Omituisia tapahtumia

Tässä pari:

Tapahtui joskus 5 vuotta sitten: Oltii yhellä kaverin vanhempien kämpässä viettämässä leffailtaa ja nauttimassa niin hyvästä ruuasta kuin "luonnonantimistakin". Yhtäkkiä kaukossätimestä oli hävinny yks osa eli tää patterikotelon suojus. No se oli sitten kuulemma pakko löytää enne ku leffaa pysty jatkamaan, koska tän kaverin vanhemmat oli ihan äärimmäisen tarkkoja just kaikista tälläsista pikkuasioista. No etittiin sitä kissojen ja koirien kanssa n. 80 neliön kämpästä about 45min. - ei löytyny. Sit kun minä ja kaveri käveltiin yhestä huoneesta toiseen niin se osa oikeasti_vain_tipahti_lattialle just meiän silmien edessä (kyseisessä kohdassa ei ollut edes mitään huonekaluja tms. minkä päältä se olis voinu pudota + paikka ei ollu lähelläkään sitä paikkaa mihin osa alunperin hävis..) :scared:

Toinen vastaava tapahtu suurtepiirtei samoihin aikoihin parille kaverille: Nää oli ollu pelaamassa koripalloo yhellä yleisellä kentällä ja jossain vaiheessa pallo oli lentäny aidan yli viereiseen metsään ja jätkät ei ollu millään löytäny palloa. No parin viikon päästä nää samat kaverit oli jääny dösästä pois tän kyseisen koriskentän viereisellä pysäkillä ja heti kun ne oli päässy ulos, niitten pallo oli vaan pomppinu suoraan niiden syliin :eek: Lähiympäristössä ei näkynyt yhtään ketään vaan pikemminkin kuulemma oli ollu autiota, joten nää oli ihan varmoja ettei kukaan sitä niille oo voinu heittää..

Molemmat tapahtumat ovat sijoittuneet vantaan kulomäkeen.. :scared:

no kerran kävi silleen että ku makasin kotona sängyllä lukemassa, ni seinällä roikkunut taulu tipahti yhtäkkiä lattialle. säikähdyksestä selvittyäni menin tutkailemaan tilannetta. taulun takana ollut rautalanka (josta se roikkui) oli ehjä. naula oli tukevasti seinässä ja vielä yläviistoon vinossa, ei suorana. en tajuu vieläkään mitään tosta, mut olin tällöin abt 9v ja edellisenä iltana katottu poltergeist -leffa palasi kyllä elävästi mieleen :D

nauttimassa niin hyvästä ruuasta kuin "luonnonantimistakin"...

...se osa oikeasti_vain_tipahti_lattialle just meiän silmien edessä

:D


Mut eniveis. Systeri ja faija on nähnyt hämmästyttävän todellisia enneunia. Eräässä tapauksessa faija oli nähnyt unta Tukholmalaisesta duunipaikasta johon oli seuraavana päivänä menossa ensimmäistä kertaa. Unessa joku tuli ovesta sisälle rööki suussa ja pyysi faijalta tulta. Seuraavana päivänä itse paikalla kävi juuri näin.

Harmittaa kun itselleni ei ole vielä tapahtunut mitään vastaavaa.

Harmittaa kun itselleni ei ole vielä tapahtunut mitään vastaavaa.

Ei mua vaan.. ällöttävää jos tapahtuis, mulla on jo muutenkin niin kauhee mielikuvitus.

Tai no.. itseasias ihan just tuli mieleen sellanen, kun olin kotona niin strereot oli stand by-tilassa ja ne lähti ittekseen päälle kun katoin tv:tä.. vähän ihmettelin ja menin sammuttamaan ja ne meni viel kaks kertaa päälle ja taas sammutin.. neljättä kertaa ei tullu.. toivon et niis vaan oli joku herätysasetus päällä.. :scared:

Mä heräsin samaan aikaan ku Estonia uppos. Ei mitään kauhukuvia, kunhan heräsin ja katsoin kelloa ja takaisin nukkumaan, aamulla hiukan mietitytti..

