Eli tunteen värähdys ei enää aiheuttaisi ketjureaktiota, vaan pysyy yhtenä värähdyksenä jonka olemassaolon tuntee ja pästää heti laantumaan. Mitään ei patoudu.
Itse uskon tuohon värähdyksen aiheuttamaan ketjureaktioon ajattelun sijasta.
Alitajuntani kapasiteetti on uskomukseni mukaan miltei rajaton :cool:
Mun mielestä "Järjen" laannuttaessa tunteita, asian merkityssisältö
_hämärtyy_ omien käsitteiden sekä mielikuvien tulvassa.
Pahimmassa tapauksessa asiaan sekoittuu myös sitä mikä ei ole relevanttia.
Tietysti nopeasti pääteltynä voi relevanttikin tieto jäädä huomioimatta.
Tarkotukseni on vain esittää näkemys :happyroll:
- Tulevaisuutta ei voi ennustaa - tällä "tekosyyllä" on täysin pitävää
pitää järkevänä oman moraalinsa johtopäätöstä.
Vaikka esim. vihaa.
Se on perusteltu sillä hetkellä. Vai onko järki sitä että pysähtyy miettimään?
Moni voi pysähtyä eikä senkään jälkeen tee asiaa järkevästi.
Ei pysähtyminen vei kuin aikaa!
Ollaanko me _oikeasti_ täysin järkeviä - ei koskaan!
Luullaan kyllä monestikin.
Moraali määrittelee paljolti mikä on "järkevää". Tai mikä on "tärkeää".
Juha Vilkamolle oli tärkeää olla enemmän kuin eläin.
Täyttää potentiaalinen järkevyys.
Äärivastaesimerkki: isäni murhaajalla ei ole oikeutta elää.
Eritoten islamissa kunnia _merkitsee_ sitä, että on järkevää että teko
kostetaan tai vähintään muistetaan loppuelämän loput päivät.
Ja kunnia on kaukana eläimellisyydestä, joku järki on siinäkin.
Mut kyllä mäkin pysähdyn, tarvittaessa. Tasapainoilenhan minäkin.
En nyt vain näe syytä miksi järki=laannuttaa viha.
Sen näyttäminen on musta rikkautta, ei köyhyyttä.