostuneet päähäni varmasti iäksi.
Ensinnäkin ensimmäinen EI ei tarkoita vielä mitään. Eikä toinen, kolmas, neljäs tai vielä viideskään. Sinun on päästävä kertomaan asiasi niin pitkälle kuin mahdollista. Vasta kun saat luurin korvaan, olet tehnyt kaikkesi. Näin on:D
Toiseksi, kaikkiin vastaväitteisiin on annettu tarkat ohjeet miten vastata ja oikeastaan asiakkaan ainoa poispääsy tilanteesta on joko tilata lehti tai lyödä luuri korvaan.
Myyjät jotka siis ymmärtävät ensimmäisellä sanan EI, eivät varmasti ole myyjiä parhaimmistosta.
Puhelinmyynti on taitolaji jonka osatessaan saattaa tienata hyvät liksat vähällä vaivalla.

Liian kauan "alalla" työskenneelleenä ns.Hyvän myyjän perusteet ovat iskostuneet päähäni varmasti iäksi.
Ensinnäkin ensimmäinen EI ei tarkoita vielä mitään. Eikä toinen, kolmas, neljäs tai vielä viideskään. Sinun on päästävä kertomaan asiasi niin pitkälle kuin mahdollista. Vasta kun saat luurin korvaan, olet tehnyt kaikkesi. Näin on:D

Kuulostaa vähän tv-toimittajan työltä. Yksi monista tehtävistäni on saada puhelimessa ihmiset suostumaan tulemaan lähetykseen. Yleensä ne sanoo EI (ei, en halua tulla puhumaan henkilökohtaisista asioistani koko kansalle. ei, en halua tulla julkisesti nolattavaksi. ei, en halua tulla koska en tiedä aiheesta mitään. ei, minulla ei ole aikaa. jne.). Hyvä toimittaja kuitenkin puhuu ympäri niin, että haastateltavalle ei jää muuta mahdollisuutta kuin tulla. :D

Tossa yks päivä kyllä löin jauhot suuhun yhelle puhelinmyyjälle (jotka ärsyttää ihan suunnattomasti enkä ikinä tilaa mitään). Se kauppas jotain uutta halvempaa puhelinliittymää. Tää raha oli sen ainoo argumentti, alko heti pälättää kaikkee tekstareiden ilmasuudesta ja kuinka paljon edullisempi liittymä olisi kuin nykyinen radiolinjani. Sanoin sille heti alkuun että "sori vaan, mut ei oo rahasta puutetta. ei mua kiinnosta paljon mun puhelut maksaa". Sit se meni ihan hiljaseks ja puhelu loppu siihen. :king:

:laugh: ollaan varmaan oltu samassa firmassa treella! meidan kaskettiin sanoa jotain tyyliin "mummokin just kuoli niin tarviisin saada lehtia kaupaks etta saan ostettua junalipun hautajaisiin rovaniemelle".

gaaa. :D muistatko sattumoisin oliko toimiston säälittävä pikkupomo semmonen tosi hikisen näkönen jäbä jonka viiksien tuuheus oli ehkä n. 1,5-kertainen amisiviiksiin verrattuna?

oikein tehty, itse kyl harmittaa näin jälkeenpäin kun en tajunnut jo sinä iltana sanoo suoria sanoja.. seuraavana päivänä pomotteluvuorossa ollutta kun en ollut nähnytkään vielä, en päässyt sanomaan sille pikkunilkille siis. ^___^

Olin joskus lukiossa pari viikkoa puhelinmyynnissä jossain Medi-Heliä tukeneessa lafkassa. Soittolistat valokopioitiin puhelinluettelosta ja meininki oli muutenkin jälkeenpäin ajatellen aika epäilyttävää. Oltuani reilu viikko siellä töissä, firmalla oli pikkujoulut: letka tilatakseja odotti toimiston edessä viedäkseen työporukan etkoilta erääseen kartanoon, jossa oli firman kustantama ruoka- ja juomatarjoilu. Jossain vaiheessa tuli pomon kanssa puhetta kartanosta, jolloin selvisi, että paikka oli valittu sillä perusteella, ettei siellä valvottu anniskelua kovin tarkkaan. Olin silloin 17-vuotias. Kotiin lähdettäessä firma tilasi taksin ja kustannukset sai takaisin kuittia vastaan toimistolla. Rahaa tuli hassattua firman piikkiin paljon paljon enemmän kuin mitä olin siellä tienannut. Ei oikein tehnyt mieli jatkaa siellä ja puhelinmyynti jäi sikseen.

Olisi tietysti hauska kehittää jotain malleja, jolla puhelinmyyjiä voisi terrorisoida...

:confused:
Myyjä tekee työtään ja yrittää ansaita elantoaan ja sinä ihan vain vittuillaksesi haaskaat myyjän aikaa? Mun on hyvin vaikea ymmärtää tälläistä.