Ja mun dvd-aseman luukku aukee ihan itsekseen sillontällön :D

tämä kävi eräälle tuttavaperheelle:

perheessä oli sattunut aikamoinen tragedia, nimittäin perheen isä oli kuollut (olisikohan ollut sydänkohtaus vai sairaus, en muista). koko perhe oli siitä sitten ihan surun murtama ja haki lohtua toisistaan.. yhtäkkiä radiosta alkaa kuulua jotain aivan käsittämättömän kaunista musiikkia, niin kaunista, että se kiinnittää kaikkien huomion.. ja hetken sitä ihmeteltyään tämä perhe huomaakin, että radio ei ollut edes seinässä.

Aika kaukaa haettu, mutta kuitenkin..

Isältäni kuulin seuraavan..pappani veli kaatui talvisodassa, ja kun kylältä tuli miehet kertomaan tapahtuneesta niin lapset pappani mukaanlukien luonnollisesti purskahtivat itkuun ja käyttäytyivät niinkuin yleensä käyttäydytään tämmöisen tragedian tapahtuessa. Pappani isä ei kuitenkaan hetkauttanut korvaansakaan, ja lapset alkoivat syyttelemään häntä tunteettomuudesta ja epäinhimillisyydestä. Siihen isä vain kylmästi totesi että näki viime yönä unen jossa tämä kaatunut tuli kotiin muttei tullut sisälle vaan käveli navetan taakse, jonne oli ennenkin haudattu kotieläimiä yms. Eihän tämä nyt niin mystinen juttu ole, mutta tämän kaatuneen ruumis saatiin kuitenkin pelastettua, siunattua ja haudattua Tervolan perhehautaan. Kaatunut veli siis tuli pääsi kotiin muttei hengissä, aivan kuten unessa.

Tulipas epäselvästi ilmastua, ärsyttää kun ei saa rakennettua selkeitä lauseita rakennettua :mad:

Muutama juttu tuli mieleen.

Joskus murrosikäisenä näin unessa pitkävetolistan jossa oli oikeat tulokset, ja tiesin että se kannattaa opetella ulkoa. Herätessäni sitten mieleen oli jäänyt vain yksi jääkiekkotasapeli, jonka yritinkin erityisesti painaa mieleeni (isoin kerroin). En sitten viitsinyt pelata vaivaista yhtä kohdetta, vaikkakin mainostin hieman tutuille tätä unta, ja sanoin olevani suhteellisen varma siitä että peli päättyisikin niin. Niinhän siinä sitten kävi, harmi kun ei muistanut useampaa kohdetta, olis ollut monta kertaa siistimpi :)

Ollessani Lapinjärvellä siviilipalveluskoulutuskeskuksella ruokaillessani näin aivan oikean hallusinaation (ehkä toinen elämässäni), vähän aikaa näytti siltä että vastapäätä minua istui yksi vanha ystäväni. Ajattelin mielessäni että onpa outoa, mistähän sitä tuommoistakin saa päähänsä, ja muistelin että eihän hänelle kai ala sivari vielä pitkiin aikoihin. Myöhemmin hän kuitenkin ilmestyi koulutuskeskukselle. Erään kerran sitten menimme syömään ja satuin istumaan juuri samalla paikalle, hän istui juuri minua vastapäätä, ja kohta älysin tilanteen, nostaessani samalla tavalla päätä ja nähdessäni hänet, ja kaiken huipuksi oli vielä samaa ruokaa tarjolla.

