ProtonRadioMix & Slip-radiomix[idm/house/elektro/breaks]

Grace Jones - Feel Up (Danny Tenaglia remix) [skyline]
Finley Quaye & William Orbit - Dice (Layo & Bushwacka! deep house mix) [time]
Innercity - Big Fun (Filippo Moscatello respect mix) [pias]

Tää toimii!

Proton Radio Mix:

Nyt kyllä pudotit semmoisen pommin että huh huh. Tästä on jokseenkin mahdotonta löytää mitään kritisoitavaa sillä kaikki toimii, niin valinnat kuin progressiokin. Punainen lanka säilyy alusta loppuun vaikka tyyliskaala on varsin laaja. Alun melankoliset breiksit iskevät, samoin teknompi ja napakampi tavara. Setin puolivälissä löytyy tuore suunta Chris Micalin myötä, heti kun lievä ikävystyminen oli vaarassa uhata. Tämän ohella Frozen ja Coastline jäivät erityisesti mieleen. Yhtään keskinkertaista tai heikkoa biisiä ei mukaan ole eksynyt.

Yleensä tulee suosittua melko staattista progeilua mahdollisimman hillityin tyylivaihteluin, mutta näin hyvin rakennetut monivivahteisemmat setit pakottavat kyllä arvioimaan uudelleen omia mieltymyksiä.

Kiitokset tästä, tämä jää soittolistalle pidemmäksi aikaa. :)

Protonradiomix:

Sulavasti etenevä setti, aina alun breikkifiilistelyistä kohti lopun progesaundeja. Breikkibiiseistä erityisesti Powerplant: Turn It Into Gold kolahti meikäläiselle. Micalilta aavistuksen verran meldisempaa *einiintribaalia* matskua, verrattuna Chantiin ja hyvältähän tuokin kuullosti. Chablelta en ole vielä kuulut yhtään huonoa biisiä/remixiä, eikä Blamen remixikään petä . Coastline "perus" Max Grahamia melodiolitaan, vaikkakin biisin alun synkempi osio vähän "harhauttaakin" kuulijaa.

Teknisesti erinomainen, biisien vaihdot tulivat joissakin kohtaa lähes huomaamattomasti. Ehkä viimeisessä vaihdossa olisi kaivannut edellisen biisin melodioiden jatkuvan vähän pitempään, mutta tuo nyt on vain sitä pilk.nua.

Siinä mielessä harvinainen setti, että toimii ainakin meikäläiselle varmaan yhtä hyvin niin "lukemis" kuin bilemusanakin.

Tämä Proton radio miksaus opastettiin siis kuuntelemaan & ei saa kuunnella ilman palautetta :)

Ihan reaaliaikaisesti lentää teksti ruudulle kuuntelun suhteen; lue: kuuntelen samalla kun kirjoittelen.

Tuttuja raitoja - ja suurin osa ihan hyviä sellaisia. Reippaasti päästään liikkeelle - varsinkin Madokan murinabreikit futaa tuolla n. 133 bpm:llä paljon tehokkaammin kuin alhaisemmalla temmolla (noista melodiaosuuksista en vaan jaksa oikein innostua). Kaksi ekaa vaihtoa varsin raffeja & tukevat hyvin jatkumoa, eli biitti soljuu eteenpäin (ehkäpä pikkasen meluava tuo Turn it into goldin & Frozenin vaihto). Derek Howell taitaa ponnistaa (ainakin noilla muutamilla kuulemillani tuotoksilla) harvalukuiseen laatuprogea tuottavien kategoriaan - Frozen operoi kivasti yhtä aikaa sekä melodialla että syvällä, tuhdilla biitillä. Mutta, mutta.. Frozenin & Wovenin Solder me:n välissä menee turhaan tuumailuksi/maalailuksi - n. 2 min breikkiä biitistä, kun kuuntelija odottelee reippaampaa lähtöä. Siinä missä Frozenissa melodia ja biitti tukivat toisiaan mainiosti, ei samaa voi Solder me:stä kyllä sanoa; mielestäni aivan liian melodiapainotteinen valinta tuohon väliin. Frozenin jälkeen olisi voinut siityä suoraan U treat me rightiin. Headstaticin näkemyksenä raita toimii kohtuullisesti, vaikka vokaalit olivatkin ohuesti luokkaa ärsyttävä. Micalin L'Evasion tulee loistavasti! "Biitillä suoraan keskelle raitaa eikä mihinkään loppuläpsyttelyjen päälle", voisi joku todeta. :D Chantin tribaalipommituksen jälkeen odotin ehkäpä vieläkin enemmän tuolta uudelta Bostonin pojan veisulta; biittityö on kyllä toimivaa mutta vähän jäävät vaisuiksi muut elementit. Sopii kyllä settiin loistavasti. Huhhuh, toinenkin loistava rokkijatkumomiksaus[tm] - enpä ole kelannut, että tuo Be one of us voisi toimia tuolla pitchillä noin hyvin. Powerplantin Blamekin tulee sisään rokkivaihteella, vaikkei biittiä biitin päälle -tyylillä - toimii se noinkin. Ja raitakin tippuu tälle ihan mukavasti (nimim. edelleen sitä Chablen hutia odotellessa), vaikka ehkäpä hieman tummempisävyinen valinta tuohon kohtaan olisi ollut enemmän omiaan. Tuo viimeisen raidan title herätti jo pahoja aavistuksia. Max Grahamin materiaalin seuraamisen lopetin vuonna 2000 kymmenen toisiaan vastaavan raidan jälkeen - ja tuo kokonaisuutena hyvän setin enderi on aivan yhtä heikko. Käsittämätön semi-trancepaukutus, johon sitten vielä liimailtu vokaalia + melodiaa (tuo build-uppi oli kaiken huippu), ei mulle. Rokata voi sofistikoituneestikin, kuten mm. Micali tekee.

Pointteja kokonaisuudesta:

-kokonaisuutena toimiva selektio ja tekniikka kunnossa, mutta varsinkin Grahamin päätösraita omaan makuuni täysi huti

-rokkia oli, varsinkin Micalista lähtien, ja vaihdot toimivat hyvin tuolla linjalla (varsinkin loppupuolella settiä rokkijatkumo säilyi & vahvistui)

-olisin ehkäpä karsinut tuon Grahamin ohella ainakin yhden melodisen raidan & heittänyt hieman tummempaa sävyä tuohon loppuun

Voisin kuvitella, että tällainen selektio & suurin piirtein tuossa järjestyksessä toimii varsinkin lattialla loistavasti. Erottelukykyisillä kuulokkeillakin kuunneltuna toimi kokonaisuutena hyvin. Seuraavaksi sitten tämän & Furtherin tummempisävyinen kombo - tunnelmaa & rokkia, lepposaa & agressiivista, niin biisivalinnoissa kuin miksauksessakin ja yllättävin kääntein.. (Voiko ostaa 600 S Mersun ja Hummerin samassa paketissa..?) :excellent:

Keep up the good work!

.bluefish

SlipRadion miksaus rullasi ihan mukavasti. Ei se lanne vain suostunut lopettamaan vatkausta ruokaa tehdessäni. Loppupuolella n. 60 min kohdalla ehtisin kyllästymään naissolistin heleisiin vokaaleihein. Onneksi seuraava kappale toi tulessaan miehen särötetyn sanelun joka loi sopivan kontrastin. Ilman sitä olisi joutunut hyppäämään pari minuttia.

Kokonaisuutena soljuva setti. Pari mokaa olin kuulevinani varsinkin alkupuolella, mutta ne eivät menoa haitanneet.