Olisi tietysti hauska kehittää jotain malleja, jolla puhelinmyyjiä voisi terrorisoida...

:confused:
Myyjä tekee työtään ja yrittää ansaita elantoaan ja sinä ihan vain vittuillaksesi haaskaat myyjän aikaa? Mun on hyvin vaikea ymmärtää tälläistä.

Ei työ ole pyhää. Jos joku tekee töitänsä, niin tottakai niitä saa kiusata.
Jos näet siivoojan, sotke. Vittuile vartijalle. Maksa mahdollisimman
pienillä kolikoilla isoja ostoksia. Auo päätäsi jokaiselle palveluihmiselle,
tilaa mäkkäristä "Murhapurilainen huoralimulla VITUN PELLE!" ja juokse
karkuun. Ota juoksutaksi, varasta kaupasta, hae ilmaiset ohjelmistot
netistä, potki lapsia ja oksenna tyttäresi häämekolle.

Vitut välii, ei satu ittee.

Vittuillaan kaikki yhdessä puhelinmyyjille!

Olin joskus lukiossa pari viikkoa puhelinmyynnissä jossain Medi-Heliä tukeneessa lafkassa. Soittolistat valokopioitiin puhelinluettelosta ja meininki oli muutenkin jälkeenpäin ajatellen aika epäilyttävää. Oltuani reilu viikko siellä töissä, firmalla oli pikkujoulut: letka tilatakseja odotti toimiston edessä viedäkseen työporukan etkoilta erääseen kartanoon, jossa oli firman kustantama ruoka- ja juomatarjoilu. Jossain vaiheessa tuli pomon kanssa puhetta kartanosta, jolloin selvisi, että paikka oli valittu sillä perusteella, ettei siellä valvottu anniskelua kovin tarkkaan. Olin silloin 17-vuotias. Kotiin lähdettäessä firma tilasi taksin ja kustannukset sai takaisin kuittia vastaan toimistolla. Rahaa tuli hassattua firman piikkiin paljon paljon enemmän kuin mitä olin siellä tienannut. Ei oikein tehnyt mieli jatkaa siellä ja puhelinmyynti jäi sikseen.

Medi-Helin puhelinmyyntiä hoitaneen firman ympärillähän leijui joku
kauhea skandaalinpoikanen jossain välissä. Muistaakseni kyseessä oli
just joku tollanen vastaava firman porukan kestitys kerätyillä varoilla
ja kavallus tjsp. Kuitenkin, kyseisen firman toiminta haittasi elintärkeän
Medi-Helin toimintaa pahasti, ja tahrasi myös sen mainetta.

Tällanen muistikuva mulla aiheesta on.. Nyt ei voi googlata, koska tän
paskan duunikoneen explorer kaatuu heti jos avaa kaksi selainikkunaa..

Olisi tietysti hauska kehittää jotain malleja, jolla puhelinmyyjiä voisi terrorisoida...

:confused:
Myyjä tekee työtään ja yrittää ansaita elantoaan ja sinä ihan vain vittuillaksesi haaskaat myyjän aikaa? Mun on hyvin vaikea ymmärtää tälläistä.

Jos puhelinmyyjä terrorisoi ihmisiä (niinkuin tässäkin ketjussa on tullut selväksi), niin onko ihme jos joku haluaa maksaa potut pottuina?

Medi-Helin puhelinmyyntiä hoitaneen firman ympärillähän leijui joku
kauhea skandaalinpoikanen jossain välissä. Muistaakseni kyseessä oli
just joku tollanen vastaava firman porukan kestitys kerätyillä varoilla
ja kavallus tjsp. Kuitenkin, kyseisen firman toiminta haittasi elintärkeän
Medi-Helin toimintaa pahasti, ja tahrasi myös sen mainetta.

Tällanen muistikuva mulla aiheesta on.. Nyt ei voi googlata, koska tän
paskan duunikoneen explorer kaatuu heti jos avaa kaksi selainikkunaa..

Joo, se tapahtui melko piakkoin tuon jälkeen, joskus seuraavana keväänä muistaakseni. Luulen, että on kyse samasta yrityksestä, tosin en ole varma. Aika alhaistahan tuo on.

Olisi tietysti hauska kehittää jotain malleja, jolla puhelinmyyjiä voisi terrorisoida...

:confused:
Myyjä tekee työtään ja yrittää ansaita elantoaan ja sinä ihan vain vittuillaksesi haaskaat myyjän aikaa? Mun on hyvin vaikea ymmärtää tälläistä.

Jos puhelinmyyjä terrorisoi ihmisiä (niinkuin tässäkin ketjussa on tullut selväksi), niin onko ihme jos joku haluaa maksaa potut pottuina?