Joku toinen päivä sivarikeskuksella kuuntelin illalla levottomana musiikkia, ja päätin lähteä ulos kävelemään. Levoton olo vaan ei oikein hellittänyt, ja ajattelin huvikseni yrittäväni ennustaa jotain. Ensin mieleeni tuli epämääräinen ajatus siitä että näen jonkun tutun viikonloppuna, tosin pikaisesti. Ajattelin huvittuneena että tässä ei oikein tarkkuus vielä tarkkuus oikein riitä, ja vähän aikaa mietittyäni arvasin nimenkin. Silloin naureskelin mielessäni, tätä ihmistä en nyt ainakaan varmaan satu näkemään (olin hieman ihastunut tähän henkilöön aikaisemmin). Sitten minulle tuli vielä mielikuva että kaikki tämä tapahtuu (liian) nopeasti ja se jäi hiukan kaivelemaan. No, viikonloppuna olen ajamassa ystävän luo polkupyörällä, ja tämä nainen tulee vastaan pyörällä juuri kun käännyn mutkasta, ehdin sanoa hätäisen "Moi!" ja ajan ohi noin 200 metriä, sitten jarrut pohjaan... ja hetkisen hämmennyksen jälkeen päätän vain jatkaa matkaa eteenpäin, olin jo muutenkin vähän myöhässä... enkä nähnyt häntä sillä tiellä koskaan sen jälkeen tai sitä ennen.

Muutama juttu tuli mieleen.

Joskus murrosikäisenä näin unessa pitkävetolistan jossa oli oikeat tulokset, ja tiesin että se kannattaa opetella ulkoa. Herätessäni sitten mieleen oli jäänyt vain yksi jääkiekkotasapeli, jonka yritinkin erityisesti painaa mieleeni (isoin kerroin). En sitten viitsinyt pelata vaivaista yhtä kohdetta, vaikkakin mainostin hieman tutuille tätä unta, ja sanoin olevani suhteellisen varma siitä että peli päättyisikin niin. Niinhän siinä sitten kävi, harmi kun ei muistanut useampaa kohdetta, olis ollut monta kertaa siistimpi :)

Itse näin unessa monivetoon kolme jalkapallotulosta. Muutaman kierroksen kokeilin tuloksetta ja lopetettuani nämä kolme tulosta sattuivat kohdalleen. Kerrointa tais olla reippaat 15000, eli markalla olisi tullut 15000 mk. Hieman harmitti. :)

Uusia tulosunia odotellessa..

Enpä tiedä et meniskö tämä tonne unitopiikkiin, mut kuiteski...
Nään muutamia kertoja joka vuosi enneunia. Paikkoja, rakennuksia tai maisemia, pilvikuvioita y.m.s...
Jos olen nähnyt jotain unta missä korostuu joku näistä, näen tismalleen ton kyseisen paikan tai käyn sisällä juuri samanlaisessa paikassa jossain n. vuoden sisällä.... Joskus ei mene kun pari tuntia ennenkuin satunkin katsomaan vaikka pilviä ja näen siellä unessa olleen kuvion...
Koko elämän ajan on näin ollut niinkauan kuin muistan....

Tämä tapahtui joskus v. -95/-96, en muista tarkalleen.
Oltiin kaverin luona jatkoilla baari-illan jälkeen ja jatkettiin juomista
oluen ja punkun kera. Siinä sitten höpistiin kaikista
luonnonilmiöistä, yliluonnollisista jutuista ja kauhuleffoista.
Istuskeltiin sellaisilla 1950-luvun vanhoilla puisilla keittiötuoleilla
joissa on sellainen tukipuurima säleikön päällä (siis se johon nojataan selällä).
Oltiin tosiaan kolmestaan ja neljäs tuoli oli siis jäänyt tyhjäksi.
No, yhtäkkiä tästä neljännestä tuolista irtoaa se puinen tukirima
silleen vaan että se ikäänkuin nousee irti ja kopsahtaa lattialle,
eikä kukaan meistä ollut 1,5 - 2 metriä lähempänä sitä.
Huoneeseen tuli hiirenhiljaista ja tais jutut loppua siihen,
mentiin vissiin nukkumaan siitä tai jotain.

