Oletat rahan olevan siis ainoa motivoiva tekijä? Ympäristönsuojelu, tuotantometodien tehostus ja tuotannon tehostus itsessään eivät saisi ihmisiä kehittämään uutta? Pelkästään ruokatuotannon työntekijöiden määrän vähentäminen riittäisi motiiviksi kehittää tehokkaampia tuotantotapoja. Ja onko sinusta tehokkain tapa aina paras? Merkitseekö ympäristönsuojelu ollenkaan? Entä luonnonmukaisuus?
Käytännöllisesti katsoen kaiken yksityisen liiketoiminnan motivaattorina on taloudellisen menestyksen tavoittelu, jos tämä mahdollisuus viedään pois johtaa se yritystoiminnan loppumiseen. Suurelle osalle ihmisistä raha on merkittävin kannustin, ja tämä asia on vain opittava hyväksymään kaikessa raadollisuudessaan.
Ympäristönsuojelulle on vapailla markkinoilla kysyntää sillä perustarpeiden tullessa tyydytetyksi syntyy kysyntää myös esim. viihtyisämmälle asuinympäristölle. Uskon että tämä on syynä siihen miksi taloudellisesti vapaammissa maissa myös ympäristö on paremmassa kunnossa kuin (entisissä) sosialistimaissa.
Mitä vähemmän resurrseja käytetään tuotantoon sitä enemmän niitä voidaan keskittää vaikka jalostukseen.
Aivan. Tämän takia olisikin parempi antaa vapaiden markkinoiden huolehtia ruoantuotannosta, sillä tällöin tuotanto on optimaalisinta.
Tarkoitus olisi kontrolloida vain raaka-aineita, ei jatkojalostusta. Raaka-aineilla olisi tietty hinta ja jalostuksella voitaisiin luoda kauppatavaraa ilman rajoituksia. Jonkinlainen järjestelmä pitäisi toki kehittää siihen, ettei yksi ainoa jatkojalostaja voisi ostaa kaikkia raaka-aineita itselleen ja näin tekisi kilpailusta mahdottoman.
Ahaa, nyt käsitän paremmin miten olet ajatellut homman käytännössä toimivan.
Raaka-aineet jouduttaisiin todennäköisesti hintasääntelemään markkinahintoja alemmiksi, sillä kehitysmaiden ostovoima ei riittäisi markkinahintaa ruoasta maksamaan. Tämä taas johtaisi siihen, että yksityinen tuotanto loppuisi koska se olisi kannattamatonta.
Haitallisten monopolien vaikutukset voidaan estää sallimalla vapaa kilpailu, sillä tällöin markkinoille tulee uusia toimijoita mikäli olemassaolevat toimijat eivät palvele asiakkaitaan riittävän hyvin.
Siis koko idean perus teesinä on elämälle pakollisen ravinnon raaka-aineiden poistaminen poliittisten painostuskeinojen joukosta ja taata perusravinto kaikille, ei kilpailun lopettaminen. En minä sentään kommunisti ole ;)
Olemme kummatkin varmasti saman humaanin perusperiaatteen kannalla, eli perusravinnon takaaminen jokaiselle, keinot vain ovat aika erilaiset ;). Oma ehdotelmani tuon toteuttamiseksi olisi seuraavanlainen:
1) Lakkautetaan kaikenlainen maatalouden subventio (länsimaissa).
2) Lakkautetaan (länsimaiden ylläpitämät) tullimuurit.
3) Tuetaan markkinatalouden syntyä niissä kehitysmaissa, joissa sitä ei vielä merkittävästi ole.
4) Tuetaan kehitysmaita ostamalla ruokaa halvimmalla mahdollisella markkinahinnalla, ja jakamalla tätä ruokaa suoraan sitä tarvitseville.
5) Lakkautetaan kehitysmaiden ruokatuki vaiheittain sitä mukaa kun maiden oma markkinaehtoinen ruokahuolto alkaa toimia.
Kolme ensiksimainittua kohtaa johtaisivat siihen, että kehitysmaihin syntyisi omaa yksityistä ruokatuotantoa ja ne pääsisivät vapaasti kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla tasavertaisesti länsimaisten toimijoiden kanssa, tämä johtaisi hintatason laskuun.
Kehitysmaissa työvoiman ja viljelymaan ollessa halvempaa matalemmasta elintasosta johtuen, pystyisivät kehitysmaat tuottamaan halvemmalla ruokaa kuin länsimaat ja neljännen kohdan mukainen "suora subventio" kohdistuisi tällöin kehitysmaiden ruoantuottajiin.
Oleellista omassa mallissani olisi juuri markkinatalouden tukeminen, sillä tällöin kehitysmaiden elintaso voisi nousta sille tasolle, että tukea ei enää tarvita vaan maan oma talous riittää pitämään maan pystyssä.
Kyseessä ei siis olisi jalostuksen rajoittaminen vaan tarvittavien raaka-aineden jako niin, että kukaan ei jäisi ilman. Ylijäämä voitaisiin sitten myydä ihan kenelle vaan ja sellaisilla hinnoilla, että ko. järjestelmän oma toiminta ja sen kehittäminen olisi mahdollista.
Tuo johtaisi jokatapauksessa tuottavuuden laskuun, jolloin myös kannustimet tuotannon tehostamiseen heikkenisivät.
Ei sitä toimintaa yhdestä paikasta johdettaisi. Vain ravinnon perusraaka-aineiden myyntiä ja jakelua rajoitettaisiin. Tuotanto olisi edellen paikallisessa hallinnassa, jotta maata ei kulutettaisi loppuun ja ympäristöä ei raiskattaisi.
Käytännössä toimintaa johdettaisiin suurella todennäköisyydellä keskusjohtoisesti, sillä tuon tyyppistä globaalia toimintaa varten varmastikin perustettaisiin joku WTO:n tai YK:n kaltainen valtioiden yhteisvirasto, jolla olisi tietyssä paikassa päämaja ja sen alaisuudessa toimivia maaorganisaatioita. Joka tapauksessa päätöksentekovaltaa siirrettäisiin yksityisiltä toimijoilta tuolle yhteisvirastolle.
Edelleen, raha ei ole ainoa motivaattori. Sitäapitsi en ole tässä kyseenalaistanut markkinatalouden toimivuutta. Kyseenalaisten vain sen sopivuuden ravinnon kaltaiseen perustarpeen tuotantoon ja jakeluun.
Mielestäni markkinatalous sopii tuohonkin ihan hyvin, ei missään länsimaassa kuoltaisi nälkään vaikka länsimaissa harrastettu markkinoiden vääristely (maataloustuet lähinnä) lopetettaisiin. Ruoalle on kysyntää aina, ja kysyntä takaa myös tarjonnan, jos markkinoiden normaalia toimintaa ei ole estetty.
Eikä valtio tällöin muutu liikeyritykseksi ja silloin sen intressit omien kansalaisten eduista muuttuvat valtion omiksi eduiksi? Toisinsanoen valtiosta tulisi yhtiö.
Menee off-topiciksi, mutta valtiosta ei vielä tuolla perusteella tulisi yhtiötä. Valtio ei määritelmällisesti ole kansan edunvalvoja, vaan väkivalta-/oikeusjärjestelmämonopoli. Esim. diktatuurivaltioissa valtio valvoo lähinnä hallitsijoiden etuja eikä kansan etua, mutta silti kyse on määritelmällisesti valtiosta.