Tuohon on paljon parempiakin keinoja kuin itse työn tekijälle
vittuileminen. Kannattaa poistaa tiedot esim. puhelinluetteloista ja muista
julkisista rekistereistä, jos ei halua että ihmiset sulle soittelee.

Jos puhelinmyyjä terrorisoi ihmisiä (niinkuin tässäkin ketjussa on tullut selväksi), niin onko ihme jos joku haluaa maksaa potut pottuina?

Puhelinmyyjä tekee edelleen työtään henkensä pitimiksi. Jos tämä ärsyttää, niin miksi asiasta pitää tehdä elämää suurempi asia? Puhelinmyyjän perimmäinen tarkoitus ei varmasti ole vittuilu, koska silloin ei kauppaakaan synny.

Onko ylivoimaisen vaikeaa sanoa myyjälle sanat: "En ole kiinnostunut. Kiitos ja kuulemiin!" ja sulkea puhelin.

http://www.kuluttajavirasto.fi/user_nf/default.asp?site=34&tmf=6475&lmf=6507&id=7946&mode=readdoc
http://www.ssml-fdma.fi/main_pelisaannot_kielto.html

Puhelinmyyjä tekee edelleen työtään henkensä pitimiksi. Jos tämä ärsyttää, niin miksi asiasta pitää tehdä elämää suurempi asia? Puhelinmyyjän perimmäinen tarkoitus ei varmasti ole vittuilu, koska silloin ei kauppaakaan synny.

Onko ylivoimaisen vaikeaa sanoa myyjälle sanat: "En ole kiinnostunut. Kiitos ja kuulemiin!" ja sulkea puhelin.

Kyllä ainakin minua vapaa-aikani tahallinen vieminen ärsyttää joka tapauksessa. Ei ole mitenkään ylivoimaisen vaikeaa sulkea puhelinta, kuten ei ole myöskään ylivoimaisen vaikeaa poistaa spammiä postilaatikosta: silti se on ärsyttävää. Ja mielestäni nämä voikin hyvin rinnastaa toisiinsa, samankaltaista pakkotyrkytystä, eri media vain. Ja eipä ne roskapostin lähettäjätkään varmaan huvikseen niitä posteja lähetä, leipänsä nekin yrittää sillä saada. Mutta ärsyttävää, yhtä kaikki.

Turha se kuitenkaan on sen enempää mielestäni vittuila, eipä silläkään mitään saavuta. Mutta jos todella suuresti ärsyttää, niin Seinfeldissä oli joskus jokin tämän tapainen: Sano, että nyt on todella kiire, etkä ehdi millään puhua etkä tiedä koska ehdit taas. Vaadi sitten myyjän kotinumero, että voit soittaa takaisin myyjän vapaa-aikana ja jutella todella rauhassa sitten kun sinulle parhaiten sopii, ja sulje puhelin. Tuskin antaa numeroa ja jos antaa, niin mitä sitten? Aika pehmeä tapa jota nyt ei voi kovin vittuiluna pitää, ja onhan tuossa tietty pointti... Mutta varmaankin varma uusintapuhelu tiedossa vähän ajan päästä.

Jos joku tekee töitänsä, niin tottakai niitä saa kiusata. Jos näet siivoojan, sotke. Vittuile vartijalle. Maksa mahdollisimman pienillä kolikoilla isoja ostoksia. Auo päätäsi jokaiselle palveluihmiselle, tilaa mäkkäristä "Murhapurilainen huoralimulla VITUN PELLE!" ja juokse karkuun. Ota juoksutaksi, varasta kaupasta, hae ilmaiset ohjelmistot netistä, potki lapsia ja oksenna tyttäresi häämekolle.

Kuten joku jo mainitsi, roskapostin lähettäjätkin tekevät vain työtään ja yrittävät tienata leipänsä. Ilmiannetaan vaan kaikki spammaajat, niin voidaan ryvetä omassa ilkeydessämme kun ollaan tehty toiselle källi. Sinulle on nyt jäänyt epäselväksi, että puhelinmyynti ei ole palveluala (kuten epäkiitolliset poliisin, vartijan tai kioskimyyjän tehtävät), vaan tyrkytysala. Puhelinmyynti hankkii elantonsa siitä, että häiritään ihmisiä heidän työ- tai vapaa-ajallaan ja tyrkytetään heille tuotteita joita he eivät tarvitse, kuuntelematta selkeää "ei"-vastausta. Vertaisin sitä siihen, kun kadulla joku tulisi puhuttelemaan ja kysyisi: "Saanhan tökkiä sua heinähangolla, se kestäisi vain 5 minuuttia? Eihän nyt ole huono hetki? Vai et halua? Et ole vielä kuunnellut loppuun asti..." Sääliksi käy heinähangolla tökkijöitä, heidän työtään kun arvostetaan kovin huonosti.