Juttu mitä en oo koskaan pystynyt itselleni selittämään tapahtui kun olin 13-vuotias. Istuin kotona keittiössä syömässä aamiaista. Pöydällä oli Cola-pullo. Siinä syödessäni pullo sitten yhtäkkiä liukui vaakasuoraa pöytää pitkin n. 40cm matkan. En ollut lähelläkään pulloa, joten ei mitään mahdollisuutta että olisin voinut sen itse aiheuttaa. Leipä tippui suusta ja juoksin niin v*tusti ulos ja pyysin mun veljen katsomaan. Tuon jälkeen tuli monesti mietittyä kyllä tämänkaltaisia juttuja. Mystinen homma, jolle ei tosiaan vieläkään mitään selitystä. :scared:

Noniin, oli 31.12.2001, kello oli n.17.00.
Olin Helsingissä silloisen tyttöystäväni ja ystäväni Karrin kanssa Helsingin Punavuoressa menossa käymään Karrin kaverin kämpillä.
En ollut koskaan aiemmin käynyt edes kyseisessä kaupunginosassa.
Rappukäytävään oli ovikoodi, jota Karri ei kyennyt muistamaan n.5 yrityskerran jälkeen, jolloin tokaisin - Karri kuule, annas ku mä laitan sen koodin. piip-piip-piip-piip
Ja niin aukesi rapun ovi.
Oltiin hetki siinä aika Moilasina, ja jatkettiin siitä sit sisään juopotteleen.

Ja niin aukesi rapun ovi.
Oltiin hetki siinä aika Moilasina, ja jatkettiin siitä sit sisään juopotteleen.

Kyllä.

edit: -KarriN
väärät tunnarit-syndrooma iski tännekin.

Vuonna 2001 henkilö X hukkasi kännykkänsä jonnekin ja tätä kännykkää sitten ei pienen etsinnän jälkeen löytynyt siitä kämpästä, jossa oleskelimme. Tiesin että X oli aikoinaan harrastanut ns. "automaattikirjoitusta" ns. "henkioppaidensa" kanssa, joten pyysin häntä soveltamaan tätä "taitoaan" kysyäkseen "henkioppailtaan" tämän kännykän sijaintia. X ei pitänyt ideasta sillä edellisestä kerrasta oli kulunut kauan aikaa ja ilmeisesti hänellä oli suorituspaineita tjsp. No pienen rohkaisun ja "eihän siitä mitään haittaakaan voi olla" perustelun jälkeen hän suostui yrittämään. Poistuimme toiseen huoneeseen ja minuutin päästä X tuli luoksemme mukanaan paperi, johon oli kirjoitettu 5-vuotiaan lapsen käsialalla sana "auto". Olimme liikkuneet muutama tunti sitten autolla, joten kävimme tarkistamassa auton ja siellähän se kännykkä oli, ilmeisesti tippunut taskusta huomaamatta.

Sinänsä tämän voisi selittää sillä että X:n "alitajunta" "tiedosti" kännykän olevan autossa, mutta ainakaan tahallisen kusetuksen mahdollisuuteen en usko, sillä idea "automaattikirjoituksen" hyödyntämiseen oli nimenomaan minun idea, eikä hänen. Tämä X oli tuolloin n. 20-vuotias. Nykyään hän on uskossa ja pitää tämänkaltaisia juttuja saatanallisina eikä siksi enää niitä harrasta. Oman kertomansa mukaan X harrasti aikonaan paljonkin "automaattikirjoitusta" puhellen ummet ja lammet monen eri henkioppaan kanssa, joilla oli kaikilla aivan oma persoona ja uniikki käsiala.

lisäksi quotaan tähän itseäni topicista "vaihtoehtoiset hoitomuodot", koska ko. juttu sopii hyvin myös tähän topiciin:

Tulimieleen tästä topicista, että mahtaakohan itsepuolustus lajeissa toimia oikeasti ne pisteet josta ihminen saadaan tainutettua.

Tunnen erään ns. hermopisteitä hyödyntävän itsepuolustuslajin, tarkemminottaen Ryu Kyu Kempon, harrastajan ja meinasin itsekin alkaa harrastamaan sitä, joten menin esittelytilaisuuteen. Tilaisuutta pitämään saapui mm. television Älä katso -ohjelmassakin esiintynyt Toni Kauhanen, joka on kyseisen lajin omien sanojensa mukaan Suomeen tuonut.

