Joku vois alkaa bongailee noita videon biisejä oli meinaa sen verran hyvää musaa, että tuli ihan lapsuus mieleen. Itse olin jossain vaiheessa kuulevinani Sven Väthin - L'Ezparanzan kun jotain tyttöä haastateltiin baarissa.
PS. Kiitokset Oddille loistavan video pätkän löytämisestä. Tätä lisää. :hearts:
No joo. Olihan tuo osittain ihan jänskä mutta 95% videosta meni täysin yli hilseen kun en saksasta ymmärrä mitään ja pääasiassa siinä vain haastateltiin niitä muutamaa ihmistä. Päälimmäisenä ehkä jäi mieleen ne kaikki tosicoolit tekno-ysäri-releisiin sonnustautuneet hemmot jotka nykivät viileinä musiikin tahtiin... huoh... :)
Eipä tossa pätkässä mitään hirveen syvällistä keskustelua ole Berliinin techno skenestä. Toimittaja ainakin kyselee mikä technossa viehättää ja käyttääkö jengi huumeita paljonkin techno klubeilla. Tämän verran ainakin ymmärsin huonolla peruskoulun saksankielen taidoillani.
Todella hyvä dokkari :excellent:
Taisi olla logosta päätellen ARD:llä (saksan "YLE1") näytetty aikoinaan.
Paljon mielenkiintoisia kommentteja sun muuta, tässä niistä jotain:
- jotkut sanoi, että heillä oli ollut lähes pelkotiloja mennessään vaikka Tresoriin tai Bunkeriin ekaa kertaa, vaati totuttelua :)
- Sven Väth ja Tanith guruja, joiden oli syytä olla isojen bileiden line-upissa
- eräs dj kertoi ostavansa about 300 levyä kuussa
- Marushan radio-ohjelma Rave Satellite, jonne porukka sai tulla käymään ja moikkaamassa Marushaa ennen kuin menee klubeille
- lähes kaikki hyvät klubit itä-Berliinissä. Tässä kohtaa technoa kuvailtiin "vapauden tanssina" saksojen yhdistymiseen liittyen. Joku reivaaja sanoi, että Saksojen yhdistyminen onnistui paljon paremmin techno-kulttuurissa kuin muuten
- Eräs techno-friikki, joka kertoi bilettävänsä non-stop maanantai-iltaan asti. Kun toimittaja kysyy kuinka usein hän tekee näin, niin tämä sanoo "joka viikko" ja nauraa leveästi päälle :D
- reilusti huumeiden käyttöä, eräs arvioi että 90 % Bunkerin sen hetken asiakkaista oli vetänyt jotain
- pientä toimittajien psykologista analyysiä technon viehätyksestä. Vertasivat rituaaleihin, "joista normaalisti vain etnologit kertovat", käyttivät termiä "kollektive extase"
- se djax-up-beatsin jätkä, joka sanoi, että basso tuntuu kehossa samalla tavalla kuin nussiminen, ja tämä on varmaan päällimmäisin syy miksi hän on skenessä mukana
- siihen aikaan vain 3000-4000 ihmisen skene joka muuttui koko ajan (vertailun vuoksi esim. love parade '96:ssa taisi olla jo miljoona ihmistä)
- dokkari loppuu siihen, kun eräs klubittaja sanoo toimittajalle joskus sunnuntaiaamuna "nytkö te jo lähdette? Tosi reivaaja jatkaa ainakin maanantai-iltapäivään tai -iltaan"
-biiseistä ainakin Sven Väthin l'esperanza ja Westbamin Liberation herätti mussa kivoja viboja :)