Mielestäni roskapostin ja puhelinmyynnin vertaaminen ei ole kaikilta osin osuvaa. Ensinnäkin, niiden volyymi on ihan eri luokkaa: spämmiä tulee ihan tajuttomasti, puheluja paljon vähemmän. Puhelinmyynnissä on erilainen kulurakenne kuin spämmäyksessä: spämmiä voi lähettää miljoonan käytännössä ilmaiseksi, puhelinmyynnissä jokainen kontakti maksaa sekä myyjän palkkaa että puhelumaksuja. Tämän vuoksi spämmin kasvulla ei käytännössä ole rajaa, puhelinmyynnissä on.

Toisekseen, jos puhelinmyynti alkaisi rasittaa televerkkoja samalla tavoin kuin spämmi rasittaa nyt yliruuhkautuneita servereitä, voisi alkaa jo puhuakin ongelmasta. Tällä hetkellä arvioidaan, että kaikesta maailman postiliikenteestä noin 60-80% on spämmiä. Monet asiantuntijat veikkailevat että nykyisenkaltainen avoin internet on tulossa tiensä päähän, ja yksi syy siihen on mm. roskaposti. Sähköposti on aivan loistava keksintö, ja nyt spämmääjät tuhoavat sen. Kyllä varmasti useampaakin ottaisi päähän, jos esimerkiksi GSM keksintönä pitäisi haudata, koska puhelinmyyjät turmelevat sen soittelullaan.


Nimim. 60-100 spämmiä päivässä ja vituttaa

Tässä vinkki kaikilla puhelinmyyjille - kysykään nyt aluksi onko henkilöllä, jolle juuri soititte, hetki aikaa, ja sanokaa kohteliaasti millä asialla olette.

Tarinaosuus: Tänään minulle soitti joku jamppa, joka ylitsevuotavan tuttavallisesti alkoi jutustelemaan, ja olin hetken pihalla miettien "mistä toi tyyppi on tuttu". Sitten hän kertoi, kuinka juuri minulle on tehty tarjous Tuulilasi-lehdestä. Olin golfkentällä, ja suhteellisen vittuuntunut siitä, että a) myyjä puhui kuin vanhalle tutulleen ja b) ei suoraan ilmoittanut asiaansa. Lopuksi totean vielä, että minulla ei ole ajokorttia, autoa enkä ole ollut Tuulilasista koskaan kiinnostunut.

Sitävastoin erittäin positiiviseksi kokemukseksi jäi toinen puhelinmyyjä, jolla oli tarjota laajasta valikoimasta lehden vuosikerta normaalia hintaa edullisemmin. Hän kyseli harrastuksista ja asumismuodosta. Kun hän kuuli omakotitaloasumisesta, niin hän ehdotti Meidän talo -lehteä. Olin ns. myyty, ja tilaus lähti vetämään heti. Ilmeisisti tilausosastolla jotain kuitenkin sössittiin, sillä lehteä ei koskaan kuulunut. Mutta tämä nyt esimerkkinä minusta onnistuneesta myynnistä ja kampanjasta. Sikäli jo tuollainen peruskonsepti on paljon kiitollisempi, koska myyjän ei tarvitse tyrkyttää vain yhtä tuotetta.

Mun täytyy kyllä myöntää, että olen todistettavasti ainakin kerran mennyt tilaamaan puhelinmyyjältä lehden. Kyseessä oli Gloria, jonka edellinen tilaus oli loppunut multa puoli vuotta aikaisemmin. Kun siitä sattui sitten hyvä tarjous kohdalle, otin sen uudestaan. Olin varmaan kyllä puhelinmyyjän unelma-asiakas, kun ei tarvinnut pitää pohjustuspuheita tai taivutella. Koko puhelukin kesti varmaan yhden minuutin.

En tiedä olisiko periaatteesta pitänyt kieltäytyä. Toisaalta tarjous oli sen verran hyvä, että olin itse asiassa ihan tyytyväinen soittoon.

Muutenkin Villen kanssa puhuttiin siitä, että jos oikeasti puhelinmyyjä sattuisi kauppaamaan oikeaa lehteä oikealla hetkellä ja vielä hyvällä alennuksella, kaupat syntyisivät aika varmasti. Jos esimerkiksi silloin kun Ville rakensi pyöräänsä olisi joku kaupitellut Fillari-lehteä, olisivat kaupat syntyneet melko varmasti. Samoin jos joku myyjä soittaisi mulle ja tarjoaisi hyvään hintaan Gourmet- tai Maku-lehteä, ottaisin melko varmasti.

Ongelmana vaan myyjän kannalta taitaa olla, miten löytää juuri se oikea lehti oikealle kohderyhmälle. Muiden painotalojen tilausrekistereistä voisi olla varmasti suurtakin iloa: esimerkiksi markkinoisi Gourmet-lehteä kaikille Glorian Ruoka&Viinin tilaajille.