No tämä tuntemani henkilö oli eräs näistä esittelytilaisuuden "koekaniineista", joihin hermopistetekniikoita sovellettiin ja tässä kohtaa en kyllä enää osaannut päättää mitä ajatella. Minulla ei ole mitään syytä epäillä ko. henkilön näytelleen tajunnan menettämistä. Tuntui todella oudolta nähdä omin silmin tuo sama televisiosta tuttu episodi. Televisiosta tätä samaa katsoessani spekuloin trikkikuvauksen ja järjestetyn jutun mahdollisuudella, mutta kun sen näkee itse omin silmin ja vieläpä siten että kyseessä on itse henkilökohtaisesti tuntemani henkilö, se vetää aika mietteliääksi. Lisäksi näin aivan selvästi kuinka tämän henkilön pupillit olivat laajentuneet lautasmaisiksi (ilmeisesti asiaankuuluva reaktio) kuin jollain aineita vetäneellä konsanaan, ihan siis sekunneissa. Tota nyt ainakaan ei kukaan pysty tietoisesti tekemään.

Nämä hermopisteet kai pitäisi sijaita kiikun kaakun samoilla linjoilla akupisteiden kanssa tjsp. ja hermopistetekniikoiden soveltamisen jälkeen näitä pökertyneitä henkilöitä heräteltiin jonkinlaisella hierontatekniikalla, joka siis myös yhtä lailla hyödyntää hermopisteitä. Näin siis teoriassa.

Lajia en koskaan alkanut harrastaa, sillä lajin harjoitteleminen on vain ja ainoastaan hermopistetekniikoiden soveltamista, enkä pidä fyysisestä kivusta. Muutenkin tuonkaltaisella systeemillä leikkiminen tuntuu vähän liian hurjalta, jopa vaaralliselta. Lajiin (Ryu Kyu Kempo) ei siis käsittääkseni sisälly minkäänlaista fyysisen kunnon treenaamista, tai näin minun ainakin annettiin tässä esittelytilaisuudessa ymmärtää.

Mitä jäi käteen? En osaa edes sanoa. Olen kyllä lukenut kaiken maailman hörhökirjallisuutta paljonkin ja loppujen lopuksi ainut asia mihin voi luottaa maailmassa on logiikka, ja sepä ei tässä tapauksessa juuri auta. No ainakin voin suositella ko. lajin näytöstä, joka siis järjestetään aina ennen lajin peruskurssin alkua paikkakunnalla. Ilmaista ja ainakin oman kokemukseni mukaan hyvin vaikuttavaa "viihdettä".

[/url]

erään ns. hermopisteitä hyödyntävän itsepuolustuslajin, tarkemminottaen Ryu Kyu Kempon

Mä voin kanssa vahvistaa tän kaltaset jutut, multa nimittäin pistettiin kerran kans valot sammuksiin hermopisteitä manipuloimalla.

Tuli tässä mieleen nuoremman siskoni tapaus, joka kummastutti kyllä. Elikkäs, sys oli kävelemässä illansuussa muistaakseni korvalaput päällä noin parin-kolmen kilometrin päässä meidän kotitalosta. Hän oli tulossa pienen järven luo johtavalta tieltä, kun kertomansa mukaan jähmettyi paikalleen. Syyksi tähän hän kertoi nähneensä jonkin valon, jonka jälkeen ei pystynyt muuta tekemään kuin olemaan paikallaan jähmettyneenä. Jonkin ajan kuluttua homma helpotti ja matka jatkui normaalisti.

Kyselin sitten kiinnostuneena, että kuuluiko mitään ääniä (pallosalama) tai tapahtuiko sen aikana mitään muuta kummallista. Kertoman mukaan ei, joten yksittäistapauksena tämä oli aika mielenkiintoinen.